Tuesday, July 15, 2014

roskisruoka on kansalaistottelemattomuutta parhaimmillaan

Viime syksynä päätin olla menemättä töihin. Halusin keskittyä opintoihini täyspainoisesti ja siten varmistaa, että arvosanani pysyvät tohtorikoulutettavaksi mielivän tasolla. Hyvin pian rahatilanteeni kuitenkin kääntyi niin huonoon jamaan, ettei rahaa edes alkeellisimpaan ruokaan tahtonut riittää. Jouduin aivan tosissani pohtimaan, mistä ravintoni haalisin. Missä lienet, ilmainen ruoka, haaveilin kerran jos toisenkin. Sitten tutustuin muutamaan aktiividyykkaajaan ja tajusin että ei hemmetti, ruokahan on ilmaista. Tein ensimmäiset dyykkausreissuni hieman jännittyneissä olotiloissa ja tein siitä sittemmin tavan. Pian ruokaa löytyi jo pakkasen täydeltä ja napakumpu oli autuaan pinkeä.

Dyykkaaminen on juuri sitä itseään: ruoan noukkimista roskiksista - sieltä, missä siitä ei tarvitse maksaa. Kun puhutaan dyykkaamisesta, puhutaan usein myös freeganismista. Freeganisti on henkilö, jonka ruokavalio koostuu pääasiallisesti tai kokonaisuudessaan poisheitetystä ruoasta. Varsin radikaalilla kulutusvalinnallaan freeganistit pyrkivät minimoimaan luonnonvarojen kuluttamisen ja useissa tapauksissa myös tehtyjen työtuntien määrän; ruoka on kehittyneissä maissa kallista ja kallistuu jatkuvasti. Freeganismille tyypilliset yhteisöllisyyden, huolenpidon ja vapauden aatteet ovat vastalause materialismin, ahneuden ja kilpailun säätelemälle nyky-yhteiskunnalle. (Lisää voi lukea esimerkiksi Freegan.infosta.)

Kuluttaminen on jo pitkään ollut pohdintojeni keskiössä. Uskon, että jokainen voi valita mitä ja miten kuluttaa, ja että jokaisella on mahdollisuus vähentää kuluttamistaan radikaalisti. Se, mikä näyttäytyy totutun elintason valossa välttämättömänä, tuskin on välttämätöntä. Roskis on hyvä paikka, joka nöyrryttää ja saa todella pohtimaan, mistä kuluttamisessa on ja ei ole kyse. Jos olen jotain oppinut, niin sen, ettei valtaosassa kuluttamista ole kyse pakosta.

Siispä kaikki dyykkaamaan ja harjoittamaan kansalaistottelemattomuutta parhaimmillaan! Kansalaisuus ei saa olla kuluttamista - ei nyt eikä jatkossa.

Erään valoisan kevätaamun saalis. Kukat ja kaikki.


Mitä dyykkaamalla löytää? Vaihtelevasti ihan mitä tahansa pilttipurkeista kortsuihin ja suklaamuffinsseista perunasäkkeihin. Leipä on dyykkaajan vakikumppani - ei dyykkireissua ilman leipäsaalista. Myös erilaisia hedelmiä ja vihanneksia piisaa aina. Sekasyöjille ja freeganisteille löytyy lähes poikkeuksetta lihoja ja maitotuotteita, ja toisinaan saattaa löytyä niin tofua, kookosöljyä kuin kukkapuskiakin.

Onko dyykkaaminen ällöä? Ei totisesti. Elintarvikkeet ovat aivan samanlaisissa paketeissa kuin kaupassakin. Leipäpussi, joka nököttää vielä päivällä kaupassa, löytyy illalla roskiksesta. Toisinaan rikkoutunut paketti saattaa tahmata muut, mutta pienillä pyyhkimisoperaatioilla töhnän alta löytyy (erästä toveriani lainaten) "aivan vilpitön elintarvike." Dyykkiroskis ei myöskään ole mikään kaupan yleinen törkyläjä, vaan pakattu biojäte laitetaan varsin siististi omiin astioihinsa.

Missä ja milloin dyykata? Lähtökohtaisesti ihan missä ja milloin tahansa. Kaikkien kauppojen roskiksille ei tosin pääse kuin tiettyinä ajankohtina. Facebookissa on monia aktiivisia dyykkausryhmiä (mm. Dyykkays ja Perushippien roskarinki), joissa jengi keskustelee kulmakuntien parhaista dyykkauspaikoista ja suotuisimmista ajankohdista.

Onko dyykkaaminen laillista? Valitettavasti ei. Kaupan roskiksissa lojuva ruoka on kaupan omaisuutta niin kauan kunnes jäteauto kurvaa paikalle ja tekee siitä omaa omaisuuttaan. Moinen lainnylkyttäminen on mielestäni naurettavinta mahdollista touhua, sillä koen vain ja ainoastaan positiiviseksi sen, että jo roskiin päätynyt ruoka eksyy vielä jonkun käytettäväksi ja mahantäytteeksi. Ja kun puhutaan roskiin päätyneestä ruuasta, puhutaan suurista määristä täysin käyttökelpoisia elintarvikkeita, joiden parasta ennen päivä ei suinkaan ole niiden viimeinen käyttöpäivä. Monet elintarvikkeet taas ovat paketeissa, ja mikäli yksikin paketin tuotteista on viallinen, lentää koko paketti roskiin.

On silkkaa hulluutta, kuinka suuria määriä syömäkelpoista ruokaa lentää roskikseen. Ja vielä hullumpaa on, että tuon ruoan noukkiminen on laitonta. Onneksi on olemassa myös dyykkausmyönteisiä kauppoja. Esimerkiksi Ruohonjuuren astioita pääsee usein tonkimaan, kunhan vain kysyy ensin luvan.

Voiko dyykkaamisesta siis joutua ongelmiin? Periaatteessa voi, mutta se on kovin epätodennäköistä. Jos vartija sattuu samaan aikaan jäteastioille (itselleni ei moista ole käynyt kertaakaan), selviää tilanteesta yleensä muutamalla supliikilla heitolla ja paikalta liukenemisella. Harva vartija on niin virkaintoinen, että jaksaa kytätä jäteastioita. Jos haluaa pelata varman päälle, voi paikalle toki livahtaa kaupan sulkeuduttua tai ennen sen avautumista.

Miksi dyykata? Koska ruokaan menee hullunmoisella köyhistelylläkin se satanen kuussa. Dyykkiruoka on ilmaista ruokaa, ja ilmainen ruoka on parasta ruokaa. Satasen kuukausittainen ruokabudjetti on sitä paitsi melkoisen nuiva ja nihkeä - dyykkaajan ruokavalio taas koostuu kaikesta sellaisestakin, jota ei kuunaan raaskisi kaupasta ostaa.

Dyykkaaminen mahdollistaa myös vilpittömän vieraanvaraisuuden. Omalla kommuunillamme on lähes poikkeuksetta dyykattua ruokaa, jota yökylään jäänyt tai muuten vaan luuhaamaan unohtunut vieraskunta saa mielensä mukaan syödä. Vastineeksi vieraat tuovat usein omia dyykkilöydöksiään. Joka viikko pidämmekin suuremman sortin kestit, joissa dyykatusta ruoasta keksitään ties minkämoisia kestityksen aiheita.

Eilen väsäsimme roskiksen antimista kolmen ruokalajin illallisen.

23 comments:

  1. On surullista, miten paljon ruokaa menee haaskuun sekä tuotannossa, myynnissä että yksittäiskuluttajan hoivissa. Kannatan dyykkaamista juuri sen takia, että ruuan hävikki olisi mahdollisimman pieni, mutta oikeastaanhan ruoka on hintansa ansainnut - halvemman ruuan ostaminen tukee epäilyttävämpiä tuotanto-olosuhteita ja lähes poikkeuksetta suurempia myyntikonserneja. (Oon muuten tutkaillut dyykkaajien ja virkavallan suhdetta jopa seminaarityön merkeissä, kyseinen raportti on tosin saksaksi - dyykkaamisen yksiselitteinen laittomuus on epäselvä).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä pointti tuo, että ruoka on hintansa ansainnut. Nykymallilla näin varmasti onkin. Ruoan suhteellinen hinta on kuitenkin huomattavasti korkeampi, kuin esimerkiksi Kiinassa (valitsinpa yllättävän maaesimerkin), jossa lähiruokaa ei myydä Stockan Herkussa vaan jokaisessa kadunkulmauksessa, ja jossa hyvin harva edes ostaa ruokansa pakattuina ketjuruokakaupoista. En osaa tällä haavaa esittää, miten moinen meininki voitaisiin edes osittain tuoda Suomen kontekstiin, mutta toivottavasti jo muutaman vuoden päästä mulla on esittää potentiaalisia muutosehdotuksia. Tällä haavaa pidän tarkkailuantennini tanassa ja poimin hyviä ideoita!

      Harmistus että tuo seminaarityösi on saksaksi, olisin nimittäin aivan kovin mieluusti lukenut sen. n__n

      Delete
  2. Täällä vähän pienemmässä kaupungissa olen löytänyt ainoastaan kaksi kauppaa joiden roskiksiin pääsee käsiksi, muut on lukkojen takana tai tuhottu jonkinlaisilla puristinsysteemeillä. Lähinnä tulee dyykattua koiralle lihatuotteita, mikä on aika loistavaa kun tuo halppislihan ostaminen kaupasta ei oikein houkuta. Villiyrttien kerääminen on myös oikein kukkaroystävällinen tapa! Odotan ainakin ite innolla että pääsen keräämäään pakastimen täyteen mustikoita ja puolukoita ^-^

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oletko koskaan kysellyt ihan suoraan myyjiltä, josko dyykkaaminen olisi mahdollista? Kuulemma pienemmistä kaupungeista ja etenkin pienemmistä kaupoista saattaa löytää ihan varsin leppoisia myymäläpäälliköitä!

      Koiralle tarkoitetun lihan dyykkaamisesta iso peukku. o/ Jos veganismini olisi vain eettisistä (kirjoitin aluksi vahingossa esteettisistä, öh) ja ekologisista syistä kiinni, voisin hyvinkin syödä dyykattua lihaa itsekin. Filosofisemmat ja henkisemmät haahuilut vetävät kuitenkin veganismin pariin.

      Villiyrtit täälläkin aivan todella kovassa huudossa. *__*

      Delete
    2. Hei! Kiinnostais kovasti myös nämä "Filosofisemmat ja henkisemmät haahuilut" veganismin suhteen! Vegaanipostausta odottelen kovasti:). Varsinkin sitä, onnistuuko sulta minkäänlainen objektiivisuus lihansyönnin suhteen, multa nimittäin ei. Vaikka sitä keskustelee monien erilaisten ihmisten kanssa aiheesta ilman kiihtymistä tai saarnaamista tai tuomitsemista, en löydä mitään lieventävää asianhaaraa, joka oikeuttaa tiedostavan ja älykkään ihmisen syömään lihaa (tehotuotettua, länsimaissa). Ja on hyvin vaikeaa omaksua sellanen "no se nyt vaan on näin"-ajattelu joka jokaisella sekasyöjällä on.

      Delete
    3. Oon itse usein kokenut sekasyöjien seurassa, että heille muut eläimet vaan yksinkertaisesti on ihmisiä alempana sillä eettisellä portaikolla, jonka perusteella erilaisten moraalisten velvoitteiden laajuus määräytyy (tulipa sekavasti...) Ja sitä perustellaan juurikin tietyllä "leijonat syö seeproja" luonnon'objektiivisuudella'. Jolloin siis tuotantotavasta ei ole syytä kantaa huolta, koska ihmisen tarve > eläimen tuska/kuolema.
      Mutta olisipa kiva kuulla ajatuksia (Heidin ja muiden) buddhalaisuudesta ja eläinsyönnistä! Muistelen, että buddhalaisessa jälleensyntymisopissa (en viittaa mihinkään tiettyyn buddhalaisuuden haaraan) on eri olemismuotojen tasoja, joihin uudelleensynnytään; ja että ihmiset on tällä asteikolla korkeammalla kuin eläimet (ja vielä alempana ns. nälkäiset aaveet ja helvetinolennot :D). Viittaako tämä epäsuorasti siihen, että buddhalaisuudessa on tiettyä hierarkiaa eri olentojen kesken, vai ovatko olemismuodot ns. tasa-arvoisia mutta erilaisia?

      Delete
    4. Ylempi anonyymi: Sama homma täällä; voin kyllä keskustella aiheesta mouhottamatta, mutta legitiimejä, lieventäviä asianhaaroja en ole tähän mennessä kohdannut. En esimerkiksi ole koskaan ihastunut sellaiseen ihmiseen, joka syö lihaa - niin tärkeä arvo vegetarismi/veganismi mulle on.

      Alempi anonyymi: Käsittääkseni kyse ei ole niinkään hierarkiasta, kuin siitä että vain ihminen - johtuen poikkeavista kognitiivisista kyvyistään - on kykeneväinen valaistumaan ja irtoamaan siten samsaran pyörästä. Varsinaista hierarkiaa elävien olentojen välillä ei kuitenkaan tässä suhteessa ole. Institutionalisoituneeseen buddhalaisuuteen liittyy kuitenkin monenlaista hierarkkisuutta ja sukupuolittuneisuutta, jota en allekirjoita.

      Delete
  3. omassa vähän pienemmässä kaupungissani on kyllä niin äkäistä ämmää tullut aina hätistelemään (onko niillä, hitto vieköön, jokin piilotettu valvontakamera jota joku kyttää vai miten on mahdollista että siihen aina tulee joku?!) kun oon dyykannut. pitäisi joskus koittaa jaksaa valvoa yöllä ja käydä kokeilemassa :D harmillista vain, suurin osa roskiksista on oikein visusti lukkojen takana eikä sinne ihan helpolla mennäkään... hitsi, pitäis ettii jotain asiaan enemmän perehtyneitä neuvomaan ^^

    miten muuten lämmin vuoden aika käy yhteen dyykkaamisen kanssa? täällä ainakin on paukuttanut melkein kolmeakymmentä taas hyvän tovin, joten voisin kuvitella että monet roskiksen antimista ei oo ihan parhaimmillaan jonkun aikaa astiassa hengattuaan :s (ja leipääkään joka ois varmaan se turvallisin, en voi syödä, keliaakikko kun olen :/)

    mua kans jäi mietityttämään toi laillisuusaspekti! oon aina ollut siinä uskossa, että jäteastiaan jätetty tavara on "hylättyä" ja siksi dyykkaaminen olisi laillista jos astia ei ole lukollinen. lukollisuus voisi tehdä asiasta näpistyksen tai lukon rikkominen voisi olla vahingonteko... hmm. harmi, ettei tähän ole mitään yksiselitteistä vastausta. onhan se ihan naurettavaa, että roskikseen menevän ruoan ottaminen olisi laitonta. mutta kun kauppa sanoo niin kyllähän lainsoveltaja jopa -säätäjä uskoo! herranen aika, sitä vartenhan niitä suhteita luodaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se miksi dyykkaamine on kiellettyä johtunee jossain määrin siitä että roskiksessa oleva ruoka on edelleen kaupan omaisuutta siihen asti kunnes jäteauto sen ottaa omaan omistukseensa ja niin kauan kuin se ruoka siellä on kaupan omaisuutta ovat he siitä myös vastuussa. Eli jos joku saa esim ruokamyrkytyksen dyykatusta ruuasta on kauppias tavallaan vastuussa. Mutta koska se on lailla kiellettyä ei kauppiaalla ole enää vastuuta sairastapauksen sattuessa.
      Tässä herää kysymys että kuka dyykkaaja nyt yleensä syyttäisi ketään muuta omasta ruokamyrkytyksestään, mutta näitä valitettavasti löytyy. :(
      Ja siis esim ruokamyrkytyksen mahdollisuushan on ihan tosi pieni mutta jos joku fiksumpi päättää napata sen +25 asteessa koko päivän olleen maitotuotteen sieltä niin huonostihan siinä saattaa käydä.
      Mutta on olemassa kauppiaita jotka suhtautuu lakiin löyhemmin ja "antaa" ihmisten dyykata, mutta omalla vastuulla. Tässä olis musta hyvä jos säädettäis lakia ennemminkin siihen omaan vastuuseen päin, sillä onhan niillä ruuilla kuitenkin viimeiset myyntipäivämäärät ihan syystä.
      Jotkin kauppiaat taas antavat ruokaansa hyväntekeväisyyteen niin että ruuat mitä huomenna ei saa enää myydä viedään esim pelastusarmeijan jne. paikkoihin missä ne tarjotaan ruuaksi ihmisille vielä päiväämärän olessa voimassa. :)

      Mutta ehdottomasti samaa mieltä siinä että tämä on aika iso epäkohta yhteiskunnassa että ruokaa menee todella niin paljon hukkaan ja että ne roskikset oikeasti lukitaan täysin niin ettei sinne vahingossakaan kukaan pääse.

      Delete
    2. sepä siinä, jos ruoka on avonaisen roskiksen sisällä, ei se automaattisesti ole kenenkään "omaisuutta" vaan sitä voi yhtä hyvin pitää hylättynä. uskoisin. ei laissa sanota näin tarkkaan, eikä lain esitöissä sen enempää kuin oikeuskäytännössäkään :D vai millä perusteilla roskiksen sisältö on jonkun? voi olla että ajattelen tätä nyt liian suppeasti vain rikoslain lähtökohdista, yksityisoikeus ei todellakaan oo mun vahvuuksia. vai siis mihin lakiin sä viittaat kun sanot että dyykkaaminen on laissa kiellettyä?

      -aiempi ano :)

      Delete
    3. Kaikki kauppiaat eivät myöskään kannata dyykkausta, sillä he uskovat tulojensa pienenevän. Logiikka ymmärtääkseni menee jotakuinkin niin, että jos dyykkaat leivän, et osta sitä kaupasta = kauppiaalta jää saamatta rahaa.

      Sikäli en ymmärrä logiikkaa, sillä suurin osa jotka dyykkaavat ruokaa, ovat päätyneet siihen koska heillä ei ole varaa ostaa kaupasta ruokaa erinäisistä syistä. Osa toki muista, kuten eettistä ym syistä ja osa jatkaa tätä "harrastusta" senkin jälkeen kun saa ylimääräistä rahaa jolla ostaa ruokaa. Osalla toki on rahaa ostaa sitä perusleipää, mutta ei esimerkiksi lihaa tai ompa joskus löytynyt tarvikkeet mm. sushiin. Mutta kaiken kaikkiaan en usko dyykkaamisen luovan kauppiaille isoja ansion menetyksiä, mutta ahneudella ei ole rajoja ym.

      Delete
    4. http://fifi.voima.fi/artikkeli/2010/maaliskuu/roskavarkaat-ja-turun-dyykkisota

      Toi on nyt jo vähän vanha ja en tiiä miten on hommat muuttuneet tuosta, mutta siinä oli jotain ihan hyviä selkeitä vastauksia poliisilta tuosta dyykkaamisen laillisuudesta/laittomuudesta.
      Eli tuon mukaan ne ruoat on aina jonkun omaisuutta ja näpistelyyn siinä siis syyllistyy... :(

      Delete
    5. ystävät rakkaat, poliisit eivät ole juristeja koulutukseltaan :) poliisit on usein hyyyyyyyvin hukassa siitä, mitä laki oikeesti sanoo tai miten lakia pitäisi tulkita. poliisi myös mielellään rikkoo lakia koska voi. poliisista myös tykkää totuuden tahallisesta vääristelystä. joten jos tarvii tietää lain oikeasta sisällöstä nii poliisin mielipide on se jota EI kannata kuunnella. useimmat tuntemani poliisit eivät ole kovin terävää sakkia. tässä toisenlainen pollarin mielipide asiasta, vielä vanhempi kuin toi voiman juttu mutta tietääkseni mitään olellista muutosta ei ole tällä välin tapahtunut: http://web.archive.org/web/20061009052057/http://www.demari.fi/Article.jsp?article=5340&category=12&main=12

      Delete
  4. piti vielä sanoo edellisessä kommentissa mutta hajapäisyyteni takia en sitten sanonut :D että oman kokemukseni mukaan se ruoka on hyvin harvoin siellä "nätisti paketeissaan" vaan aika mänjäisiä on löydökset olleet... lieköhän kyse kauppakohtaisista eroista vai onko mulla vain ollut ihan äärettömän huonoa tuuria :p

    ReplyDelete
  5. Kovin monta kertaa en oo itse päiväsaikaan roskiksille uskaltautunut, saati sitten keneltäkään kysymään dyykkauslupia. Oon aina käynyt kaupan sulkeuduttua ja muutenkin koittanut pitää matalaa profiilia, ihan vaan sen riskin vuoksi, ettei dyykkarit olisikaan ok kaupan henkilökunnalle ja roskikset menisivät lukkojen taakse. Varmaan "hippikaupoissa" kuten Ruohonjuuressa asenteet onkin vähän eri kuin perusmarketissa, mutta yleisesti oon sitä mieltä, että mitä vähemmän meteliä dyykkarit itsestään pitää silloin, kun on (nettikeskusteluissakin) kyse jostain tietystä paikasta, sen parempi. Yleisellä tasolla käytävä keskustelu on vähän kaksipiippuinen juttu - toisaalta hyvä, että useampia ihmisiä kannustetaan dyykkaamisen pariin, toisaalta se voi johtaa lisääntyneisiin kauppojen varotoimenpiteisiin.

    Porissa oli siellä asuessani ihan tosi hyvä apaja ihan keskustassa, kun taas Turussa viimeaikoina on pistetty yhä useampia roskiksia lukkoon, ja ainoat hyvät dyykkimestat on niin kaukana, että viime aikoina on roskisten kaivelu jäänyt vähemmälle. Mutta syksystä alkaen sitten taas dyykkihommien pariin kun kämppisten kanssa pääsee autolla apajille! :)

    Onneksi nyt sentään tehtiin se lakimuutos, joka sallii roskiin menevän ruuan helpomman jakelemisen ruoka-apuun, vaan eipä se ihan hirveästi ole ilmeisesti kauppojen lahjoituksia lisännyt. Mun mielestä kaupat vois itse alkaa jaella niitä vanhaksi menneitä mutta hyväkuntoisia tuotteita ilmaiseksi jostain laarista, eikä kierrättää roskiksen tai leipäjonon kautta (siellä sitä vasta nöyrtyykin kun jonottaa puolitoista tuntia pakkasessa!). Vastuu ruokamyrkytyksen tms. saamisesta vaan tarvis saada sysättyä sille, joka sen tuotteen ottaa, ettei kaupat voisi pitää ainakaan sitä minään syynä olla jakelematta päiväysruokaa. Tietty se vähentäis nykyisten dyykkareiden saalista, mutta jakautuispahan tarvitseville tasaisemmin. Ja menishän sinne roskikseenkin pakostikin jotain, kuten vaikka jauhopussi, jossa on reikä - kyllä se on ainakin mulle kelvannut.

    Kirjottelin viime postaukseesikin pitkän kommentin, mutta se hävisi johonkin bittiavaruuteen, enkä kerinnyt sitten enää alkaa sepustaa samaa uudelleen, pahoittelut. :D

    ReplyDelete
  6. Jos kaikki dyykkais kukaan ei alunperin myiskään. Jos kaiken sais ilman eestä jne.

    Kaikki tuhlaus ja poisheitto on toki turhaa. Liian monta ristiriitaa sanoakseen mitään. Sitä vaan, että miksi jokaiselle täytyy olla saatavilla kaikkea mihin kellonaikaan hyvänsä? Elämä on epäkapitaalinen, rahanahneesti vallaton ohranjyvä.

    Sori, aivan jyvätön höpöhöpö kommentti ;)

    ReplyDelete
  7. Työskentelin isommassa kaupungissa ruokakaupassa ja meidän roskiksilla kävi paljon dyykkaajia, se oli meille ihan ok kuten myös kauppakeskuksen työntekijöille, roskiskatos oli lastauslaiturien yhteydessä avoimella paikala. Muutamia kuukausia sitten biojätteet kuitenkin siirrettiin lukkojen taakse, syynä mm sotku jota dyykkaajat aiheutti?! Vietiin ostoskärryllä aina iltaisin tavarat roskakatoksille, videokameratkin sinne oli asennettu mutta senkin uhalla tutuille dyykkaajakasvoille annoin kärryistä leipiä,lihoja,jugurtteja jotka olin vasta purkanut hyllystä. Itsekin aikanani dyykannut ja joskus töistä lähtiessä ottanutkin jotain tuotteita roskiksen kautta kotiin. Nykyään mut on irtisanottu kyseisestä kaupasta, työskentelen ravintolassa jossa on buffetlounas ja voi hyvä luoja sitä roskiin menevän ruuan määrää....! :(

    ReplyDelete
  8. Harmi kun niin monet on nykyään lukkojen takana, en kuitenkaan haluaisi varsinaisesti murtautua mihinkään niin että joutuu rikkomaan lukkoja. Koirille nimenomaan ruokaa vailla, ällöttää ostaa lihaa ja ällöttää myös se miten paljon lihaa menee hukkaan. Kuollut eläin roskiksessa on mun mielestä vielä surullisempaa kuin syötynä. Mutta kyllä mä vielä avoimen roskiksen löydän, Helsinki sentään, pitää jatkaa etsimistä :)

    ReplyDelete
  9. Olen seurannut kirjoituksiasi jo pitkään. Saat minua heräteltyä, jos meinaan vaipua lamauttavaan pimeään. Kiitos.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos itsellesi lukemisesta! Mulla on jonkinsortin luontainen tarve paukutella näitä juttuja - oleellisinta on että joku näitä kans lukee. n__n

      Delete
  10. hei Heidi, etkös sie oo järjestöhommissa mukana? haluisitko valottaa, että missä? mua kiinnostaa kamalasti, mutta on tiettyjä muutamia tai monia puolia, jotka pitää mua vielä vähän loitolla. tai sit en vaan oo löytänyt sopivaa. ja ite on vähän vaikee ruveta potkii näin pienellä paikalla käyntiin uutta kun tekijöitä puuttuu.. joka tapauksessa ois kiva lukee sun järjestö/vapaaehtoishommista :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, oon ollut jonkun seitsemän vuoden ajan, tosin vähän vaihtelevalla tahdilla!

      Suomessa olin aluksi mukana rahareformistien meiningeissä sekä eläinoikeuksia ajavissa järjestöissä. Sittemmin oon ollut erilaisissa vasemmistojärjestöissä, lähinnä Sitoutumattomassa vasemmistossa. Kiinassa taas oon tehnyt vapaaehtoistyötä seksuaalivähemmistöjen parissa.

      Mutta rehellisyyden nimissä en oo oikein koskaan löytänyt järjestökentältä sitä omista ominta juttuani. Meidän kommuuniporukka on kehkeilemässä aika siistiä järjestötoimintaa kasaan, siitä kuulunee täälläkin myöhemmin!

      Delete
  11. Tervehdys!
    Kiitos kovasti mielenkiintoisesta ja silmiä avaavasta kirjoituksesta. Itselle tuli vahvasti sellainen olo, että tulevaisuudessa hukkaan heitettyä muonaa löytyy minunkin lautaseltani. :)

    ReplyDelete