Saturday, March 12, 2016

vapaus

Postauksillani on taipumus venyä sen verran dramaattiseksi elämän ja kuoleman pohdinnaksi, että tuumasin ottaa tällä kertaa vähän iisimmin. Itseasiassa, tässähän on suorastaan asiaa kerrottavana!

1. Huomenna alkaa kaksiviikkoinen retriitti tiibetinbuddhalaisen laman johdolla. Retriitin aiheena on tyhjyyden viisaus sekä rakkaus ja myötätunto - toisin sanoen siis tiibetinbuddhalaisuuden perustavimmanlaiset jalokivet. Tämä on ensimmäinen tiibetinbuddhalainen retriittini kuunaan, ja myös ensimmäinen tiibetiläissyntyisen opettajan pitämä sellainen. On äärettömän kiitollinen olo siitä, että pääsen osallistumaan tähän kyseiseen retriittiin. Olen viime viikot saanut täällä aivan mahtavaa meditaatio-ohjausta, ja tuntuu että otan polullani nyt aika isoja ja radikaaleja harppauksia eteenpäin. Välillä se pelottaa; kirkkaus ja selvänäköisyys tuntuu joskus liian kirkkaalta. Mutta tämä on se tie; paluuta vanhaan, tukkoiseen ja eksyneeseen, olemiseen ei enää ole.

2. Tulen kesäksi Suomeen! Intian viisumi vanhenee 8.6., ja alkuperäinen suunnitelmani oli kitkutella Nepalissa kesän yli pienine rahavaroineni, mutta nyt kun päätinkin repäistä ja käydä ensi kuussa alkavan joogaopettajakoulutuksen, ei moiseen kitkutteluun ole enää varoja. Syksyllä saan jonkinmoisia tekijänoikeuspalkkioita kirjastani, ja niillä rahoilla karautan takaisin Aasiaan. (Tarkalleen ottaen minne on vielä ihastuttavasti auki.)

Olen tullut tässä siihen lopputulemaan, että kesä Suomessa ei harmita lainkaan. Itseasiassa olen aika täpinöissäni! Suunnitelmissani on järjestää ainakin ilmaista puistojoogaa ihmisille, ja mahdollisesti retriittejäkin - kerron näistä lisää lähempänä! Asumusta en ole hankkimassa (yllättäen, koska tulojahan allekirjoittaneella ei ole), joten tulen pyörimään ympäri Suomea erinäisten tovereiden nurkissa luuhaillen ja jammaillen. Ajatus ihastuttaa kovin, sillä Suomessa on tullut reissailtua aivan liian vähän. Lappi ja dyykkaaminen - siinä kaksi Suomen parasta antia, joista tulen kesän aikana aivan varmasti nauttimaan.

Sellaisia uutisia!

Ohessa kuvia kyläelämästä - vaelluksilta vuorille ja vesiputouksille, sekä monenlaisista eläin- ja munkkiystävistä. Täällä on aivan käsittämättömän kaunista. Aurinkoisina aamuina isken repun selkääni ja painelen vuorenkylkiä ylöspäin ohittaen matkalla aivan loputtoman määrän alppiruusuja. Useampana päivänä olen innostunut myös kiipeämään puuhun ja joogaamaan siellä - vitsi miten riemukasta puuhaa! Kun on kerran saanut maistaa tätä vapautta, ei ole enää paluuta toimistoon. (Eikä luultavasti yliopiston kirjastoonkaan, joskin pidän tämän option vielä löyhästi auki.) Sateisina päivinä taas istun kylän teekopperoissa jorisemassa kaikesta mahdollisesta. Tutustuin aivan ihastuttavaan herrasmieheen, joka on viettänyt nomadin elämää viimeiset 40 vuotta. Kyseinen heppu säteili sellaista hyväksyntää, rakkautta ja vapautta, että siitä sai osansa kyllä ihan jokainen läsnäolija. 40 vuoden päästä aion olla vähintäänkin yhtä hyvässä jamassa!


Kaksi nunnaa debatoimassa temppelin pihalla. Debatointi on oleellinen osa buddhalaista koulutusta, ja vähintäänkin riemukasta puuhaa; pihamaa on debatointiaikaan aina täynnä käsien läpsyttelyä ja huutoa. Tässä toinen nunna provosoi debatointipariaan nukkuvaa esittämällä.


Nyt vastaan viime postauksen komsuihin (jotka olivat muuten henkilökohtaisuudessaan ja avoimuudessaan aivan mahtavaa luettavaa), ja sitten katoan taas pariksi viikoksi netistä. Ihastuttavaa maaliskuun loppua kaikille - maistelkaa vapautta ja tunnustelkaa kevään kutinaa ja kutkutusta! Toivon kaikille voimaa ja rohkeutta olla vapaita - sekä vapautta tukevia olosuhteita. Vapaus on mielen todellinen luonto, eikä se pohjimmiltaan ole olosuhteista kiinni, mutta joskus olosuhteilla voi olla merkittävä rooli tuon vapauden oivaltamisessa.

17 comments:

  1. Provosoivia nunnia, mahtavaa! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. On! :D Koko debatointiperinne on muutenkin ihan mahtava - harrastettiin samaa retriitissä, ja kyllä siinä tunsi totisesti olevansa liekeissä, kun debatoi subjektiivisen ja objektiivisen olemassaolon kiemuroista!

      Delete
  2. Voihan hitsin pimpula!
    Ihan uskomattomia kuvia!! Mun sydän pamppaili, kun katsoin noita vuoria, puroja, putouksia, jokia, kiviä, pensaita, puita, käppäniä... Että tuommostakin on olemassa!! Ja että tämmöstä kuin täällä meillä Suomessa on olemassa myös!! Että kaikki maailman kolkat on olemassa! Huuuuu! =n__n=

    Tieto(?) siitä, että tulet kesäksi Suomeen on myhäilyttävä. NIMITTÄIN näin sinut syksyllä yliopistolla syömässä. Heilutit käsiäsi ja selitit innokkaan oloisena jotain epäilemättä jännää juttua! Ajattelin, että voihan vitsi, nyt pääsen juttusille. Riensin hakemaan ruokaa ja kun palasin, olitkin jo lähtenyt pois :-D Se oli hassu tilanne. Miksi ihmeessä edes lähdin hakemaan ruokaa ennen tervehtimistäsi, kun olin jo niin innoissani sinut nähdessäni :-D
    Olisi hienoa osallistua kesällä järjestämällesi joogatunnille tai jopa retriitille! Innoitat minua kovin, ja sanasi motivoivat minua elämään kohti asioita, joita todella haluan.

    Kaikkea hyvää, valoa ja lämpöä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt täräytit kyllä suoraan ytimeen! Vuoret, purot, pensaat ja käppänät - täällä ja Suomessa ja kaikkialla! Huhhulinaa! Ja siihen päälle vielä se (kuten opin nyt retriitillä), ettei mikään niistä ole objektiivisesti olemassa; kaikki ovat olemassa vain subjektiivisesti, mielen (ja karman) luomina projektioina. Että siinä vähän lisää pohdittavaa itse kullekin!

      No mutta. Aika ei selvästi ollut vielä kypsä kohtaamisellemme - mutta tulee varmasti olemaan. ^__^ Puistojoogaa tuun varmasti pitämään useampaankin otteeseen ja useammassakin kaupungissa. Retriittejäkin siinä määrin missä löytyy sopivia paikkoja. Viime kesänä pidin retriitin meidän mökillä, ja se ainakin toimi varsin mainiona retriittipaikkana. Katsotaan mitä sitä tänä kesänä keksii!

      Mahtavaa kuulla, että kirjoitteluistani on iloa. ^_^ Oon tehnyt tässä viime vuosina aikamoista matkaa, ja oon aivan täysin vakuuttunut siitä, että jokainen pystyy samaan.

      Delete
  3. Aivan tosi hienoja noi metsäkuvat! Ihan maagisia. Terveisiä pohjoisen Kanadan lumihuippusten vuorien keskeltä, olisipa hauskaa törmätä kesällä Lapissa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi, Kanada kiehtoo mua kovasti! Ja moni muukin paikka siellä puolen lätäkköä. Saas nähdä milloin tieni eksyy niille main - en ole vielä koskaan poistunut Euraasian mantereelta, joten lähivuosina vois kyllä olla korkea aika!

      Itse olin viime kesänä käsivarren Lapissa ja tänä kesänä ajattelin suunnata kohti Inaria. Lappi on kyllä aivan täydellinen.

      Delete
  4. Kerrohan sitten kun saa tulla puistojoogaamaan! Odotan innolla

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kerron! Pitää alkaa tässä jo pikkuhiljaa kartoittaa pääkaupunkiseudun puistotarjontaa - mulla ei ole kokemusta kyseisistä puistoista kuin ryyppäävän teinin/opiskelijaurpon näkökulmasta, joten nyt pitää omaksua vähän toisenlainen ote. :D

      Delete
  5. Heii. Tiiätkö ketään äitejä jotka reissaa tai jaluisi reissata lapsensa kanssa. Hengitän vaan maailmalla ja tuntuu vaikelata kun on lapsi ja ei muka voisi reissata. Mietin oisko sulla vinkata mulle joku hippiäis äiti tai ootko nähnyt reissaavia äitejä tai mitä mieltä oot voisiko tollasissa paikoissa missä sä oot reissannu ni reissata lapsen kanssa. On nii yksinäinen olo kun ei tunne ketään hippi äitejä ja tuntuu että pakotettais elää normien mukaan elämää mihin mua ei vaan ole luotu

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä en henkilökohtaisesti tunne hippimammoja, mutta tiedän kyllä monia, ja täällähän niitä ny tulee ihan jatkuvasti vastaan! Tyytyväisen oloisina napittavat muksut kantorepuissaan. ^_^ Ja vaikka en itse olekaan varsinaisen hippimamman kasvatti, niin olen kyllä reissannut perheen mukana ihan pienestä asti; olin ensimmäisellä ulkomaanmatkallani reilusti alle yksivuotiaana, ja Lähi-Idässäkin reissasin ennen kuin olin ehtinyt täyttää viisi. Koen että meidän perheen tavalla mennä ennakkoluulottomasti mitä moninaisimpiin paikkoihin ja kulttuureihin on ollut tosi suuri vaikutus siihen, millainen reissaaja (ja ylipäänsä tyyppi) musta on sittemmin kehkeytynyt. Olen hyvin kiitollinen siitä.

      Sanoisin, että kaikissa matkustamissani maissa voi aivan mainiosti matkustaa lapsen kanssa - poikkeuksena mainitsen ainoastaan Mongolian, Kirgisian ja Kazakstanin, joissa voi infrastuktuurin ja julkisen liikenteen puutteen takia olla vähän haasteellista mennä pikkuotuksen kera. Jos ensialkuun tuntuu epävarmalta, niin kannattaa aloittaa helpommasta matkakohteesta: esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa on tosi helppo reissata. Kun kokemus ja luottamus karttuu, voi lähteä eksoottisemmille mannuille. (Joka ei suinkaan tarkoita, etteikö Kaakkois-Aasiassakin olisi vaikka mitä eksoottista ja jännää!)

      Jos multa kysytään, niin maailmalle lähteminen ja itsesi toteuttaminen sitä kautta on mahdollisesti parasta, mitä voit lapsellesi tarjota. Kansainvälinen, erilaisia kulttuureja ja uskontoja ymmärtävä kasvatus on näinä eripuran päivinä aivan äärettömän arvokas ja tärkeä. Kansallismieliset eivät tule maailmanrauhaa rakentamaan, vaan juuri maailmankansalaiset. (Joka ei tarkoita, etteikö omaa synnyinmaataan voisi arvostaa, mutta tuon arvostuksen tulee tapahtua globaalista perspektiivistä.)

      Ja netistä löytyy ihan varmasti reissaavien hippiäitien yhteisöjä, joista saa vinksuja ja inspiraatiota. Onnea matkaan sekä äidille että pikkuotukselle/-otuksille! <3

      Delete
  6. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  7. Moi Heidi! Ajattelin kysyä semmoista että minkälaista terveydenhuoltoa saat reppureissaajana? Käytkö ulkomailla tai suomessa lekurissa? Rupesin tätä vaa miettimää :D ja tähän ei toki oo pakko vastata ku vähä henkkoht, mutta miten hoidat mahdollisen ehkäisyn?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Terveydenhoitoa on aina tullut tarpeen mukaan ja kohdemaan standardeilla. Mitään sen kummempaa hoitoa en tosin ole koskaan tarvinnut; ruhjeita, haavoja, kuumetta ja vatsatautia - siinä se. Tosi peruskauraa reissaajalle. Aina on hommat hoituneet tosi pätevänoloisesti niin Kiinassa kuin Intiassakin. Oon siinä(kin) mielessä varsin onnekas tyyppi, että oon aina ollut tosi terve. Vilpittömät sympatiani kaikille, joiden reissaamista fyysiset tai henkiset sairaudet rajoittavat.

      Mulla ei ole tällä hetkellä minkäänmoista seksielämää, joten ei ole tarvinnut ehkäisyasioita pohdiskella! Lopetin pillerien syömisen tuossa joskus puolisen vuotta sitten. Jos joskus vielä jonkinmoista seksielämää ilmenee, niin saatan aloittaa pillerit uudestaan. Aikamoisen urhon/vosun pitäisi kyllä kävellä vastaan, jotta lähtisin taas ihastumis-rakastumisrumbaan mukaan. Tällä hetkellä keskitän energiani muihin juttuihin. ^_^

      Delete
  8. Ootko sä Heidi tutkinut koskaan tähtikarttoja tai astrologiaa ja mitä tuumit sellasista jutuista?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mun äiti on aina ollut tosi kiinnostunut astrologiasta, ja ehkäpä vastareaktiona sille oon julistanut jo ihan muksuna että hölynpölyä koko touhu! (Äiti on muutenkin ihan uskomaton. Se päräytti viime syksynä Viisas elämä -messuilla samantien auranluentaan, kun mulla on mennyt VUOSIA pehmentää materialistista maailmankuvaani siihen suuntaan, että alan avautua moiselle. :D)

      Ihan viime aikoina olen kuitenkin alkanut kiinnostua aiheesta - astrologialla on tosi tärkeä rooli tiibetiläisessä perinteessä ja siten myös tiibetinbuddhalaisuudessa. Nyt kun alkaa ymmärtää universumin keskinäisriippuvuutta, niin ei tunnu enää lainkaan vaikealta tunnustaa, että kaikki tosiaan vaikuttaa kaikkeen. Ennen Suomeen tulemista olisi tarkoitus käydä elämäni ensimmäistä kertaa tiibetiläisellä astrologilla! Raportoin kokemuksesta tänne blogiin sit. ^_^

      Delete