Thursday, December 31, 2015

viimeiset pikkupöhinät ennen lähtöä!

Tässä vielä vikoja pikkupöhinöitä ennen lentokentälle lähtöä! Seuraavan kerran kirjoittelenkin sit Nepalista, jos kaikki menee nappiin. (Kaikenmaailman viisumisählingit kokeneena olen nykyään aina varautuneen toiveikkaana matkassa. Kerran jos toisenkin olen googlettanut vanhentunutta tai muuten vain väärää tietoa, tai vaihtoehtoisesti unohtanut hankkia viisumin tai päristellyt menemään vanhentuneella moisella. Nyt olen sen verran monta kertaa googlettanut Nepalin visa on arrival -policystä, että hemskutti soikoon jos menee pieleen!) Pitkästä aikaa olisi kovasti houkutellut seikkailla maareittejä pitkin Aasiaan, mutta minkäs teet kun helmikuun puolella pitäisi olla jo luostarissa joikaamassa om mani padme hum -mantraa.

Kulunut viikko on mennyt lähinnä kirjamaratonin, pelloilla pyörimisen sekä pakkaamisen ja muuton merkeissä. On löllytty ja löpötelty koko vuoden tarpeisiin. Nyt on niin löysä, levännyt ja pönöttynyt olo, että vuorijalka ja muutenkin liikkeessä itseään oikova jalkapari vipattaa jo kovasti. Kathmandussa näyttelis olevan puolipilvistä ja 20 astetta, joka on itselleni kaikkein optimaalisin sääolosuhde. Onneksi menin hurahtamaan tiibetinbuddhalaisuuteen - emmä kestäis pitkiä aikoja jossain theravada-buddhalaisessa maassa!


Kuuraisen pellon huumaa! Kaunista ku mikä.


Toveri Minni ei ole tainnut ennen blogissa esiintyäkään. Perheemme koira on aikamoinen vahtihurtta.


Tänä vuonna mää tein sen, nimittäin seitankinkun! Omituisen aivomaisesta hyytelömassasta tuli aivan kelpo keko syötäväksi. Perheen joululaatikotkin olivat tänä vuonna vegaanisia, joten pääsin hymistelemään aivan huolella. Yhdenmoisen vegaanin joulusaarnan tykittelin jo seitanhuuruissani Facebookiin - säästän blogin nyt siltä! (Ei välttämättä kuitenkaan pöljempi idea pohtia josko tammikuun vegaanihaaste natsaisi.)


Viimeisiä fiilistelyjä ihastuttavan Jollas-kommuunin joogahuoneessa sekä ympäröivillä rannoilla ja rämeellä. Asuin puoli vuotta kolmen neliön tuuletinkomerossa - sekin on nyt siis koettu! Laskeskelin tuossa, että olen elämäni aikana muuttanut 20 kertaa, joten aika rutiinilla alkaa tää homma mennä. Joskus sitä vielä muuttaessaan makoili kaihoisana myttynä tyhjennetyn kämpän lattialla sentimentaalista musiikkia kuunnellen; nykyään sitä ei oikein jaksa enää lietsoa emotionaalista myrskyä. Muutto mikä muutto!


Ja tässä vielä rinkka valmiina matkaan! Halusin pienen rinkan, joka on täyteen lastattunakin kevyt kantaa, ja joka mahtuu käsimatkatavarana lentokoneeseen. I love you -tyyny olis tietty sydäntä lämmittävä ja päänalusta hierova matkakumppani, mutta asettelin sen kuvaan lähinnä rinkan koko demonstroidakseni: on nimittäin piäni! Mutta kompakti. Siellä on kaikki mitä tarvitsen.


Kuten esimerkiksi nämä kirjat, jotka täyttävät puolet rinkan pinta-alasta.... Se siitä keveydestä sitten. Kirjojen päälle vielä parit joogakalsarit tahi -kalsongit ja päiväkirja, niin johan kelpaa!

Näkemisiin - toivokaamme että Nepalin visa policy on sitä mitä internets sen väittää olevan, ja pääsen sujahtamaan perille asti. Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta Suomesta lähtiessäni, kun kaihon ja innon välillä vallitsee yhtälainen balanssi: on mahtavaa ja riipivää lähteä. Kaipaamaan jää niin moni toveri ja otus, eikä mulla tällä kertaa ole väläyttää minkäänmoista paluuajankohtaa. Osa musta haluaisi ikuisesti jäädä pelloille pyörimään ja paasaamaan seitankinkusta. Mutta kuitenkin se liikkellepaneva voima on aina voimakkaampi: I'm a woman on a mission!

10 comments:

  1. Hehe, kirjotat nii hassusti. Ensin jotenkin asiallisesti ja väliin tunnelmaa keventävä sana kuten joogakalsarit tahi -kalsongit. Hyvää matkaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pitää aina muistaa pitää jalat maassa, ettei mene meininki liian korkealentoiseksi - kalsarikoivet jos mitkä pitää elämän tasapainossa!

      Delete
  2. Mua kiinnostais hirmuisesti lukee sun vegaaninen joulusaarna!

    Ps. on ollut hirmu mielenkiintoista seurata sun blogia kaikkien näiden vuosien aikana. toiv jaksat reissulla kirjottaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jotenkin mä en vaan malta olla saarnaamatta, vaikka olen jo tähän ikään mennessä saanut todeta, että saarnaaminen ei vaan toimi; samanmieliset saavat siitä vaan lisäpönkitystä oman näkemyksensä tueksi, kun taas erimieliset menevät turhautuneelle puolustuskannalle. Mihinkään suuntaan ei liikuta, eikä ainakaan rakenneta minkäänmoista siltaa eri näkemysten välillä, vaan pönkitetään ryhmäjakoja entisestään. Yh. (Ehkä toimis, jos osais heittää jonkun ihan todella vavahduttavan vuorisaarnan, mutta en itse taida olla saarnaajana vielä ihan niin kyvykäs!)

      Kunnioitettavaa, että oot jaksanut seurata mun juttuja niin kauan, että voit jo puhua "kaikista näistä vuosista." n__n Buddha approves! Aina kun nettiyhteyttä ja aikaa piisaa, niin ihan varmasti kirjoitan. :>

      Delete
  3. Hurjan mahtavaa reissua/matkaa/seikailua sulle! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! n__n Hyviä pöhinöitä sinnekin suuntaan!

      Delete
  4. oho, ja minä kun luulin pärjääväni vähällä! voisitko tehdä oman postauksen matkakantamuksistasi? se olisi mielenkiintoista. ja ehkä saisin inspiraatiota jättää vielä vähän enemmän tavaraa matkan varrelle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllähän mää voisinkin! Tosin tuo "kirjoja ja kalsareita" liippasi jo aika läheltä totuutta. :D

      Mä luulen, että tavaran vähentäminen/vähentyminen käy myös reissauskokemuksen kautta luonnostaan. Ekalla reissulla on mukana 10 hammastahnatuubia ja kuukauden vaatekerrat, kunnes sitä sitten tajuaa että ahaa, kyllähän näitä saa reissun päältäkin, ja että pyykin pesukin on aivan mahdollista. Ja samalla myös oppii, ettei kaikkeen vaan voi mitenkään ennalta varautua - pitää osata antautua tuntemattomalle. Kokemus tuo varmuutta ja varmuus vähentää tavarantarvetta. Hyvin pitkältihän sillä "olen varautunut kaikkeen!" -tavaramäärällä yritetään luoda itselleen jonkinlaista turvallisuudentunnetta.

      Mutta takaisin asiaan: voin tehdä matkakantamuspostauksen jossain vaiheessa, hyvä idis!

      Delete
  5. Olisi mielenkiintoista kuulla, paljonko ylipäätään omistat vaatteita nykyään? Onko tuo repullinen vaatteita koko omaisuutesi? Tämä kiinnostaa koska olen itse menossa kohti hyvin minimalistista vaatekaappia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En sentään niin askeettinen ole! Tokihan mulla on talvitakki ja -kengät, jotka jäivät Suomeen - ja jonkin verran muutakin päälle, ehkäpä pari vienoa pussillista. Meillä kiertää pikkusiskon ja kavereiden kanssa aika mukavasti vaatteet, joten on vähän vaikea määritellä mikä nyt on kenenkin - kukin käyttää aina tarpeensa mukaan! Kirjojahan mulla on aivan säädyttömät läjät äitin varastoissa ja kellareissa muhimassa, ne ovat heikkouteni. ;__;

      Mutta verrattuna siihen määrään, joka mulla joskus 30 neliöisessä Kallion kämpässäni oli, niin kyllähän tässä ollaan suorastaan askeesissa. :D

      Delete