Wednesday, December 23, 2015

kahdenlaisia syleilyjä - egon vai kehon ehdoilla?

Pääni on herkkä pieni pallo. Olen kärsinyt migreenistä varhaisteinistä saakka: 13-vuotiaasta aina 23-vuotiaaksi asti kärsin intensiivisestä pääkivusta useampia kertoja kuussa, joskus viikoittainkin. Kipu määritteli elämääni väistämättä. Migreenikohtaukset kuitenkin loppuivat hyvin pian sen jälkeen, kun aloitin joogan harjoittamisen. Kymmenen vuotta pääkivuista kärsittyäni mielessäni ei juuri käynyt alkaa pohtimaan, josko sitä joogaa nyt jatkaisi vai ei: homma oli täysin selvä. En ymmärtänyt ihmisen anatomiasta tai energeettisestä olemuksesta yhtään mitään - jooga vain yksinkertaisesti teki hyvää. Se teki terveeksi. Kokonaisvaltaisen terveeksi ja hyvinvoivaksi. Tämä oli itselleni aivan uusi juttu, ja muutti elämäni suunnan ja koko elämäntapani radikaalisti.

Pääni on silti edelleen herkkä ja silmäni hyvin valoarat. Liika on edelleen liikaa. Viime vuosina kaksi keissiä ovat osoittautuneet nupilleni ja siinä tähyileville pikkupalloille ylivoimaisiksi: auringonpistos Intiassa ja kassan paukuttaminen neljännen adventin ostoshulinassa. Nyt kun olen ollut migreenihoidettavana sekä intialaisessa, ayurvedisessa sairaalassa että Malmin päivystyksessä, voin varsin valaisevasti vertailla kokemuksiani. (Ayurveda on maailman vanhin systemaattinen terveydenhoitojärjestelmä; sen juuret ovat Intiassa 3000 vuoden takana.)

Sillä ero on melkoinen, ja kertoo jotain hyvin oleellista ayurvedan ja länsimaisen sairaanhoidon sekä lääketieteen välisistä eroista. Tässä oleellisimmat tekemäni huomiot:

1. Länsimainen lääketiede keskittyy oireiden hoitoon, ayurveda taas siihen, mistä oireet johtuvat. Ayurvedan keskiössä on potilaan kehomielikoostumuksen (doshan) selvittäminen sekä potilaan koko elämänkaaren havainnointi. Hoito suunnitellaan kehomielikoostumuksen pohjalta; hyvin vahvassa roolissa on ymmärrys siitä, että se mikä on hyväksi toiselle, ei välttämättä toimi toiselle. Länsimaisessa menossa samaa standardihoitomuotoa käytetään kaikkiin samanlaisista oireista kärsiviin. Ayurvedassa oireet ovat vain ilmentymä itse taudista. Siksi keskiössä ei ole pelkkä oireiden saaminen kuriin, vaan pikemminkin oireiden piirtämän kartan avulla selvitetään, mitä kehomielessä tapahtuu. Länsimainen lääketiede taas kokee, että oireet pitää nitistää ja nujertaa sen sijaan, että kuunneltaisiin niiden viisautta. Oireiden hoito on tehokasta, mutta jää usein pinnalliseksi.

2. Ayurveda on kokonaisvaltaista, ja se tähtää koko elämäntapaan: länsimainen lääketiede pyrkii vain poistamaan akuutin vaivan.
Länsimainen lääkäri ei juuri puutu potilaan elämäntapoihin - ellei kyseessä ole aivan ääritapaus, jossa esimerkiksi laihduttaminen on potilaan terveydentilan kannalta välttämätöntä. Ayurvedisessa lähestymistavassa potilaan elämäntapa taas on kaiken keskiössä: se miten elät jokapäiväisessä elämässäsi, määrittää terveytesi tilan. Meditaatio, jooga, hengitysharjoitukset, mantraaminen, hieronnat ja erilaiset öljyhoidot, omalle kehomielityypille sopiva ruokavalio, ajan viettäminen luonnossa, ja jopa niin hienovaraiset asiat kuin kuun valo ja hiljaisuus, ovat ayurvedassa äärettömän tärkeitä. (Luettelin tässä vain muutamia esimerkkejä.) Koko elämäntapa rakennetaan omalle kehomielityypille sopivaksi. Mennään niillä ehdoilla, jotka elämä on meille antanut, sillä se on ainoa kestävä tapa elää.

3. Ayurvedassa terveys on ihmisen itsensä käsissä - länsimaisessa lääketieteessä taas hoitohenkilökunnan ja lääkityksen. Koska ihmisen terveys muodostuu siitä, miten hän elää, on terveys Ayurvedan mukaan ihmisen itsensä käsissä. Ayurvedinen lääkäri on vain opas, joka auttaa takaisin polulle, jos ihminen on eksynyt siltä. Polun löytäminen ja kulkeminen on kuitenkin jokaisen oma oikeus ja vastuu. Länsimaisessa lääketieteessä keskiössä on usein - ellei aina - lääkäri ja lääkitys; potilas itse ei välttämättä ole kovinkaan kartalla omasta tilastaan ja omista tuntemuksistaan. Koska lääkäri on alan ammattilainen, koulunsa käynyt jantteri, on lääkäri se jota kuunnellaan. Usein unohdetaan samalla se oma sisäinen kuuntelu. Länsimaisessa lääketieteessä hoitomuodoksi määrätään lähes poikkeuksetta jonkinlainen lääke. Ayurvedassa hoitomuoto taas voi hyvinkin olla esimerkiksi hiljaisuus ja muutokset ruokavaliossa.

Kipu on viesti. Kipu on kehomme ja mielemme tapa sanoa, että kaikki ei ole nyt kunnossa, että johonkin pitää nyt kiinnittää huomiota. Usein kaipaamme ohjausta ja suuntaa elämäämme, ja kun sellaista aivan suoran kehoviestin muodossa saamme, olemme tyytymättömiä. Särkylääke on tapa sanoa "shut up, I ain't listen to you" näille viesteille. (En sano, etteikö yksittäisiin, intensiivisiin särkyihin voisi käyttää särkylääkettä. Mutta jos sanomme kehollemme toistuvasti ja systemaattisesti shut up, niin mitä voimme olettaa?)

Malmin sairaalan lääkäri kehoitti aloittamaan migreenilääkityksen. Kieltäydyin kohteliaasti. En aio aloittaa migreenilääkitystä, sillä jooga, meditaatio ja oman kehomielikoostumukseni kuunteleminen ovat johtaneet sellaiseen koko elämäntapaa leikkaavaan, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, jota yksi migreeninappi ei koskaan tekisi. Ja niinä harvoina kertoina, kun migreeni iskee, en todellakaan aio sanoa sille shut up, vaan kuunnella mitä kerrottavaa sillä on. Sen sijaan että nujertaisin oireet hätäpäissäni ja lakaisisin maton alle, aion tampata koko hemskutin maton ja katsoa, mitä kuonaa ja hätiköityjä, kestämättömiä valintoja sitä on tullut taas kerrytettyä.

Korostan tähän väliin: en ole länsimaisen sairaanhoidon ja lääkejärjestelmän vastainen. On hetkiä ja oireita, joihin länsimainen lääketiede puree. Mutta sellaisenaan länsimaisesta sairaanhoidosta ja lääketieteestä ei ole vastaamaan siihen äärettömän holistiseen ja hienosyiseen kokonaisuuteen, josta ihmisen terveys muodostuu. Ayurveda on parhaimmillaan ennaltaehkäisyssä, kun taas länsimainen lääketiede toimii akuutiksi äityneiden oireiden tehokkaaseen ja pikaiseen hoitoon. Akuutiksi äityneet oireiden hoito on kuitenkin vain jäävuoren huippu: kokonaisvaltaisen terveydenhoidon tulisi tapahtua joka hetki. Tähän ayurveda antaa meille äärettömän arvokkaita työkaluja.

Oman elämäni fokus on muuttunut viime vuosina aivan täysin. Egolle ei riitä mitään: se on se, joka päättää painaa 16-tuntisia päiviä tavoitellakseen jotain illusorista tulevaisuutta illusorine saavutuksineen. Egon mielestä nyt on aina vähän köykäistä ja tuhnuista, ja sen takia nykyhetkestä kannattaa joustaa, sillä tulevaisuudessa odottaa aivan varmasti jotain tavoittelemisen arvoista. Keho ei koskaan ole suostunut lähtemään mukaan moiseen: keho elää tässä hetkessä, eikä sitä voisi vähempää kiinnostaa egon neuroottinen ja kuviteltu tulevaisuus.

Mitä jos sanoisi "shut up, I ain't listen to you" kerrankin sille egolle ja sen tulevaisuuspakkomielteelle? Mitä jos kuuntelisikin niitä kehon viestejä - sillä ne ovat todellisia viestejä, viestejä juuri tästä hetkestä. Siitä mikä todella on.

Jokaisella on vapaus ja valta miettiä, kumpi on oikeasti kestävä, terve tapa elää: egon vai kehon ehdoilla eläminen. (Kokemukseni kertoo, että ego on aivan liikkis kaveri, mutta sillä on tapana ylivirittyä ja tohista turhia. Sitä ei kannata aina kuunnella.)

Pietään huolta ittestämme!


Pieni "ayurveda - how to get started?" -kitti tässä näin:

1. Selvitä kehomielityyppisi. Tähän on olemassa netissä monenlaisia testejä, joilla pääsee hyvin alkuun. (Tässä esimerkiksi yhdenmoinen testi suomeksi: http://navadina.net/laajempi-kehotyyppitesti) Jos mahdollista, käy kuitenkin ayurvedisessä konsultaatiossa.

2. Kaksi lukemaani loistokirjaa, joista kumpaakin voin suositella varauksetta:
Robert E. Svoboda: Prakriti: Your Ayurvedic Constitution
David Frawley: Ayurvedic Healing: A Comprehensive Guide

3. Ala kuulostella, tunnustella ja soveltaa. Nyt on kyseessä maailman tärkein juttu, elikäs just sä ja just sun terveys!

17 comments:

  1. Onkohan sinulla Intiaan mennessäsi tarkoituksena käydä jotain ayurvedista koulutusohjelmaa? Tännehän voisi koota myös jotain paikkoja joissa kyseinen mahdollisuus on. Tässä yksi aivan erinomainen paikka: http://www.kapti.in/

    Kyseinen mesta tarjoaa esimerkiksi kuukauden mittaisen ayurvedisen panchakarma-koulutuksen, jossa ruoka ja majoitus sisältyy hintaan (joka on todella suopea tuollaista koulutusta ajatellen). TripAdvisorikin suosittelee kyseistä paikkaa, ja tunnen joten kuten siellä työskentelevän lämminsydämisen ihmisen! :) Kannattaa pistäytyä siellä jos suuntana on Etelä-Intia...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jonkin sortin ayurvediset opinnot on kyllä yks juttu, joka on poltellut ja kutkutellut jo tovin! Hakusessa on juurikin ollut jokin hinnaltaan suopea vaihtoehto. (Ymmärrän kyllä ihan täysin, mikä Ayurveda-opinnoissa maksaa, ei siinä mitään, mutta minimibudjetillahan tässä ollaan taas reissuun lähdössä, joten se sulkee aika monia vaihtoehtoja pois.)

      Tämä linkittämäsi vaikuttaa tosi potentiaaliselta! Tässä olisi pari vuotta tarkoitus pyöriä hoodeilla, joten eiköhän siinä ajassa tule Etelä-Intiaankin päädyttyä, vaikka näin ensisijaisesti matkan suuntana onkin Himalaja.

      Kiitos linkistä, ja etenkin siitä että ylipäänsä muistutit asiasta, koska olin jo vähävaraisuuteni takia ollut kuoppaamassa koko Ayurveda-hankkeen. Nyt tormistauduin taas asian suhteen! ^_^

      Delete
  2. Kiitän tästä! Itte ollut aikas epätasapainossa ja sivua tutkailtuani asiat alko käydä vähän järkeen. Ruokavalio saakin nyt vähän höykytystä osakseen ja saapi nähdä miten käy :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ainakin itselleni monet mystiseltä tuntuneet asiat alkoivat selvitä ihan toden teolla, kun perehdyin ayurvedan maailmaan! Viime kesä oli elämäni ensimmäinen, kun en kärsinyt korvatulehdus- ja kuumekierteestä. Nyt syksykin oli ensimmäinen flunssapöpötön ja -kuumeeton laatuaan. Tästä kiitän aivan tyystin Ayurvedaa, joka osoitti mihin pitää kiinnittää huomiota ja miten muokata ruokavaliota ja elämänmenoa vuodenaikojan mukaan.

      Koska onko mitään siistimpää, kuin olla terve? Ei todellakaan!

      Delete
  3. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  4. Heipotihei! Oletpas varsin mainio tyyppi!! :-) Semmosta utelen, että missäköhän olisi hyvä käydä ayurvedisessä konsultaatiossa? Oon jo jonkin tovin etsiskellyt sopivaa paikkaa, mutta vielä en ole minnekään rohjennut. Tienaamattomana opiskelijana oon tarkka pennosistani :-)

    <3__<3 Kiitos vastauksesta ja huipukasta (hehe, vuorivitsi) matkaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. http://www.jooga.fi/hoiva-shanti/ayurveda_terveysvastaanotto/

      Ossi Viljakainen on äijä, jota pidän Suomen pätevimpänä Ayurveda-asiantuntijana! Tunnin konsultaatio maksaa 60 euroa, enkä usko että Suomessa tämän huokeampiin hintoihin päästään.

      Omassa konsultaatiossani olen käynyt Intiassa, ja se kustansi muistaakseni n. 8 euroa. Joten jos vain suunta Intiaan käy, niin toki siellä on kaikki aina hurjasti halvempaa. Jos taas matka ei käy Intiaan, ja se on rahallisesti mitenkään mahdollista, niin suosittelen ehdottomasti satsaamaan tuon 60 euroa Ossin pakeilla. Itse en olisi millään muotoa näin tasapainoisessa ja hyvinvoivassa tilassa ilman Ayurvedan viisautta. (Se kaikki viisaus toki asuu meissä itsessämme, kehossamme ja mielessämme, mutta Ayurveda tarjoaa tarvittavat työkalut tuohon viisauteen tutustumiseen.)

      Vuorivitsi. ;_; <3

      Delete
  5. Olin ite marraskuussa 3viikkoo saikulla olkapään nivelkalvontulehduksen takia. Tokan saikkuviikon jälkeen lääkäri ois halunnu laittaa kortisonipiikin olkapäähän, mut koska pelkään piikkejä en suostunu. Ja hyvä niin, sillä 3-4pvää sen jälkeen mun kivut lakkas ja olkapää alko voimaan paremmin. Söin koko saikun kaiken maailman pillereitä, mut niistä ei ollu mitään apua hirveeseen hermosärkyyn. Kävin jossain vaiheessa saikkua hierojalla(olin varannu sen ennen sairastumista) ja se oli ainoo joka sai kivun loppumaan edes 5tunniks. Se hieroja oli flamingo spassa, eli lilluin hieronnan jälkeen myös pari tuntii lämpimissä altaissa. Ja vaikka tulehtuneeseen kohtaan ei sais laittaa mitään lämmintä, niin se lämpimässä lilluminen kyl rentoutti ja autto myös pitää kivun poissa.

    Nyt yritän kuunnella mun kehoo paremmin ja kiinnitän ryhtiin huomiota. Pitäis myös panostaa urheiluhierojalla käymiseen, niin ei ois hartiat niin usein jumissa.

    Toi kolme viikkoo oli kyl hyvä herätys itelle, et kuinka hauras sitä loppupeleissä on. Ei se keho kauaa jaksa kahta duunia, missä aktiivisesti käyttää käsiä ja sit vielä ilma-akrobatia treenit siihen päälle...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hieronta on kyl kans yks sellai juttu, jota jostain käsittämättömästä syystä pidetään hemmotteluluksuksena, vaikka sen pitäis sisältyä säännöllisesti ihan jokaisen ihmisen eloon. 4-6 viikon välein kun käy hieronnassa, niin välttyy hyvin monenlaiselta vaivalta. Aika paljon smoothimmin rullaa ajatus ja luovuuskin, kun verenkierto pelaa täysillä ja veri pääsee aivoihin esteettä. Hieronta vapauttaa myös monenlaisia tunnelukkoja ja kuonakertymiä, joten se on täyttä hunajaa sekä keholle että mielelle.

      Ehkä sunkin kipu opetti sulle nyt jotain. n__n Itse oon oppinut omilta kivuiltani ihan hurjasti.

      Delete
  6. “Many of us are slaves to our minds. Our own mind is our worst enemy. We try to focus, and our mind wanders off. We try to keep stress at bay, but anxiety keeps us awake at night. We try to be good to the people we love, but then we forget them and put ourselves first. And when we want to change our life, we dive into spiritual practice and expect quick results, only to lose focus after the honeymoon has worn off. We return to our state of bewilderment. We're left feeling helpless and discouraged. It seems we all agree that training the body through exercise, diet, and relaxation is a good idea, but why don't we think about training our minds?”
    ― Sakyong Mipham Rinpoche

    ReplyDelete
    Replies
    1. Terävä kaveri tämä Sakyong Mipham, mahtaakohan olla isältään terävyytensä perinyt !

      Delete
  7. Hm. Jotenkin vaatii sen potkun tai herätyksen, että saa jotain aikaiseksi. Säännöllinen jooga auttaa minunkin kipuihini, ei migreeniin vaan selkään. Se tuo tietysti myös rentouttavan fiiliksen koko kehoon ja mieleen. Pitäisi vain jaksaa pitää säännöllisyyttä yllä. Hyvä teksti!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, todellakin, ja just kaikki intensiiviset kipuepisodit on niitä potkuja ja herätyksiä. Siksi niitä kannattaa nimenomaan kuunnella ja arvostaa sen sijaan, että yrittäisi särkylääkkeillä tai muilla turruttimilla lakaista ne maton alle.

      Yksi aika napakka esimerkki tuli tästä mieleeni: eräs burmalaissyntyinen liikemies kärsi koko elämänsä äärettömän intensiivisistä pääkivuista. Mikään ei auttanut, ei vaikka äijä kiersi läpi kaikki maailman parhaat lääkärit. Lopulta hän päätyi takaisin Burmaan, jossa buddhalaisessa luostarissa tutustui Vipassana-meditaatiotekniikkaan. PAM - kipu katosi meditaation myötä, ja pysyi säännöllisen harjoittamisen kautta poissa. Tämä tyyppi on sattumoisin S.N. Goenka, joka toi sittemmin Vipassana-tekniikan länteen ja perusti maailmanlaajuisen liikkeen, joka järjestää ilmaisia meditaatioretriittejä mahdollistaen näin kymmenien tuhansien ihmisten transformaation. Nykyään Vipassana-retriittejä pidetään Intiassa myös vankiloissa. (Jos ei oo vielä tuttu juttu, niin täällä lisää tietoa: http://www.dhamma.org)

      Ja mistä kaikki lähti? No pääkivusta!

      Kipu voi olla todellinen viestintuoja ja johdattaja, jos sitä vain kuuntelee.

      Delete
  8. Arvostan todella tätä kirjoitusta sekä blogiasi noin muutenkin. Loistava meno :) <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuinka muikeuttavaa kuultavaa! n__n

      Blogi on ollut tauolla melkein vuoden, ja on aika käsittämättömän siisti juttu, että ootte edelleen kaikki täällä seuraamassa ja komsuumassa. Arvostan äärettömän lujaa.

      Delete
  9. Siis määki allekirjoitan tän homman, puit sen hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi ymmärrettäväksi! Oon hermoratahierojaks jossaki vaiheessa opiskeleva nuori muikki, joka kärsii ite monista henkisistä ja fyysisistä vaivoista, joten kokemus ja kiinnostus näihin juttuihin on aina ollut suuri ja tän saman asian tajuaminen joskus ratkaisi mulla myös paljon. Ihana lukea erilaisilta ihmisiltä samoja ajatuksia!!

    ReplyDelete
  10. Tuli mieleen, että käytätkö tai oletko käyttänyt jotain hormonaalista ehkäisyä? Itse en ole koskaan käyttänyt, mutta kovasti sitä aina kaikkialla minullekin tuputetaan. Pyrin käyttämään lääkkeitä hyvin harkiten, mutta toisaalta näen kyllä esim. kivun piilottaminen hyödyn myös pitkäjänteisemmän hoidon osana: ilman kipulääkkeitä kovien kipujen keskellä voi olla yksinkertaisesti liian vaikea kasata ajatuksiaan ja itseään, jotta voisi aloittaa joogan tai muun kehoa hellivän elämäntavan. Toisaalta kipu usein piilotetaan ehkä vähemmän yleviä tarkoitusperiä tavoitellen.

    ReplyDelete