Tässä olkoon marraskuun ydin.
Syysmyrskyn aiheuttaman sähkökatkoksen aikana otettu tahaton taidekuva, väripesty maisema, hyvinvoiva ja hyvin voimakas olento sekä lapis lazulia heikosti heijastava metsänpohja.
Marraskuisella metsällä on uhmakas tuoksu ja sammalmättäillä hyppii tuhansia pieniä, ulvovia otuksia. Kuunteleko niitä kukaan? Marraskuu on joskus vähän epävarma itsestään. Silloin se mouruaa ja sähisee ympäriinsä.
Kynttilänvalossa myhinää ja myötätuntoa; marraskuu, olet ihastuttava.
Postauskin on ihastuttava!
ReplyDeleteMä oon ollut aina jotenkin tosi ahdistunut marraskuusta ja etenkin marraskuisesta luonnosta, mutta nyt oon tajunnut että paras keino on yksinkertaisesti vaan heittäytyä päin sitä ahdistusta! Sammalmättäillä kieriessä koin suuren oivalluksen: marraskuuhan on aivan liikkis kaveri!
DeleteOlen itsekin pohdiskellut marraskuuta! Tänä vuonna olen oivaltanut että marraskuu on toiveikas ja uutta luova, rosoisen kaunis ja vastaanottavainen. Jos marraskuuta pakenee niin sitä ei voi löytää
ReplyDeleteAivan samanlaisia tuntemuksia ja ajatuksia itsellänikin!
DeleteMoni tuttu lähti marraskuuta pakoon maailmalle, mutta itse olen aivan äärettömän tyytyväinen, että jäin tänä vuonna katselemaan ja tunnustelemaan että mistäs tässä marraskuussa nyt onkaan kyse.
Muutenkin olen elämässä huomannut, ettei todellakaan kanneta lähteä pakoon sitä, joka tuntuu epämiellyttävältä tai tympeältä: kannattaa painella ja rymistellä ihan vaan täysiä päin sitä. Kun pääsee sen keskustaan, huomaa ettei siellä ole mitään sen kummempaa, ei epämiellyttävyyksiä tai tympeyksiä. Oma asenne ja sen pohjalta syntyvä reaktio synnytti kaiken tuon kuvitellun tympeyden.