Tuesday, May 12, 2015

metsäläiselämän yllättävä keskeytyminen

Tervehdys, dharmiset kanssakumppanini! Olen ollut kovin mielissäni yksinkertaisesta, metsä- ja meditaatiopainotteisesta Suomi-elämästäni. Metsäläiselooni tulee kumminkin yllättävä keskeytys, jota voisi ehkäpä jollain muotoa kutsua nimikkeellä työmatka. Työmatkan kohdevaihtoehtoina olivat Lontoo, Pariisi ja Berliini, ja koska olen ollut Berliinissä jo kolme kertaa, enkä ole koskaan osannut juuri lainkaan innostua Pariisista (tämä lienee täysin omaa kyvyttömyyttäni - Pariisissa tuskin on mitään vikaa), päädyin valitsemaan Lontoon.

Nyt kumminkin ajatus siitä, että kahden viikon päästä en nöpötäkään meditatiivisissa metsämaisemissa, vaan keskellä Sohoa, tuntuu aika hämärältä! Ei sillä, ettenkö moisesta selviytyisi: olen perusluonteeltani aika sopeutuva tyyppi. Mutta koska matka kestää viikonpäivät, tekisin mieluusti jotain Sohoa enemmän omalta tuntuvaa. Siksipä huhuilenkin teitä, oi Lontoon-tietäjät: mitä Lontoo mahtaa suoda kaltaiselleni hiipparille? Kaipaan jotain epäsohomaista, luontevaa ja höppänää - pienen maailman verkkaista tuhnuisuutta! (Tällainen tuhnuisuudentarve valtaa mut aina Suomeen palatessani, ja sille antautuminen tuntuu aina yhtä hyvältä.)

Jottei tämä aivan silkaksi Lontoo-vinkkien ruinaamiseksi käy, niin laitetaas peliin vielä muutama kuva viime ajoilta!


Metsäläistouhujen lisäksi Suomi-intohimoihini lukeutuu leipominen ja dyykkaaminen. Tässä on tullut dyykattua kokonainen kasvitarha sekä suureksi onneksemme myös viime kuukauden ruoat - hedelmänkulutus on taloudessamme sen verran hysteeristä, ettei sitä opiskelijakukkaro kannattelisi. Tämänkin aamun korkkasin käyntiin mitä mehukkaimman mangon sekä hunajamelonin kyydittämänä. 

Roskakorit - niiden edessä olen nöyrä mutta kyltymätön!


Hautaismailla huitelu ei varsinaisesti intohimoihini lukeudu (vaikka aivan vänkää puuhaa onkin), mutta kuolemanrituaaleja käsittelevä kurssi on ajanut kerran jos toisenkin hautausmaalle etnografisissa aikeissa.


Sekä toki vielä muutama otos kotikolostamme. Opiskelija-asunnon muovilattiamatto ei ehkä se kaunehin elementti ole, mutta aivan toimivan, niin kutsutun spiritual basen tänne on joka tapauksessa saanut rakennettua!


Om mani padme hum! Kevyitä kevätpäiviä kaikille tunteville olennoille!


12 comments:

  1. Omasta Lontoon-visiitistä on jo aikaa, mutta Camden Town ja Portobello roadin ympäristö oli värikkäämpiä paikkoja ainakin silloin, eli siellä päin haahuilua voisi kait suositella. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aika hulvattomat värisuorat näyttäis kyllä noilla kulmilla olevan - hyvin kelpaa tuommonen väri-ilottelu meikäläiselle! (Olisin joskus muinaisessa elämässäni mennyt noista shoppausmahdollisuuksista vähintäänkin maniaan - onneksi mania on jo taaksejäänyttä aikaa!)

      Delete
  2. Puistojahan siellä on paljon, ja Camdenista pääsee vaikka jokivartta pitkin kävelemään. Nätit maisemat.

    Itä-Lontoo noin ylipäätään.

    Ilmaisia museoita on myös paljon, niissä voi käydä pärähtelemässä. Esimerkiksi luonnonhistoriallinen museo, ja muutamia muitakin isoja: Lontoosta löytyy ihan kaikkea muumioista dinonluihin ja valtaisiin taidekokoelmiin.

    Jos on aikaa, voi käväistä myös tunnin junamatkan päässä Brightonissa ihailemassa merta.

    Tuolta myös yksi vinkki, itsellä tosin testaamatta: http://eerikasblog.blogspot.fi/2015/03/flyin-high.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puistot ja ilmaiset museot - jees! *___*

      Tuota merihommaa en ollut muuten tajunnutkaan - tuo ehdottomasti to do -listalle, mikäli junamatka kestää tosiaan vain tunnin. (Noin lyhyelle matkalle voisi tosin mainiosti myös liftaushommia suunnitella!)

      Ja tuolla blogissa on muutenkin paljon kaikenmoista kiintoisaa Lontoo-matskua. Vaikka omassa kontekstissani vierastankin viinilasin pinnalla välkkyvää kaupungin sykettä, niin onhan tuossa ny oma kiehtovuutensa! (Ehkä mää löydän jonku kombucha-baarin jossa sykkii, öö, no jokin sykkivä juttu.... 8D)

      Pärähtävimmät kiitokseni tästä! n__n

      Delete
  3. Hei Heidi,

    tässä sulle muutama hyvä matkavinkki:

    Teatterisaralla on vaikka mitä ihanaa lontoossa, tsekkaa sivu: http://www.offwestend.com/
    Hyvää ja edukasta ruokaa mainiolla alueella Länsi-Lontoossa: http://www.222veggievegan.com/
    Sitten hieman näyttelyä kehiin kuuluisalta mystikolta Willian Blakelta: http://www.tate.org.uk/whats-on/tate-britain/display/william-blake-display
    Jos jotain henkistä haluaa tunnustella ja tavata mukavia ihmisiä niin tsekkaa onko heillä menossa mitään eventtiä: http://www.meetup.com/londonspirituality/
    Ja noin muutoin, jos haluaa aitoa ja ehtaa intialaista kasvisruokaa, niin Itä-Lontoo on paikka!
    Sitten tosiaan Camden Townin Camden Lock on pakko kierrellä laajan skaalan omaavien myyntipöytien vuoksi ja myös maistella katukeittiöistä maailmamakuja, tulet ihastumaan. Toinen on viikonloppuisin Brick Lane. Ei kannatta trendikkyyden hämätä, koska kahvilat, kaupat ja viikonloppukirppikset vetää kyllä pitkän korren <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi vitsi, kiitoksia näistä!

      Vegaanijuttuja, mystikkojuttuja ja henkistelyjuttuja = yes. *__*/

      (Oispa muuten siistiä syödä aitoa ja ehtaa intialaista kasvisruokaa ilman vähintään vuorokauden kestäviä vessahälytystiloja. Ehkä se Lontoossa onnistuisi - Intiassa ei oo onnistunut vielä koskaan. Nimim. Paahtoleivän turvin Intiassa reissaava ;__;)

      Delete
  4. Hei, lueskelin sun blogia taas pitkästä aikaa kunnolla. Aloitin lukemaan jo Converting Vegetariansia, ja löysin onneks tieni tännekin. On jotenkin helpottavaa nähdä, et joku tekee just sitä kaikkea, mitä itsekin toivoisin tekeväni. Siinä tulee tietoiseksi, että se on mahdollista. En nyt tietenkään ala kopioimaan sua, vaan just inspiroitumaan, soveltamaan. Mut on tosi hienoa, et on tällainen lähde, josta voi löytää sovellettavaa.

    Oon valmistumassa lukiosta, ja tuntuu, että melkein kaikki ulkopuoliset voimat ajaa mua jatko-opiskelemaan ja viettämään lisää opiskelijaelämää. (Tiedän ite, että välivuos on oikee vaihtoehto). Alkaa tuntua vähän siltä, että kaverit lähtee eri tielle, kuin mä. Ne tuntuu vierailta, tai ehkä mä alan tuntumaan vieraalta, kun alkaa uus elämänvaihe. Mulla oli henkisesti raskas abivuosi (kävin läpi traumoja, jotta voisin käsitellä ne ja tulla niiden kanssa sujuiksi, eikä ne seurais mua elämänvaiheesta toiseen aiheuttaen närää). Oon vielä vähän lamaantunu ja energiaa tuntuu olevan tosi vähän.

    Välillä hirvittää se, että nyt se elämänrakennus sitten kunnolla alkaa (vaikka pohjustinhan mä sitä lukiossakin). Tuntuu, että on vielä hyvin paljon rajoja rikottavana ja ihan omien tarpeidensa hoitaminenkin meinaa olla ajoittain ylivoimaista. Epäilen välillä, että jaksanko enää mitään. Mut kun tulin tänne, pää jotenkin selkiytyy ja muistan nää sun tekstis. Omat pelot tuntuu yhtäkkiä tosi pieniltä (ja siitä taas huomaa sen, kuinka kovalla otteella toi talvi imi mehut ja kuinka vähästä sen takia vielä väsyy). Sen sijaan, et tuntuis siltä kuin peli ois menetetty ja elämä ois menny ohi, tuntuu siltä kuin pitäisikin: tästähän se kaikki vasta alkaa.

    Kiitos siitä :----) (ois jotenkin tosi mielenkiintoista ja huippua keskustella sun kanssa, mutta en tiedä onko sulla sellaiselle aikaa?)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei tunteva olento siellä!

      Kuten oletkin jo huomannut, ei kukaan muu voi sukeltaa sun kokemukseen kuin sä itse. Kuka sua ikinä ohjeistaakaan/moralisoikaan/neuvookaan, tekee niin aina omasta kokemuksestaan käsin - kokemuksesta, josta käsin ei yksinkertaisesti ole mahdollista tavoittaa sun kokemusta. Vain sä itse tiedät ja tunnet. Ja vaikkei aina siltä tunnukaan, niin ihan just sussa on kaikki tarvittava voima ja viisaus.

      Mulla on aivan ehdottomasti aikaa jutella - tuo lukiosta muihin maisemiin (mielenmaisemiin ja ihan konkreettisiinkin) siirtyminen on tosi herkkää aikaa, tiedän omastakin kokemuksestani. Laita mulle mailia heidi.nummi@helsinki,fi, niin sovitaan näkemisestä! (Itsellänikin on voimienkeräysvaihe meneillään, joten et totisesti ole yksin.)

      Delete
  5. Minäkin suosittelen Camden Townia. Ja itäisemmästä Lontoosta löytyy paljon päheitä graffititaideteoksia ihmeteltäväksi (erityisesti Shoreditch High Street -metroaseman lähistöltä). Puistot ovat toki myös loistavia hengähdyspaikkoja kun ympäröivä hulina alkaa tuntua liialliselta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mihiu, kiitän kontribuutiosta Lontoo-hämmennykseeni!

      Tuo Itä-Lontoo vaikuttais ny olevan se the place to be! Lisäksi innostuin suunnattomasti, kun tajusin että mähän voin tehdä jonkun päiväretken mystisille nummille, ja lisäksi Lontoon reunamilta pitäisi löytyä aarniometsääkin. Eiköhän tästä oikein kukkea työmatkaviikko saada aikaiseksi. n___n/

      Delete
  6. Hei Ihanaa, että olet takaisin! Olen kaivannut juttujasi.
    Elän tällä hetkellä hyvin eristäytynyttä ja muutoksen aikoja. Koen ajautuvani erilleen vanhoista ystävistäni, koska ajatusmaailmani on niin erilainen. Yhteisiä keskustelunaiheita ei synny, kun esittämiini aiheisiin ei kommentoida. Tämä on surullista, mutta ymmärrän sen olevan osa prosessia. Siksi kaipaankin yhä kipeämmin 'kaltaisiani'. Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi tästä aiheesta. Oletko kokenut joskus vastaavaa?

    Anyhow, siistiä lukea juttujasi taas!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Miu! (Ja pahoittelut vastausviiveestä - olen ollut taas pitkälti out of the internets. :>)

      Olen käynyt samaisen vaiheen läpi, kun tulin 2013 syksyllä pitkältä reissultani Suomeen. Vasta alkuvuodesta 2014 aloin tutustua uusin, samanhenkisiin ihmisiin. Siinä välissä oli monen kuukauden hyvin solmukas, vaikea ja pimeä ajanjakso. Liu'uin hiljalleen alkoholipainotteisesta opiskelijaelämästä nykymuotoiseen elämääni. (Tosin nyttemmin on käynyt niin, että olen taas lähentynyt hurjasti myös vanhojen alkoholitoverini kanssa - yhteinen, uusi värähtelytaajuus on nääs löytynyt!)

      Kaikki vaiheet ovat tosiaan ohimeneviä - myös tämä. Prosessiin liittyy aina niin kutsuttu liminaalitila, jossa mikään ei tunnu natsaavan - vanha on liian vanhaa ja uusi on liian uutta. Antaudu sille ja tunnusta rohkeasti, että nyt on meno ihan pyllystä. Kun pyllyisyydelle antautuu aivan tyystin, niin sitä usein huomaa kaiken taustalla piilevän huumorin ja hölmöyden. Silloin alkaa helpottaa - ja prosessi pääsee etenemään jouhevammin.

      En osaa oikein muuta töräyttää, kuin että antaudu kosmiselle hölmöydelle! :D Tässä koko hommassa ei nääs ole yhtään mitään järkeä - jonninjoutavaa räpellystä kaikki, mutta kumminkin kovin pyhää!

      Rauhaa ja alati sujuvampaa muutosprosessia, Taru. Om mani padme hum.

      Delete