Sunday, April 5, 2015

om gate gate pāragate pārasaṃgate bodhi svāhā

Hehei, mahtaakohan siellä olla enää ketään kuulolla!

Saavuin pieni tovi sitten Suomeen, ja nyt olisi aika pistää muutamia vaatimattomia kuulumisia kehiin. Matka päättyi muutamaa kuukautta aiottua aiemmin, alkuperäinen suunnitelma kun oli liihahtaa Helsinki-Vantaalle vasta kesäkuussa. Tämä oli toki "mää maailmanmatkaajana" -identiteetilleni piän kolaus, mutta mitä ilmeisimmin vaikuttaa siltä, että elämässä ja olemassaolossa on itseluotuja identiteettejä oleellisempiakin asioita. (Luotan siihen, että tiedätte mihin saatan mahdollisesti viitata!)

Täällä sitä siis ollaan taas, yhdeksän kuukauden ulkomailla oleilun jälkeen. (Huolestuneille - ja kiivastuneillekin - tiedoksi, että allekirjoittaneen stipendioikeus Kunmingissa on yhä voimissaan, mikäli aion sinne joskus palata. Ja miksipä en palaisi - sitten joskus.)

Mitään sen kummempaa matkakertomusta en aio tällä haavaa kirjoitella, mutta tuumasin että ehkäpä muutama otos ja sana matkan varrelta piristää teidänkin sunnuntai-iltaanne!

Kolmisen kuukautta sitten suuntasin Kunmingista kohti lumista Tiibetin rajaa, jossa pääsin tutustumaan paikallisiin luostareihin sekä ihailemaan tiibetiläisten pyhää vuorta, Kawagarboa. Paikallisissa luostareissa oli omat Dalai Lamalle omistetut huoneensa ja kylän tallareilla oli samaisen äijän kuva niin puhelimen taustakuvana kuin auton ikkunapellilläkin. Tämä myhäilytytti aivan suunnattomasti, ja antoi edes hieman toivoa siitä, että kiinalaiseen uskontopolitiikkaan sisältyy myös armon siemen.

(Tarkennuksena siis, että nämä tiibetiläiskylät sijaitsivat Yunnanin ja Sichuanin provinsseissa - eivät itse Tiibetissä. Näiden kylien etu on kuitenkin se, että niissä pääsee matkaamaan vapaasti ja ilman erikoisviisumia. Kylien väestö on keskimäärin n. 90% tiibetiläistä, joka on huomattavasti kovempi prosentti kuin esim. Lhasassa. Elämänmeno on säilynyt entisellään, sillä Kiinan vähemmistö- ja uskontopolitiikka ei juuri suuntaudu tällaisiin pikkupaikkoihin, joissa turisteja ei liiemmin käy.)

(En tiedä kuinka selvästi se tästä kuvasta välittyy, mutta kaikki tuo vihreä kama on naavaa.)

Sieltäpä matka jatkuikin 4500 metrin korkeudessa sijaitsevaan tiibetiläiskaupunkiin, joka on yksi maailman korkeimmista kaupungeista. Ilma oli kuivaa ja karheaa; vaikeasti hengitettävää. Kärsin melkoisen pahoista vuoristotaudin oireista - heräsin öisin siihen, etten saanut henkeä, ja usein kävellessäni jouduin istumaan tien viereen pinnistelemään ilmaa sisään. Uskomaton paikka, mutta suosittelen vilpittömästi: miettikää kaksi kertaa, ennen kuin päätätte viettää useamman päivän näin korkealla.

Taivashautajaispaikka kaupungin yllä.


Tiibetiläisalueiden jälkeen tein sen, jota en ole tehnyt sitten alkuvuoden 2012: matkasin Hong Kongiin ja olla nöpötin siellä viikon päivät. Lähinnä vietin aikaani ympäröivillä saarilla, joiden meri-ilma oli täyttä balsamia vuoristotaudista toipuville keuhkoilleni. Hong Kong oli aivan yhtä valloittava kuin aina ennenkin.


Ja viisumihäsellysten jälkeen viimein Intiaan. Intiassa tapahtui paljon Vipassana-retriitistä ashrameissa ja luostareissa elämiseen, mutta nuo tarinat saavat jäädä toiseen kertaan. Paluu Intiaan koittaa viimeistään ensi vuoden alussa, kun tähtäimessä on jooga- ja tantraohjaajan koulutus. Tämä "ei hitto, ehkä musta voisikin olla tähän!" -oivallus oli jotain, jonka Vipassanassa sain kaiken sen itkun ja sotkun lomasta ammennettua. (Vipassana on siis hyvin intensiivinen kymmenpäiväinen retriitti, ja vieläpä by donation -periaatteella toimiva sellainen. Tsekatkaapa täältä lisätietoa - en voi riittämiin korostaa, kuinka arvokas kokemus on kyseessä.)

Ekotila, jossa asustin pienen hetken.

Rishikeshin läpikin kuljin sopivasti kansainvälisten joogaviikkojen aikaan.

Lopulta saavuin hämmentyneenä mutta varsin tyytyväisenä Suomeen; tein pienimuotoisen Suomi-kierroksen, etsin asuinsijaa ja takerruin tiukasti tenttikirjoihin. Tässä ollaan muutamaa tenttiä ja ruotsin kurssia (sekä tietysti sitä itse kandintyötä) vaille valtiotieteiden kandidaatteja. Nähtäväksi jää, jatkanko rauhantutkimuksen parissa, vai vaihdanko kenties jonkin sortin maisteriohjelmaan. Aasiassahan noita meikäläistä kiinnostavia ohjelmia olisi vaikka millä mitoin (ehkäpä potentiaalisimpana Buddhist studies), mutta nyt en kyllä uskalla heittää vielä minkäänmoisia arvioita siitä, mitä kandiutumisen jälkeen mahtaa tapahtua.


Näistä seikkailuista saisi toki paljon mehukkaampaakin ulosantia, mutta en koe moisen työstämistä tällä hetkellä kovinkaan tärkeäksi. Vaalikaahan kaikki omia mehukkaita seikkailujanne ja tiristäkää niistä irti kaikki itsellenne oleellinen ja tarpeellinen. Tämä blogi ei mene varsinaisesti tauolle, mutta kuten jo joskus aiemmin kirjoittelinkin, olen ottanut etäisyyttä nettimaailmaan, joten blogissa roikkuminen saattaa jäädä hyvinkin pienille kierroksille. Tällä hetkellä suurin inspiraation lähteeni ovat toverini ja elämänkumppanini, jotka ovat poissaollessani edistäneet omia projektejaan ja visioitaan aivan hurjalla tarmolla ja taidolla - hetken tätä kaikkea ihmeteltyäni ja voimaa imettyäni lähden pyrkimään kohti samaa.

Hari Om!

20 comments:

  1. Toivottavasti jaksat jossain vaiheessa rustata matkakertomuksia näistä kuukausista, kiinnostaisi ihan mielettömän paljon!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen kovinkin otettu siitä, että kiinnostusta vielä piisaa. n__n

      Mä itseasiassa pidin matkastani kertomuksen isommalle kaveriporukalle, ja huomasin että tuollainen interaktiivinen kerronta tuntuu paljon antoisammalta ja vilpittömämmältä kuin ruudun takana tykittäminen. En tiedä mitä tämä nyt sitten käytännössä tarkoittaisi, mutta katsotaan mitä tässä vielä tulee keksineeksi!

      En lupaa mitään mutten jätä lupaamattakaan! (8D)

      Delete
    2. Sama juttu, kiinnostaisi ehdottomasti kuulla lisää! Esimerkiksi Vipassanasta, kun kerta oli niin arvokas juttu.

      Delete
    3. totta ns. munassa kiinnostaisi kuulla!

      Delete
  2. Mukava huomata, että olet taas täällä! Ja miten kauniita tiibetiläiskylät, miten kiehtovia taivashautajaiset.

    ReplyDelete
  3. Oi ihanaa kuulla susta taas! Ehdottomasti kiinnostaa kuulla kaikista sun seikkailuista ja kokemuksista :)

    ReplyDelete
  4. Täälläkin lueskellaan. En ihmettele yhtään tuota netistä irtautumista, mutta innolla odottelen lisää. Uskomattomia kuvia!

    ReplyDelete
  5. Olisi mahtava kuulla lisää!

    ReplyDelete
  6. Täällä ollaan ja luettaisiin mielellään lisää! T. toinen kandeilija

    ReplyDelete
  7. Paljon muikeita kiitoksia kaikille kiinnostuneille! (ja ei-kiinnostuneillekin - kyllä teitä jossain sielujen sopukoissa ihan varmana ees vähän kiinnostaa, nii!)

    Katsotaan mihin mää vielä taivun! Yllättävän kuluttavaa tämmönen määrätietoinen "nyt mä kyllä valmistun perkeles" -jurmuttaminen. :D

    ReplyDelete
  8. Heii. Minuakin kiinnostaa Vipassana todella kovasti, osaatko suositella jotain paikkoja missä käydä retriitin? Ehkä hieman lähempänä kuin Intiassa :) Olen kuullut että juuri se paikka on todella tärkeä,ettei ihan sekoa ja että retriittikeskuksien taso vaihtelee aika paljon toisistaan. Mutta en tiedä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lähin Dharma-keskus löytyy tosiaan Ruotsista, ja ainakin muutaman siellä vipassoineen toverini mukaan paikka on mainio. Tiedän myös, että Englannista löytyy (ilmeisesti muutamakin) kovinkin miellyttävä Dharma-keskus.

      Euroopassa on etunsa ainakin siinä mielessä, että eurooppalainen käsitys hiljaisuudesta on hyvin erilainen kuin aasialaisilla. (Japanilaiset ovat mahdollisesti poikkeus, mutta ainakin kiinalaiset ja intialaiset ovat aivan käsittämätöntä melusakkia.) Jos siis haluat todella päästä syvään hiljaisuuteen käsiksi, niin älä mene ainakaan Intiaan/Kiinaan. :D Itse en tosin kokenut Intian meluja häiritseviksi, mutta moni muu samaan aikaan vipassoinut koki.

      Delete
    2. Suomessakin tapahtuu tänä kesänä yksi vipassanaretriitti! Lyhyt jono sinne on jo ehtinyt tulle meille naisille, mutta ei sitä ikinä tiedä https://www.dhamma.org/en/schedules/noncenter/fi

      Delete
    3. No mutta kappas, aivan loistokasta!

      Itseänikin kiinnostaisi kyllä vipassoida Suomessa, mutta annan mieluusti paikkani jollekulle sellaiselle, jolla ei ole mahdollisuutta lähteä maailmalle - itseltäni kun tuo maailmalle lähteminen käy jo suhteellisen arkiseen malliin. :> (Tosin nyt mieleeni paukahti, että ties vaikka hakisin tuonne vapaaehtoiseksi!)

      Ookkonää menossa tonne? Kokemuksia kehiin Vipassanan jälkeen sit heti! n__n

      Delete
    4. (Hihii, ilmoittauduin vapaaehtoiseksi! Saas nähä huolitaanko meikäläinen. :>)

      Delete
    5. Olen menossa! Kunhan saan vaan töistä kyseisen ajankohdan vapaaksi :> Innostuttaa kovasti. Niin paljon olen kuullut ja lukenut hyviä kokemuksia vipassanatouhuista. oi oi.

      Delete
    6. Nonni, sain juuri tietää että mut hyväksyttiin sinne vapaaehtoiseksi! Siellä nähdään kuules! n__n/

      Delete
  9. sopiikohan olla niin utelias, että kyselisi vähän tarkemmin reissussi aiottua päättymisen syitä? :) ei tarvii toki kertoo tarkemmin, mietin lähinnä, että oliko syyt esim. terveydellisiä kun kerrot tuosta vuoristotaudista?

    onko intia mielestäsi "rankka" keholle? siis esim. saasteet, ruoka? olisi tarkoitus lähteä kesällä, mutta olen ollut tosi pahasti sairas (mm. suolisto-oireita jotka sain pois vasta hämyllä loistenhäätökuurilla... :S) joten mietityttää, et onkohan siellä potentiaalista napata itselleen jotain öttimönkiäisiä tai muuta epätoivottavaa. näistä ei yleensä puhuta reppureissausta hehkuttavissa jutuissa, tai sitten en vain ole perehtynyt tarpeeksi.

    tervetuloa takaisin Suomeen ^^

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei ollut terveydelliset syyt taustalla. :> Vuoristotauti on rankka, mutta menee onneksi useimmiten kitkatta ohi. Tällä kertaa kyse oli emotionaalisista hommista, joiden puitteissa mua tarvittiin Suomessa.

      Totuuden nimissä on sanottava, että mulla on vatsa (ja koko muukin kroppa) Intiassa aina ihan hurjassa kunnossa. Jatkuva vesi(/veri)ripuli meneillään, ja ekalla Intian reissulla olin vatsaongelmien lisäksi myös yli puolet ajasta kuumeessa. Intia on todella rankka keholle, varsinkin jos on herkempää tyyppiä. Ainoastaan ashrameissa asuessani kroppa on päässyt rauhoittumaan - tien päällä ollessani olen aina melkoisen surkeassa jamassa. Pahimpina hetkinä en pysty syömään mitään muuta kuin paahtoleipää. Pullovedenkin kanssa pitää olla erittäin tarkkana, koska vaikka pullo olisi sinetöity, niin se ei suinkaan tarkoita, etteikö myyjällä olisi tiskin takana omaa vesipumppuaan, jonka kautta tuleva vesi ei ainakaan omassa mahassani pysy.

      Valitettavaa, mutta omalla kohdallani tuskallisen totta. Kiinakin on aikamoinen elimistön sekoittaja, mutta Intia on aivan omaa luokkaansa.

      Kiitos! Onpas jännää viettää koko kesä Suomessa, ensimmäistä kertaa varmaan viiteen vuoteen. n__n

      Delete
    2. hei, kivaa että vastasit, kiitos!

      Juu, vähän arvelinkin, että emotionaaliset syyt potentiaalisesti myös takana. toivottavasti kaikki hyvin :)

      kiitos rehellisyydestä! :D en olisi menossa viettämään tienpäälliselämää vaan akateemista elämää, joten toivottavasti ihan pahimmanlaatuisiin oloihin en usko tulevani heitetyksi. mutta pitää kyllä silti miettiä terveysaspektinkin kannalta. varmasti Intia olisi kokemuksena hieno, mutta todella paljon vähemmän hienoa on olla selvittämättömän sairauden kourissa kuukaudesta toiseen. itse nimittäin epäilen juurikin jotain subtrooppista ei-toivottua vierasta osasyyksi.

      kunpa olisi joku superkroppa, että voisi mennä miten tahtoo ilman kuumeiluja ja ripuleita! itseni tuntien en tämän jo suomessa vietetyn sairastelujakson jälkeen luultavasti henkisesti kestäisi kovin huonoa fyysistä jamaa. ja varsinkin kun turvallisuudentunteeni on erittäin pitkälti riippuvainen fyysisestä suoriutumiskyvystäni, niin olisin varmaan koko ajan kakkoset housussa jo pelkästään henkisistä syitä (anteeksi, nyt menen mauttomuuksien puolelle :D)

      onneksi suomen kesä on ihana!

      Delete