Friday, January 2, 2015

sufihölmöläinen valmiina matkaan

Tämä Heidi on vetäytynyt internetsin maailmasta kuluneen kuukauden aikana lähestulkoon kokonaan. Nopeatahtinen linkkien jakaminen sekä jatkuvat uutis- ja kommenttivirrat tuntuvat jo pienen etäisyydenoton jälkeen kovin kummallisilta ja absurdeiltakin. Paljon sitä tulee näillä virtuaalimannuilla roikuttua, mutta suhteellisen vähän kyseenalaistettua moisen roikkumisen syitä ja sisältöä.

Tämä kyseenalaistus toki osuu varsin sopivaan ajankohtaan, sillä olen sanomassa hyvästit netille seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Näin pitkäksi aikaa itseasiassa ensimmäistä kertaa yli neljääntoista vuoteen. Hullua.

Tästä lisää alempana - ensin kuitenkin kuvia viimeaikaisilta seikkailuilta, joita tuli tehtyä ensin yksin ja sitten kavaljeerin kera.


Ja nyt viimein se meikäläisen jymypaukku, jota olen tässä jo jonkin aikaa sulatellut ja sittemmin päätökseni tehnyt: keskeytän stipendini, painelen Intiaan, enkä enää palaa takaisin Kiinaan. (Siis tällä erää. Joskus tulevaisuudessa mitä luultavimmin kyllä.) Tarkoituksena olisi siis elellä koko ensi kevät Intian ashrameissa sekä Nepalin tiibetinbuddhalaisissa luostareissa oppia ammentaen ja omaa työpanostani jakaen. "Only those with no fear and no worries can conquer life and death" on mottoni aina vaan, ja vaikka olen pelkokysymykset elämässäni jo aika tiukasti kasaan niputtanutkin, vaanii mielenliepeillä yhä edelleen aivan turhaa huolta milloin mistäkin.

Siksipä sanon hyvästit kaiken maailman huolehtimiselle ja teen vastaiskuksi jotain varsin älytöntä; heivaan stipendini nurkkaan ja painelen puunaamaan kattiloita Himalajalle. Meriittiyhteiskunta saa luvan odottaa - ja jos se ei odota, lienee korkea aika muotoilla elämälle toisenlaisia muotoja. Minun tittelini seuraavalle puolelle vuodelle on sufihölmöläinen. (Tuo monissa intialaisissa kirjoituksissa esiintyvä veijari, jonka tahattomat hölmöilyt toimivat mitä oivimpina metaforina perimmäisten kysymysten pohtimiselle.) Katsotaan mitä tapahtuu, ja mitä kaikkea Himalajan tuulet korviini vielä kuiskivatkaan.

Siispä hehei tyypit - nähdään näissä merkeissä taas kesän lopulla!

Ennen Intiaa tässä on kuitenkin vielä kolme viikkoa tehokasta seikkailuaikaa. Painelen Tiibetin tuntuman maalaiskyliin muutamaksi viikoksi ja sieltä Hong Kongiin. Mailia seuraan siis vielä tämän kuun loppuun saakka, joten jos jotain sydämellä on, niin nyt ehtii vielä heittämään postia (heidi.nummi@helsinki.fi). Helmikuusta alkaen käynen mailin äärellä vain muutamia kertoja, sillä ashram- ja luostariympäristöt ovat toki netittömiä. Vastaustahti on siis kevään aikana hyvin, hyvin viipyilevä.

Kirjasta on kyselty paljon; se ilmestyy Himalaja-huiteluideni jälkeen, eli ensi syksyn alussa. Käsikirjoitus on lyöty lukkoon, ja nyt työtä tekevät graafikot. Olemme kustantajan kanssa yksimielisiä siitä, että kirja on mielekkäintä julkaista silloin, kun olen itse paikalla ja mukana kaikessa siinä meiningissä, mitä kirjan julkaiseminen nyt ikinä aiheuttaakaan. Tiedän, että moinen lykkäys harmittaa monia, mutta uskon että näin saamme kaikki kirjastani eniten irti. Kirjan ilmestyessä haluan olla aktiivisesti mukana keskustelussa ja kovin mieluusti myös tavata tyyppejä, joita juttuni kiinnostavat tahi liikuttavat.

Viettäkää aivan mainio, huoleton ja peloton kevät-kesä! Älkääkä nyt aivan täysin unohtako meikäläistä - aion kurkkia jossain ihan mielenliepeillänne koko tämän ajan!

- Heidi, sufihölmöläinen

48 comments:

  1. Netti on kyllä hämmentävän koukuttava, eikä sen jatkuvaa hyödyntämistä juurikaan tule kyseenalaistaneeksi. Itsekin olen roikkunut tietokoneella ja netissä useita tunteja päivässä lähes viidentoista vuoden ajan. Huh. Toki mukaan on mahtunut muutamien viikkojen netittömiä kausia, mutta esimerkiksi puolen vuoden tauko tuntuu jo melkoiselta haasteelta. Tietokoneesta ja netistä on kuitenkin ainakin minulle tullut jonkinlainen aivojen ja erityisesti muistin jatke - hyvässä ja pahassa. Ois kyllä huippua luopua jatkuvasta informaatiovirrasta pidemmäksi aikaa ja tutkiskella tauon vaikutuksia mieleen. Helpointahan se tietenkin olisikin toteuttaa netittömässä yhteisössä.

    Toivotan iloa ja onnea tulevalle Intia-seikkailullesi! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mooji tokaisi omaan simppeliin ja tyhjentävään tyyliinsä: "Do you want to know yourself? You simply have to throw away everything to see what can not be thrown."

      Kaikessa yksinkertaisuudessaan asia on juurikin näin. Nyt siis kaikki hötöt ja röpöt syrjään ja Himalajalle! :D Toki Himalaja ei ole välttämättömyys, sillä kyseinen heittäytyminen ei varsinaisesti katso aikaa eikä paikkaa, mutta kyllä se nyt vaan kovin paljon helpommin käy sellaisessa yhteisössä, joka on sitoutunut samaan.

      Mulle jo tämä kuukauden melkein-netittömyyskin on ollut suorastaan mullistava kokemus - suosittelen siis kokeilemaan netittömyyttä vähän pienempinä ja ei-niin-radikaaleina annoksina!

      Delete
  2. Etkö malttais odottaa kiinakauden ja stipendin loppuun? Tuntuu jotenkin haaskaukselta :/ Voiko stipendin keskeyttäminen laittaa jollekin mustalle listalle, ettei enää sellaista saa myöhemmin?

    Pidähän nyt huolta :/

    ReplyDelete
    Replies
    1. no ei mut pitäähän sitä tehdä mitä sydän sanoo! ♥ ♥ ♥ ( ^ - ^ )
      Voimia ja rohkeutta ja hulluutta heidi seikkauluillesi!

      Delete
    2. Haaskauksen näkökulmasta voisi miettiä näinkin:

      Olisi haaskausta jäädä Kiinaan jumputtamaan kiinan kieltä (ensi keväänä vieläpä bisneskiinan kurssia, jota kohtaan kiinnostukseni on nolla), kun samanaikaisesti olisi mahdollisuus todella haastaa itsensä ja nöyrtyä transsendentin edessä.

      Stipendit ja koulutusinstitutionaaliset meriitit ovat vain yhdenlainen siipale elämää. Yoginin polku taas on hyvin toisenlainen siipale elämää, joka meriittiyhteiskunnasta kurkistettuna saattaa hyvinkin näyttäytyä haaskauksena, turhuutena tai hulluutena. Koen sen kuitenkin aivan ratkaisevan tärkeäksi siipaleeksi (kaikkein tärkeimmäksi), ja koska mikään instituutio ei tue absoluutin/tyhjyyden/ykseyden vaalimisen tielle lähtemistä, vaatii se tällaista omatoimista sufihölmöläisyyttä. n__n

      Pidän huolta, ihan varmasti!

      Delete
    3. Tuo alempi kommenttisi selvensi stipendin luonnetta. Luulin, että olet toista kertaa ihan vaihdossa. Nyt ymmärrän vähän paremmin :)

      Delete
  3. Eli et kuitenkaan malttanut sen pidempään viihtyä paikallasi? Tietty pitkäjänteisyys ja loppuunsaattaminen voisi olla seuraava itsesi kehittämisen paikka, kun nyt siihen hommaan olet heittäytynyt. Törkeää ja ylimielistä heittää hukkaan tuolla tavalla toisten investointi sinuun ja koulutukseesi, vaikka loppuunsaattaminen ei edes lykkäisi lähtöäsi kovin pitkään. Moni antaisi vasemman kätensä mahdollisuudesta edes peruskoulutukseen, sinun luulisi tavanneen näitä ihmisiä matkoillasi ja oppineen arvostamaan niitä etuoikeuksia, joita sinulle on Suomen kansalaisena ansiottomaksi syntymälahjaksi suotu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hehei. Omilla ansioillani kyseisen stipendin sain, ja omilla ansioillani siitä myös luovun. Sain kiinani sille tasolle kuin olin tavoitteekseni asettanutkin, enkä näe miksi ajallinen "loppuunsaattaminen" olisi jonkinlainen itseisarvo. Stipendistäni vastaa Kiinan opetusministeriö, joten nytpähän nuo saamani ~150 euroa kuussa vapautuvat toisiin tarkoituksiin. (Jos haluat hommaa investointien näkökulmasta miettiä.)

      Mitä tulee mainitsemiisi etuoikeuksiin: Suomessa on kymmeniä tuhansia nuoria, jotka eivät hyödynnä maksuttoman koulutuksen mahdollisuutta. Ovatko nämä nuoret törkeitä ja ylimielisiä? Mielestäni eivät. Elämä tuo eteen erilaisia vaiheita ja erilaisia mahdollisuuksia, eikä moralisointi ole kovin kestävä tapa mieltää eikä lähestyä niitä.

      Moni antaisi vasemman kätensä myös siitä mahdollisuudesta, että pääsisi Himalajalle oppimaan ja elämään dharmaa suoraan mestareilta - mahdollisesti viimeisiltä lajiaan. Minulla tällainen mahdollisuus kuitenkin on, ja minun arvostukseni on sitä, että tartun juurikin tähän mahdollisuuteen.

      Kiinan opetusministeriön Suomi-kiintiön stipendit tulevat hakuun taas maaliskuussa: jokainen voi yhtälailla oman osaamisensa puitteissa hakea kyseistä stipendiä. Jokaisella on myös yhtälainen mahdollisuus päättää, mitä tekee kaikilla niillä poluilla, jotka tuo stipendi saattaa avata. "Loppuunsaattaminen" on vain yksi polku.

      Moraali on ahdas kuja kulkea - mieli on loputon ja rajaton.

      (Jos tämä oli jonkun mielestä höpönlöpöä puutaheinää ja väistelyä; kyllä, olen tietoinen siitä, että olen monenkin tyypin mielestä törkeä, ylimielinen, hullu, tekopyhä, eltaantunut ja epäilyttävä - lista jatkukoon jossain muualla. Moiset kannanotot ovat täysin legiimejä ja validejakin, mutta eivät enää tässä vaiheessa eloa voi menoani pysäyttää - olen nimittäin jostain saanut päähäni, että Tiedän Täsmälleen Mitä Olen Tekemässä, ja se on varsin peräänantamaton päähänpistos se! Moraalisten järkiratkaisujen ystävät saattavat kokea minut hyvinkin raivostuttavana tyyppinä, ja sen olen valmis hyväksymään.)

      Paluutani odotellessa (öhööh) kannattaa muuten ehdottomasti ottaa haltuun tämä setti: http://en.wikipedia.org/wiki/Crazy_wisdom

      Delete
  4. Ihmettelin samaa, että etkö vielä hiljattain puhunut siitä taidosta pysähtyä ja nauttia paikoillaan olosta, ja nyt jätät kuitenkin puuhasi täysin kesken ja säntäät muualle :D levottomuus taisi voittaa taidon olla aloillaan ja tehdä jotain loppuun asti

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä en taas itse koe, että "jätän puuhani täysin kesken" - suoritin HSK5-kokeen kuten tarkoitus olikin. Puuhani ovat siis hyvinkin saavuttaneet sen pisteen, joka tarkoituksena olikin - tosin puoli vuotta etuajassa, mutta en koe että almanakan tapittaminen määrittelee sen, mikä on puuhien jättämistä kesken ja mikä ei.

      Jos levottomuudesta puhutaan: vielä vuosi sitten en olisi koskaan voinut ajatellakaan, että voisin asustella jossain Himalajan kopperossa puoli vuotta vailla nettiä, kirjoja tai mitään muutakaan varsinaista aktiviteettia. Nyt moinen ei tunnu enää lainkaan mahdottomalta, vaan itseasiassa hyvinkin levolliselta.

      Nuu. Voi toki olla, että asiat näyttäytyvät sieltä puolen ruutua hyvin erilaisina kuin täältä puolen tätä pääkoppaa. Hyväksyn ja ymmärrän sen - toivottavasti kaikki muutkin. n__n

      Delete
  5. oijoi, ihan mahtavaa! huh kun oot ihana, hymyni vaan leveni, mitä pidemmälle luin. tätä se elämä on. paljon rakkautta sinne!

    ReplyDelete
  6. No, vähän vastuunkantokyvytön kuvahan susta näiden perusteella syntyy, mutta kukin tavallaan. Liika vastuunkanto on ihmiselle haitaksi, mutta liika itsekeskeisyys ja vastuuttomuus haitaksi ihmissuhteille. Ja tempoilu mielihalujen perässä eli vaikkapa Himalajalle hilpaisu yhtäkkiä kesken taas edellisen projektin kuulostaa juuri siltä, mitä aikaisempien päivityksiesi perusteella olet pyrkinyt vähentämään... Kuten myös ristiriitaiselta sen kanssa, että tahtoo välttämättä hakeutua juuri noihin henkisiin yhteisöihin, joissa tuollainen mielihalujen perässä tempominen ja pitkäjänteisyyden puuttuminen yleensä katsotaan piirteeksi, joista olisi hyvä pyrkiä eroon. Etkö pysty olemaan rauhassa ja rakentamaan henkistä polkuasi siinä missä nyt olet, ja lähteä eteenpäin vasta kun stipendi on käytetty loppuun? Ei tuo jäljellä oleva pätkä kovin pitkä enää olisi. Kesken jääneet stipendit saattavat periaatteessa viestiä sponsoritaholle, ettei niin pitkälle tuelle ole tarvetta, ja heikentää seuraavien mahdollisuuksia saada sama tuki omaan käyttöönsä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ehkä ne yhteisöt vetävät siksi puoleensa, kun omillaan tempoilua on vaikea katkaista?

      Delete
    2. No onneksi Heidi ei oikeasti missään Himalajalla ole, kun käveli Tampereen Hämeenkadulla eilen vastaan.

      Delete
  7. Tälläinen kevyt kysymys tähän väliin! En muista, ootko tähän suoraan vastannut, epäsuorasti varmastikin, mutta siis: Mikä on sun mielestä elämän tarkoitus?

    ReplyDelete
  8. Hei tää on tällänen pienoinen kysymys mutta kun kerran on taas se aika vuodesta: kannattaako hakea yliopistoon? Hirveästi olen nyt pohtinut että onko se nyt taas yksi niistä yhteiskunnan normeista vai voiko siellä ihan totta olla innostava, vaputunut ja siisti meininki?

    ReplyDelete
  9. Hei luin sun vanhaa blogia joskus aikoinaan ja mainitsit siellä naisluostarista pohjois-thaimaassa, jossa voi viettää valitsemansa ajan. Voisitko kertoa sen paikan nimen uudestaan, olisin hyvin kiinnostunut. Kiitos!

    ReplyDelete
  10. Voi, ikävä tulee <3 Mutta toivottavasti reissu menee hyvin ja tutustut uusiin ihmisiin ja syöt hyvää ruokaa : D
    Hyvää matkaa <3<3<3 !!!
    -Venni

    ReplyDelete
  11. Mielestäni hieman törkeää jättää tuo kesken, koska ihan hyvin stipendisi olisi voinut mennä mielummin sitten jollekin toiselle, joka ei omaa stipendiään keskeyttäisi.

    Mukavaa reissua kuitenkin sinulle!

    ReplyDelete
  12. Tuleeko (tulispa) päivitystä vielä ennen reissua ?! :)

    ReplyDelete
  13. Niin, mäkin voisin heittää -ajatuksien hermoja kutkuttelevan kommentin, nimittäin meidän nykypäivän ns. pullamössösukupolven kärsimättömyydestä, sekä lyhytjänteisyyden mukanatuomista perhosvaikutuksista.
    Miten jätämme maailmaa muuttamatta, kun teemme sitä mikä meille on ominaista, ja toissijaisesti vasta harjoitamme sitä, mihin olemme saaneet mahdollisuuden tulla opettelemaan?
    Aina osalla meistä on uusia tuulia purjeissa ja aina on supliikkina ihmisenä hyviä selityksiä sille, miksi hommat jää kesken ja miksi pitäisi sännätä toisaalle ja miksi ja miksi... Sanon tämän siksi, että itsekin olen reissari ja usein jää hommat kesken, kun seuraava paikka jo kutsuu.
    En tiedä voiko sillä hirveästi ylpeillä, koska loppujenlopuksi vaikka kiertäisin pyhiinvaellusreittinä koko maapallon ympäri ja pysähtyisin jokaisessa luostarissa osallistuakseni aamun ensimmäiseen messuun, niin se ei minua toisi yhtään sitä lähemmäksi itseäni, maailmaa kuin sen enempää kollektiivista tajuntaakaan, koska aitouden voin löytää vain tässä hetkessä.
    Osa 'tästä hetkestä' käsittää omien heikkouksieni vahvistamista/voittamista, juurikin mm. tätä paikallaan pysymättömyyden kompleksia ajatellen.
    Ollaan kaikki yksilöitä ja meistä kaikki edustaa jotain arkkityyppiä matkaajista viisaisiin vanhuksiin. Mutta mitäpäs jos meistä kaikki harjoittaisikin sitä mikä itselleen on vaikeinta? Oltaisiinko silloin lähempänä maailmaansyntymisen itseistarkoitusta?
    Eikä mentäisi sieltä mistä aika on matalin? Olisiko se todellista itsensä löytämistä, kun alettaisiin järjestellä asioita siellä missä emme ole hyviä ja mikä ei ole helppoa?
    Antaisiko se suurimman palkinnon?

    ReplyDelete
  14. Hei näitkö tällaista uutista. Niin siistiä! http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/asia/mongolia/11387391/Mongolian-scientists-study-200-year-old-mummified-monk-who-is-still-alive.html

    ReplyDelete
  15. Taman ja edellisen blogisi perusteella susta saa todella vastenmielisen kuvan. Itseaankorostava pikkuinen takkutukka, jolla ei ole mitaan kosketusta elaman realiteetteihin. Santailet sinne tanne ilman minkaanlaista ilman minkaanlaista maaranpaata ja jauhat sisaisesta rauhasta, jota sulla ei ole. Esimerkiksi sun kirjasi. Ei tule tapahtumaan. Et pysty sellaiseen jarjestelmallisyyteen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Muistaakseni Heidi sanoi joskus jossakin haastattelupostauksessa, että hänellä ei ole elämässään mitään suuria tavoitteita / päämääriä. On hienoa, jos jollakin on päämäärä, jonka eteen hän on valmis tekemään töitä, mutta kuka sanoi, että kaikkien ihmisten on pakko etsiä itselleen joku suuri päämäärä elämään? Ja eikö esimerkiksi yliopistossa opiskelu voi olla jo päämäärä itsessään? Miksi päämäärän on aina oltava jotain yhteiskunnan kannalta hyödyllistä. Enkä muuten hetkeäkään epäile etteikö Heidi saattaisi aikanaan loppuun kaikkia opintojansa ja valmistuisi.
      Siitä, millainen Heidin "sisäinen rauha" on, voi tietää ainoastaan Heidi itse.
      Itse olen toiveikas ja uskon että Heidin kirja julkaistaan. En mene sanomaan, tapahtuuko se tänä vuonna tai ensi vuonna, mutta hän on päässyt kirjan julkaisemisen prosessissa jo niin pitkälle, että varmaankin sen saattaa jossain vaiheessa loppuun.

      Delete
    2. eikös sen kirjan julkaisu pitänyt tapahtua jo vuosi tai kaksi sitten. muistaakseni oli jo jossain vaiheessa ihan valmiskin, mutta kummasti siirtyy ja muuttuu julkaisuajankohta jatkuvasti...alan jo uskomaan ettei mitään kirjaa ole edes tulossa tai kustantajaa löytynyt.

      Delete
    3. Olisit helposti löytänyt tiedot kirjasta, jos olisit tuon viestin näpyttelyn sijaan näpytellyt tekstiä googleen. Kirjan kustantaja on Finn Lectura ja sen nimi on Kerran kuljin ja kumarsin.

      Delete
    4. vaikka tiedot kirjasta googlailun jälkeen löysinkin (toisella sivulla vuonna 2013 Heidi on ilmoittanut että 2014 kesällä julkaistaan, toisella sivulla lupaillaan nyt näköjään tälle vuodelle julkaistavaksi), niin ei se silti estä minua ihmettelemästä että kirjan julkaisu siirtyy jatkuvasti. varmaan joskus vuonna 2012 luin sen tulevan pian kauppoihin, mutta nähtävästi kirja ei nyt ota valmistuakseen

      Delete
  16. Näin susta yllättäin unta viime yönä. Kysyin, että mitäs kiinassa, mut sä et vastannut, vaan aloit oudosti askeltamaan ympyrää. Päätin sitten jättää sut omaan rauhaasi ja vedin kanootilla makaronikoskea alas:D

    ReplyDelete
  17. Mä näin sut tänää steissil o..o

    ReplyDelete
  18. Heidiä bongattu Helsingissä!

    ReplyDelete
  19. Heidi pyörii Suomessa ja väittää olevansa vaikka missä ulkomailla. Aika noloa ja uskomatonta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jos ei nyt tuomittaisi niin nopeasti, kun ei lukijoiden joukossa ole niin montaa, jotka tuntisivat Heidin tai tietäisivät, mitä on meneillään!

      Delete
    2. en itse ole nähnyt Heidiä mutta ei olisi ensimmäinen kerta kun paljastuu että Heidi vääristelee/reilusti värittää juttujaan...

      Delete
    3. Tuolta sivupalkista voi katsastaa, että maaliskuun kohdalla ei lue mitään. Mitä valehtelemista se sellainen on, jos ei väitä olevansa missään muualla?

      Delete
    4. Ihan sama, missä Heidi on, mutta jos sanoo "-- sillä olen sanomassa hyvästit netille seuraavaksi puoleksi vuodeksi", niin sitten ei oletettavasti tulisi roikkua netissä lähes päivittäin. Tietenkään Heidi ei ole tilivelvollinen yhdellekään lukijalle, ei menoistaan eikä teoistaan, mutta kun täällä porukka kovasti odottelee edes jonkinlaista päivitystä eikä sellaista ei tule (vaikka ilmeisesti internetsin äärellä ollaan kyllä), niin alkaa vain harmittaa!

      Delete
    5. Mistä te oikein näette, että Heidi on netissä päivittäin?

      Delete
  20. Tasaiseen tahtiin Heidi myös asioinut internetissä tässä helmi-maaliskuussa ainakin. Harmi, jos meitä lukijoita huijataan. Itse olen kirjaa kovasti odottanut sen pari-kolme vuotta mitä siitä on puhetta ollut, ihaillut Heidin tapaa kirjoittaa ja olla. Mutta nyt kyllä ihmetyttää itseänikin kovasti.

    ReplyDelete
  21. Ja ylipäätään miksi Heidi pitäisi tuomita siitä että on Suomessa tai siitä, ettei ole tästä lukijoilleen infonnut? Hän ei ole tilivelvollinen kenellekään, ja vielä vähemmän tilivelvollinen kaikille pahansuoville yksilöille, jotka vain odottavat että Heidi paljastuu "feikiksi". Mitä jos Heidille, tai hänen läheisilleen, on tapahtunut jotain mullistavaa (ihanaa tai ikävää)? Tai yksinkertaisesti haluaa pitää etäisyyttä blogiin ja meihin kasvottomiin ja anonyymeihin lukijoihin.

    Jos loukkaantui Heidin hiljaisuudesta, kannattaa miettiä mitä odotuksia kohdistaa itselleen tuntemattomaan ihmiseen.

    Jos kaikin keinoin yrittää löytää "virheitä" ja huijausta Heidistä, kannattaa miettiä miksi on nostanut Heidin sellaiselle korokkeelle mielessään, että pyrkii kateellisina hänet sieltä kaikin keinoin pudottamaan.

    Heidi on tämän blogin kertoja. Jos hän päättää jättää kertomatta jotain, ei se huijaamista. Heidi yksityishenkilönä on eri asia kun blogiin kirjoittava hiippariaktivisti. Ei feikki, vaan erilaisessa kontekstissa konstruoituva hahmo.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mutta miksi kirjoittaa blogiin jotain, mikä ei pidä paikkaansa? Käsittääkseni tämän blogin idea kuitenkin on kertoa elämästä ja kertojalle tapahtuvista asioista, eikä kirjoittaa fiktiivistä tekstiä. On ymmärrettävää mikäli Heidin lähipiirissä on tapahtunut jotain, minkä vuoksi hän onkin matkustanut Suomeen eikä toteuttamaan suunnitelmia mistä tänne kirjoitti. Mutta on myös ymmärrettävää, että lukijat hämmästelevät kun kirjoittaja, joka on ilmoittanut olevansa pitkään kaukana Suomesta, nähdäänkin Suomessa. En usko että on nyt kyse siitä, että kukaan olisi Heidille kateellinen tai toivoisi pudottavansa tätä joltakin jalustalta, mutta väistämättä blogimaailmassa ja lukijakunnassa herää ihmettelyä kun kirjoittaja, joka kertoo olevansa muualla, nähdäänkin täällä. Tuskin kukaan koittaa kaikin keinoin löytää virheitä blogin kirjoittajasta, mutta kun ei tiedetä asioista kaikkea niin silloin tietysti herää kysymyksiä, mikä on aika inhimillistä.

      Delete
    2. Joo ei salee ole anonyymi March 11, 2015 at 12:53 AM itse Heidi :D

      Jos et ole Himalajalla ollutkaan, vaan shoppailet Tampereella ystävättäresi kanssa heti helmikuun alussa, käppäilet Helsingissä tavallista arkea jne jne niin miten pätisi edes joku "Heidi on äkkiä tullut takaisin syystä x". Voin kuvitella miten Heidi keksii nyt paniikissa jotain hienoa tarinaa mihin voi kirjoitella pari yliopiston luennoilta napattua sivistyssanaa. Jokainen yliopistossa ensimmäisiä vuosiaan viettävä mielikuvitukseton ja itseään erikoiseksi harhaisesti luuleva ihminen alkaa kirjoittelemaan turhia täytesanoja. Oikeasti viisas osaa kirjoittaa syöden säästäen savea ja käyttää sivistyssanoja silloin, kun ne sinne kuuluu.

      Delete
    3. Ja miksi Heidin pitäisi "keksiä paniikissa" mitään tarinaa? Jos Heidi onkin Suomessa vaikka suunnitteli menevänsä jonnekin muualle pidemmäksi aikaa, on se täysin OK. Ja miksi ei olisikaan? Eihän se mun asia ole, eikä muidenkaan lukijoiden.

      Delete
  22. Huh huh pitäisi tämä anonyymikommentointi kieltää vallan, kun tälläistä negaa satelee! Luen ilmeisesti ihan eri blogia, koska olen heidistä saanut mitä lämpimimmän ja inspiroivimman kuvan. Kirjaa kovasti odotellessa, kyllä sekin sieltä ilmestyy kun aika on oikea.

    ReplyDelete