Wednesday, December 3, 2014

kokemusvideo!



Tässäpä meikäläinen luonnehtii kokemuksien luonnetta kera teepullon. (Aloituskuva on suhteellisen päällehyökyvä; älkää säikähtäkö!)

Huomhuom! Tämä video on minun oma henkilökohtainen näkemykseni, jonka esitän omassa henkilökohtaisessa blogissani - se ei ole hyökkäys, kyseenalaistus tai edes kritiikki niitä kohtaan, joiden näkemys poikkeaa omastani. Kyse ei myöskään ole oman paremmuuden toitottamisesta, vaan yksinkertaisesti tiedosta, joka on kaikille yhtälailla auki.

40 comments:

  1. mikä siellä pärisee taustalla, kiinalainen ilmastointi vai joku silppuri? :DD asiaan: huippuvideo, kiitos valosta :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on kuules joku jäteputki-sähkökaappi-ilmastointiyhdistelmä joka sijaitsee suoraan sänkyni vieressä ja jyllää yötä päivää. :D

      Mä oon vissiin jo aika turtunut sen ääneen, kun en edes tajunnut miten kovaa se tässä videolla pärisee, yyh.

      Delete
    2. Sovitaanko vaik, et tuo jylinä tuo tähän videoon semmosta kotikutosta inhimillisyyttä, ettei mee liian guruiluks!

      Delete
  2. heidi!! tää oli inspiroivaa. toi ei-kokemus -juttu menee vielä vähän yli ja on mulle vähän liian 'hippihöttöä' (oon niin surkee ihminen! miks tää hippiys mua niin nyppii? ei pitäis.) mutta you've still got it. :3 mun sielussa väpäjää. en tiedä olenko kaikesta samaa mieltä, mutta lähden tunnustelemaan ja makustelemaan näitä tulevaisuudessa. kuulostaa kivalta. tuun sitten kertomaan kuinka kävi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei-kokemus nyt on sinänsä aika hankala homma sanallisesti selittää, kun se on nimenomaan kokemuksen tuolla puolen, elikäs myös sanojen tuolla puolen. Yksinkertaisimmin ilmaistuna se on vaan "puhdas tietoisuus", mutta eipä tuokaan ny kauheesti sano mitään sanoina - pelkkää sanapökkelöä! Sitä täytyy lähestyä jotenkin muutenkin kuin sanojen, kokemuksen ja logiikan kautta, ja sepä se juttu just onkin. Samoin esimerkiksi jos ei ole kokenut mitään muuta tajunnantilaa kuin niin sanotun "arkitajunnan", niin voi olla vaikea ymmärtää esimerkiksi transsin aikaisia tajunnantiloja.

      Eikä todellakaan tarvitse olla samaa mieltä kaikesta, ja jos tällai setti ei iske, niin sitten se ei yksinkertaisesti vaan iske! Kaikki ei oo kaikille! Itsekin olin pari vuotta aika monia tässä esiintyneitä ajatuksia vastaan, mutta sitten ne vaan jotenkin kärsivällisesti jurmauttivat itsensä mun läpi.

      Edelleen tosin toivoisin, ettei itämaista filosofiaa yhdistettäisi "hippihöttöön" - New Age on hippihöttöä, eikä sillä ole mitään tekemistä tämän kanssa. :D

      Delete
    2. Minkälaisia erilaisia tajunnantiloja on olemassa? Voitko valaista vähän :)

      Delete
    3. Voin - mutta hyvin yksinkertaistetusti, sillä aihe on sanalla sanoen laaja!

      Tajunnantilat voidaan hyvin karkeasti jakaa kahteen luokkaan: normaaliin arkitajuntaan ("normal waking state", "alert problem solving mind" - rakkaalla lapsella on monta nimeä!) sekä muuntuneisiin tajunnantiloihin (altered states of consciousness eli tuttavallisemmin ASC). Muuntuneisiin tajunnantiloihin voi viedä niin paastoaminen, psykoaktiivinen aine, meditaatio, unenpuute kuin happivajekin. (Tässä vain muutamia esimerkkejä, listaa voisi jatkaa rutkasti lisääkin.) Muuntuneiden tajunnantilojen kirjo on siis lähes loputon. Omasta mielestäni muuntuneet tajunnantilat ovat arvokkaita kumppaneita, sillä minuuteen voi olla vähän hankala saada perspektiiviä, jos sitä tarkkailee aina samojen lasien läpi - usein vieläpä tajuamatta, että sitä tosiaan nöpöttää lasit nenällään, ja että nuo lasit ovat vain yhdenlaiset lasit lukemattomien muiden joukossa.

      Tajunnantilojen lisäksi oma juttunsa ovat tajunnan tasot: tietoinen mieli, alitajunta sekä tiedoton mieli. Mitä enemmän aivojen toiminnasta saadaan tietoa, sitä peruuttamattomammin vaikuttaa siltä, että tietoinen mieli on pahasti alakynnessä: luultavasti vain ~5% koko aivojemme toiminnasta on tietoisen mielen toimintaa. Onkin kiintoisaa miettiä, missä määrin tämä 5% marginaali tukee väitettä siitä, että meillä olisi niin sanottu vapaa tahto. Mielestäni vapaatahdottomuutta vastaan ei tulisi harata vain siksi, että ajatus siitä tuntuu "epämiellyttävältä." Itse pidän hyvin epätodennäköisenä sitä, että meillä olisi vapaa tahto, vaikka toki voimmekin jokapäiväisessä elämässämme kokea niin sanottua vapautta ja hallinnan tunnetta omasta olemassaolostamme.

      Delete
    4. Ainiin, tämä piti vielä lisätä!

      Vaikka intialaisilla janttereilla ei 5000-4000 vuotta sitten ollutkaan samanlaisia tieteellisiä työkaluja (puhun nyt niin materiaalisista kuin ei-materiaalisistakin työkaluista), joilla lähteä aivojen toimintaa tutkimaan, niin en pidä lainkaan sattumana sitä, että ihmisyydelle ja ylipäänsä koko olemassaololle lähdettiin etsimään selitysmallia juuri (tiedottoman) mielen ja (ali)tajunnan kysymyksistä.

      En siis todellakaan väitä, että tässä videossa olisi mitään uutta tai "gurua" - kunhan koin halua kantaa oman auringossa kärvähtäneen korteni tähän samaan kekoon!

      Delete
    5. Mä tiiän, toi 'hippihöttö' on epäreilu ja tyhmä käsite tälle. Se on noi rastat! Luokittelu on niin helppoa. :( anteeksi.
      Mitä mieltä olet tästä paljon puhutusta flow-tilasta (eli johonkin täysin uppoutuminen, oli se liikuntaa, maalaamista tai kirjoittamista tai muuta mukavaa), onko se muuttunut tajunnantila?

      Sit toinen!! Kun irrottautuu kokemuksiin identifioitumisesta, mitä tapahtuu kirjoittamiselle tai muulle taiteelle? Osa (länsimaisesta?) kaunokirjallisuudesta tuntuu käsittelevän erityisen paljon kokemuksia ja niissä lähestulkoon piehtaroimista, olevan suorastaan niihin identifioitumisen suurjuhlaa. Jotkut kirjailijat tuntuvat arvostavan sitä, että KAIKKI pitää kokea mahdollisimman voimakkaasti, jotta sitä pääsee mehustelemaan ihan kunnolla. Kun kokemuksia vain tutkii ja katselee uteliaana eikä niihin 'mene mukaan', tippuuko tekstistä jonkinlainen persoonallinen ote kun jotain myrskyisämpää jääkin tuntematta ja siten kuvailematta - liikkuuko tyyli hieman lähemmäs jonkinlaista neutraalia tutkimusta? Tai suhtautuuko kokemuksiin ylipäänsä jotenkin välinpitämättömämmin?

      Delete
    6. Minusta on ollut hauska huomata, kuinka laulujen sanat usein tuntuvat hyvinkin liikuttavilta tai hienoilta, vaikka niillä varsin usein "vain" sanotaan/kerrotaan, mitä tapahtuu. Ikään kuin kertoillaan omia tai muiden tekemisiä. Hyvänä esimerkkinä pidän SMG:n kappaletta "Solmu".
      "Mäen päältä sata askelta, riisun kengät matkalla, ensin kastuu varpaat, hiekka kutittaa..."

      Delete
  3. Moi, kiinnostava puheenaihe. Oon miettiny kans. Eli ei siis pidä tavotella ns. parempia kokemuksia, parempia ja täydempiä tunteita niiden kautta, vaan hyväksyä kaikki kokemukset, ja olla niille avoin. Ei arvottaa niitä? Vai vaan hyväksyä, että on huonoja ja hyviä kokemuksia, ja tutkia molempia ilman, että samaistuu niihin? Tää on helpottava ajatus. Lakkaamatta arvostellaan, mä arvostelen, tilanteita ja, että mistä saa parhaan kokemuksen. Hm, hyväksyminen ja kohtaaminen on kyllä uusia ja avaavia käsitteitä, mä liitän ne nyt kokemuksen tosiluonteen ymmärtämiseen. Haluan löytää rauhan meditaatiolle, mut itse asiassa se kai menee just toisinpäin. Sekava viesti, mutta jostain syystä huvitti nyt kirjottaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musta tämä on aika perustavanlainen oivallus. Kun ymmärtää kokemuksien "tosiluonteen", niin sen jälkeen on itseasiassa ihan sama mitä kokee tai ei koe - osaa olla samaistumatta kokemuksiin ja antaa niiden vaan tulla ja mennä menojaan. (Koska ne tulevat ja menevät menojaan joka tapauksessa. Kokemusten tukahduttaminen ja kieltäminen ei ole erityisen toimiva lähestymistapa,)

      Kyse ei ole mun mielestä niinkään arvottamisesta tai arvottamattomuudesta, koska aika automaattisesti me napautetaan osa kokemuksista hyviksi ja osa huonoiksi. (Ja useimmiten teemme niin sitä varsinaisesti edes itse tiedostamatta.) Arvottamattomuus on siis mun mielestä vähän turhan stydi ja itseasiassa turhakin haaste ottaa vastaan, koska se on aikamoista mielen luontoa vastaan kamppailemista. Pikemminkin tässä vaan hyväksytään mielen luonto, mutta ei samaistuta siihen. Ymmärretään, että minun kokemani kokemukset eivät ole yhtä kuin minä tai olemassa oleminen - ne ovat vain kokemuksia, jotka porskuttavat läpi. Vähän kuin pilvet, jotka ottavat erilaisia silmin tunnistettavia muotoja, mutta niiden tosiolemus on jokin muu kuin tuo väliaikainen muoto.

      Eli sen sijaan että yritettäisiin itse pelin sisältä hyväksyä ja olla arvottamatta tuon pelin meininkiä, niin yksinkertaisesti vaan noustaa pelikentältä katsomoon ja annetaan pelin jatkua. Se peli on joka tapauksessa vain peli, joten sen hyväksymisestä ei tarvitse ottaa mitään painetta - siitä voi nauttia katsomosta käsin ja nähdä ettei tuo peli olekaan kaikki, vaan että on myös jotain missä tuo peli tapahtuu.

      Meditaatiorauha löytyi ainakin itselleni vasta silloin, kun aloin asettua katsomoon ja lopettaa kaikki sinnikkäät yritykset hyväksyä ja olla arvostelematta itse peliä. Mun mieleni ei vain taipunut moiseen. Lopulta huomasin, ettei mieltä itseasiassa missään vaiheessa tarvinnutkaan taivuttaa mihinkään suuntaan. Tämä vaatii toki myös itselle sopivan meditaatiotekniikan. Itse yhdistin meditaatiooni myös Yoga Nidran piirteitä, ja oikeastaan vasta tämä yhdistelmä mahdollisti niin sanotun "läpimurron." Kokeile rohkeasti erilaisia juttuja!

      Tässä kirja, jota suosittelen luettavaksi:
      https://www.goodreads.com/book/show/11543983-essence-revisited?ac=1
      Itselläni tämä kirja on ollut ylivoimaisesti suurin yksittäinen vaikutin. Se taisi jysähtää lujaa aika läpi, koska tuon luettuani itkin ihan hysteerisesti Rikun sylissä että tää se on menoa nyt. ::D

      Lisäksi suosittelen erittäin lämpimästi Laozin Dao de jingia, Patanjalin joogasutraa, Upanishadeja sekä Dhammapadaa. Ne kertovat oikeastaan kaiken oleellisen, ja niihin voi palata yhä uudestaan ja uudestaan.

      (Katsomo-oivallusta voi siis lähestyä mun mielestä muutenkin kuin meditaatiolla, varsinkin jos meditaatiossa on menossa turhauttava vaihe.)

      Delete
    2. Ymmärrän enemmän nyt. Kiitos kirjavinkeistä! Kohti katsomoa siis.

      Delete
  4. Hassua, mä nimittäin ainakin miellän onnellisuuden nimenomaan tuollaiseksi vakauden tilaksi, jota ne vaihtelevat tunteet ja kokemukset ei horjuta, eli aikalailla tuoksi tarkkailumoodiksi josta sä videolla puhut. Ja jotenkin veikkaisin, että niin moni muukin. No, sanahelinäähän se vaan on!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, tässä on kyse ihan vaan siitä, että millä sanoin tuota horjumattomuutta ja kykyä olla samaistumatta kokemuksiin nyt sitten kuvailee. Onnellisuus on yksi aika vahva ehdokas! Itse tykkään puhua omassa olemuksessaan lepäämisestä, sillä "onnellisuus" on sanana aika joka suuntaan ny'itty ja täystyöllistetty näinä päivinä. :D

      Videolla mä viittaan just sen sortin onnellisuuteen, joka on hyvinkin aggressiivisesti yhteiskunnassamme esillä, elikäs just näiden "plussapallojen" kerryttämiseen ja sen jälkeen niiden hinnalla-millä-hyvällä vaalimiseen, elikäs hyväksi koettuun kokemukseen tarrautumiseen.

      Delete
  5. Tosi mielenkiintoinen video! Vaikka välillä tuntuikin että voisit melkein hidastaa tahtia tai siis selittää joitain kohtia tarkemmin, kun useissa kohdissa piti ankarasti ajatella sitä mitä juuri sanoit ja sitten tulikin jo seuraava pointti. :D On kiva nähdä sun puhuvan myös videolla välillä. :)
    - Nora

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä oon ihan samaa mieltä, ja olisin mieluusti kuvannut tästä videosta tuplasti pidemmän. Vähän köppäisin resurssein tämän kumminkin väsäsin! Ehkäpä mä näissä videohommissakin kehityn vielä, tää on mulle aika hassu ja vieras formaatti. n__n

      Toivottavasti tämä video ny kumminkin jotenkin ja jossain määrin pisti mietityttämään.

      Delete
  6. Ehkä se johtuu siitä että oon ton oman hippivaiheeni ohi hurahtanut jo aikoja sitten, mutta video herätti kulmakarvojen nousemista kummastuksesta ja naurunpärskähdyksiäkin. Olet ymmärrettävästi ottanut mallia guruista ja videolta huokuu aika vahva tunne siitä, että kenties itsekin pidät itseäsi sellaisena. Siksi kiinnostaisikin, että mistä olet noita oppeja poiminut ja mihin tämä ''tietosi'' kokemusten todellisesta luonteesta oikein perustuu? Mikä saa sinut uskomaan, että nuo puhumasi jutut todella ovat totisinta totta, ja absoluuttisia totuuksia elämän ja maailmankaikkeuden luonteesta? Nuo puheet ''ei-kokemuksista'' kuulostavat omiin korviini hyvin absurdeilta ja ylimeneviltä löpinöiltä, vaikka itsekin olen meditaatiota harjoittanut. On hienoa, että pohdiskelet asioita, mutta kannattaa muistaa asioihin ja maailmankatsomuksiin olevan monia erilaisia näkökulmia ja tuntemuksia, eikä vuosia kestäneellä raskaammallakaan meditoimisella mitään niin suurta valaistumista koeta, että kannattaisi ylistää niitä omia mielipiteitä ainoana totuutena ja mahdollisuutena. Et varmaan tarkoituksella antanut ylimielistä vaikutelmaa, mutta videon välityksellä asenteesi ja ilmeesi välittivät kuvaa siitä, että nostat itseäsi muiden yläpuolelle kertomalla omaa elämänkatsomustasi kuin se olisi ainoa totuus- että minä tiedän miten nämä asiat menevät, minä olen päässyt kokemusten tuollepuolen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, länsimaisen filosofian kentällä samoja aiheita voisi ehkä pyöritellä vaihtamalla käsitteiksi järjen ja tunteen. En jaksaisi uskoa, että todellisuuden luonnetta tai tietoa koskevia teemoja olisi vatvottu maailmassa kovin erilaisista lähtökohdista käsin, vaikka otetaan huomioon kulttuurierot sekä historia. Sen sijaan ajattelen, että kysymykset palaavat lopulta samankaltaisiin perusasetelmiin ja siten niihin myös tarjotaan samankaltaisia ratkaisuja - vähän eri tavoin puettuna. Jos aihesisällöt oletetaan suunnilleen samankaltaisiksi, löytyy eroja siis sekä ilmaisusta (sanavalinnat ym.) että siitä, kuka kokee tarvetta julistaa ajatuksiaan äänekkäimmin tai vakuuttavimmin. Löysin videon selityksestä ideologisesti aika paljon samastuttavaa.

      Delete
    2. Aika monta kertaa mielestäni tässäkin videossa painotin sitä, että kyseessä on oma henkilökohtainen näkemykseni! En ny sentään jokaista lausetta aloittanut sanoilla "minun mielestäni", mutta hyvin monta kumminkin. Omien näkemystensä kertominen ei ole itsensä muiden ylipuolelle nostamista - se on yksinkertaisesti vaan omien näkemystensä kertomista -- ja ihan erityisesti silloin, kun sen tekee omassa blogissaan.

      Enkä todellakaan pidä itseäni minään gurun, huhh! Tämä on ihan perussettiä, joka on jokaisen halukkaan omaksuttavissa!

      Jos jollakulla on vinkkejä siihen, miten voisin vielä enemmän korostaa näkemyksen olevan oma henkilökohtainen näkemykseni (joka ei ole kyseenalaistus tai kritiikki muita näkemyksiä kohtaan -- mielestäni sanoin tämänkin videolla), niin kuulisin mielelläni. Mielestän omana itsenäni puhuminen, oma blogi foorumina sekä "minun mielestäni" korostukset viittaavat jo aika vahvasti siihen. Entä muita?

      Delete
    3. Lisäksi en henkilökohtaisesti ymmärrä, mitä korostetun hippia tässä videossa ny oli? Tämä video käsittelee ehkäpä eniten juuri taolaisia oppeja sekä vedantaa, eikä itämainen filosofia mielestäni ole sen enempää "hippikamaa" kuin mitään muutakaan kamaa. Se on yksinkertaisesti "kamaa"
      - ihan kaikille!

      Toki saman pointin voisi tuoda esiin myös länsimaisia selitysmalleja käyttäen (kuten yllä joku kommentoikin), mutta itse pidän idästä kurottelevaa lähestymistapaa yksinkertaisesti selitysvoimaisimpana.

      Tällaisen tiedon omaksuminenhan taas ei liity millään tavalla "valaistumiskokemukseen" - itseasiassa pidän koko "valaistumista" aika hölmönä ja mystifioituna konseptina, joka on aivan omiaan aiheuttamaan turhautumista ja turhaa painetta meditaation tiellä. Tämä on ihan vaan tietoa, jonka jokainen halukas voi omaksua - tietoa, ja toki työkaluja tuon tiedon omaksumiseen. Mitään guruja tähän asetelmaan ei vaadita, ellei sellaisia sitten itse mieli lähteä metsästämään! (Guruihin kannattaa mun mielestä suhtautua yhtä kriittisesti ja suopeasti kuin yliopiston professoreihinkin. Kummallakin on hallussaan arvokasta tietoa, jota ei kumminkaan purematta sovi niellä.)

      "Sen sijaan ajattelen, että kysymykset palaavat lopulta samankaltaisiin perusasetelmiin ja siten niihin myös tarjotaan samankaltaisia ratkaisuja"
      Tästä olen yllä olevan kommentoijan kanssa aivan samaa mieltä. Toki jokainen selitysmalli puetaan omaan sosio-kulttuuriseen asuunsa, mutta perusasetelmat pysyvät halki ajan ja paikan varsin samanlaisina.

      Delete
    4. "Huomhuom! Tämä video on minun oma henkilökohtainen näkemykseni, jonka esitän omassa henkilökohtaisessa blogissani - se ei ole hyökkäys, kyseenalaistus tai edes kritiikki niitä kohtaan, joiden näkemys poikkeaa omastani. Kyse ei myöskään ole oman paremmuuden toitottamisesta, vaan yksinkertaisesti tiedosta, joka on kaikille yhtälailla auki."

      Lisäsin tuohon alle nyt vielä tällaisen - toivottavasti se saattaa katsojat lepoon ja jättää kohoilevat kulmakarvatkin rauhaan! Nauraa toki saa, sillä moinen höhöttely rupeaa olemaan jo ihan suorastaan homman ytimessä. n__n

      Delete
  7. Pidin videostasi. Se oli puhutteleva. Vaikuttaa siltä, että monissa taiteissa eksistenssiä pohditaan myös samasta näkökulmasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei, mainiota!

      Mihinkään vakuuttavaan mulla ei taida liiemmin olla toivoa, joten puhutteleva on juurikin se mihin tähtään! n__n

      Delete
    2. No sanoisin, että olit puhutteleva ja vakuuttava, mutta et vakuutteleva. Pyrkimyksenä herättää ajatuksia, mutta ei myydä mitään. Näin itse tämän koin.

      Delete
  8. Mitä siis nämä ei-kokemukset ovat? :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puhdas tietoisuus!

      Eikä sano niin mitään sekään. :D Tässä olis ny sellainen juttu, jota ei yksinkertaisesti voi lähestyä kielen ja logiikan kautta, sillä mitä tahansa sä yritätkään sanoa, ajatella tai kokea, niin se on aina "ei sitä." Esimerkiksi Upanishadeissa puhdasta tietoisuutta lähestytään "not that" -ilmaisuilla, joka on ihan hemmetin raivostuttavaa - saman tekee Dao de jing, joka ilmoittaa jo heti ensimmäisellä sivullaan, että se "dao" mistä tässä nyt kieltä käyttäen puhutaan, ei mitenkään voi olla se "dao" josta tässä yritetään puhua. Tämä ei-kokemus on siis vain yksi samanlainen "not that" -ilmaus.

      Kaiken kaikkiaan nämä raivostuttavat, ei-mitään-kertovat termit kutsuvat valmiuteen heittää kieli ja logiikka mäkeen. Kielen ja logiikan tuolla puolen on jotain, sillä on jotain mistä kieli ja logiikka nousevat. Onkin siis ihan loogista (heh heh), ettei tuo jokin ole kielen ja logiikan keinoin tavoitettavissa. Palikkametaforana: vähän sama kuin käsi yrittäisi tarttua itsestään kiinni. Ei taida onnistua!

      Delete
  9. hyvin, hyvin mielenkiintoista! mulle toi tarkkailu-mentaliteetti on jotenkin asioiden ytimessä. monen aktivistin toiminnassa on toisin. kokemus nousee kompassiksi ja perimmäisen tiedon lähteeksi (no ei nyt ihan, mutta kärjistetysti), ja kokemusta on kunnioitettava maailman tappiin saakka (ainakin välillä mua vähän hämmästyttää tää, sillä jotkut on hyvin herkkiä menemään sinne miinuspallojen puolelle ja vaativat pahimmillaan muita rajoittamaan omaa olemistaan ettei se vaaka menisi sinne miinukselle). ei kuitenkaan voi väheksyä toisten kokemuksia esim. syrjityksi tulemisesta (tai yhtään mistään muustakaan, toi vaan esimerkkinä). laitetaan soppaan se, että itse haluan "olla heikomman puolella" tms. aivan automaattina. mennään yhkyvään höttöön kokemuksia ja pahimmillaan eri näköistä kontrollia ettei kenellekään tulisi paha mieli, mutta toisaalta noiden kokemusten taustalla on usein hyvinkin jämerät sorron rakenteet. ja ainakin mä koen tällä hetkellä tärkeäksi puuttua noihin rakenteisiin. mulle tässä on jotain syvää ristiriitaisuutta, koko homma on pallo, josta ei saa otetta. kaipa tämäkin joskus kirkastuu!

    muuten tosi mukavaa, että teit videon! sua oli kiehtovaa katsoa ja kuunnella. ajatuksia heräsi vaikka asia olikin ennestään jo hyvinkin tuttua, mutta on aina mukavaa kuulla eri interpretaatioita pienin sävyeroin ^^

    -klaus-murmel

    ReplyDelete
  10. Kerrotko joskus sun trippi-/meditaatiokokemuksista tarkemmin?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on mun mielestä vähän kaksipiippuinen juttu, sillä sinänsähän kaikista höppänöistä mielen liikkeistä on hauska turista, mutta mikäli tässäkin postauksessa esitetty "kokemusten tosiluonne" on tunnistamatta, voi moinen turina lietsoa niin sanottua "kokemuspöllyä" entisestään.

      Pitää siis ymmärtää, että esimerkiksi arkielämässä koettu syysmasennusjurmutus on ihan samaa mielen tuottamaa sohjoa kuin se taivaalla viipottava, tripin aikainen fraktaalisudenkorentokin. Vastaavasti maanantaiaamuinen "mää vihaan kaikkea ja oon yksin tässä maailmassa" ja tripin aikainen "mää rakastan kaikkea ja kaikki on yhtä" ovat nekin aivan samanlaista mielisohjoa. (Nämä olivat nyt aika kärjistettyjä esimerkkejä, mutta ymmärtänet pointtini.)

      Siis: mielen tuottamaa sohjoa kaikki tyynni! Niin kauan kuin näiden sohjojen välille muodostaa arvotuksia, hierarkioita tai totuusarvoja, johtaa kaikki tällainen kokemusta painottava keskustelu mun mielestä vain harhaan. Enkä mielelläni toimisi harhaanjohtajana. n__n

      Tämä kaikki liittyy taas niin sanottuun spirituaaliseen materialismiin, josta en sen enempää tässä lähde tilittämään, mutta josta kiinnostuneet voivat lukea esimerkiksi tästä: http://en.wikipedia.org/wiki/Spiritual_materialism

      (Tosin mun kakkoskirjassa on kuvailua seksin harrastamisesta tripin aikana, sillä mun mielestä se on yksilö- ja yhteiskuntamoraalin kannalta tarkasteltuna aika kiintoisaa puuhaa! Monien elämänkatsomusten mukaan syntisempää tai häiriintyneempää puuhaa ei olekaan, vaikka oikeastaanhan siinä ei tapahdu mitään sen kummempaa, kuin kahden aivokemian kieputtaman nahkamytyn vastakkain hinkkaantuminen. :D

      Kirjoitan näistä hommista siis mahdollisesti jatkossa, mutta en varsinaisesti kokemuksien näkökulmasta, vaan esimerkiksi yhdistäen ne juurikin moraalin kysymyksiin!)

      Delete
    2. Aika holhoavaa. Toisaalta, jos pelkäät oman egoismisi puolesta, niin ehkä sitten on parempi olla kertomatta.
      Mun mielestä se on paha, jos niistä kokemuksista tehdään jotain ihmeellisiä, salaisia ja niiden kertomista varjellaan, vaikka joku kysyy.
      En tiedä, kannattaako sun ottaa vastuuta siitä, miten ihmiset sun tarinat ymmärtää tai ottaa vastaan. Paitsi jos sun tarkoituksena on yrittää valistaa muita, mikä on aika ylenkatsova asenne.

      Delete
  11. Moi Heidi! Onko sulla antaa joku kirjavinkki meditaatiosta kiinnostuneelle/ sitä aloittavalle?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä pohdiskelin aika pitkäänkin, että mitä tähän kommenttiin ny sitten vastaisin. En ole järin syttynyt zen-buddhalaisuudesta enää tätä nykyä, (mun mielestä zenissä on aika monia mielen luontoa vastaan rimpuilevia piirteitä), mutta sille on varmasti syynsä, miksi niin moni - ja allekirjoittanut itsekin - aloittaa juuri zenistä: zen on yksinkertaisesti helposti lähestyttävin aloituspiste. Ihan kuten matematiikassa tai missä tahansa muussakin taidossa, on meditaatiossakin jonkin sortin järjestelmällinen askelmalta askelmalle eteneminen tarpeen.

      Siispä mä suosittelisin näitä:
      https://www.goodreads.com/book/show/402843.Zen_Mind_Beginner_s_Mind?from_search=true
      https://www.goodreads.com/book/show/514210.The_Way_of_Zen?ac=1

      Tärkeintä näin ensialkuun on niin sanotusti tutustua mieleen. Ensin siis otetaan selvää mikä tuo mieli ylipäänsä on ja miten sitä voi lähestyä - ja vasta sen jälkeen lähdetään kyseenalaistamaan mieli ja selvittämään, mistä se ylipäänsä nousee. Mieleen tutustumiseen zen ja siihen linkittyvät meditaatiotyylit ovat erittäin hyviä. (Jokainen meditoija on tietysti oma tapauksensa, mutta ehkäpä ajallista osviittaa antaa se, että ainakin omalla kohdallani mieleen tutustuminen vei noin vuoden.)

      Delete
    2. Enomiya-Lassalle, Hugo M. (1990). The Practice of Zen Meditation. Kustantaja: Aquarian.

      - Jayaguru-Shishya

      Delete
  12. http://maltse.livejournal.com/54312.html

    Ajatuksia herättävää tekstiä! Onko sulla tästä aiheesta mitään omakohtaista sanottavaa, kun oot kuitenkin jossain reissuillasi yöpynyt slummeissa?

    ReplyDelete
  13. Video on hyvä ja laittaa ajatuksia liikkeelle. Itselleni nousi hiukan huolestunut kysymys, että eikö tasapainon tilassa ole sitten myös tyhjyys (mitä olemassaolo sitten olisi ellei kokemuksia..)? Voiko ihminen samaan aikaan sekä identifoitua että tarkkailla? Siis esim. "voi hitsi mulla on niin hyvä fiilis just nyt vaikka tiedostankin sen olevan vain mielen luoma kokemus" tai "voi hitsit miten mun mieli loikaan kokemuksen huonosta fiiliksestä, vau!" Mitä sitä sitten tekee jos ei koe? Eivätkö myös oleminen ja tarkkailu ole kokemuksia ja identifioitumista johonkin, kokemuksia olemisesta tai tarkkailusta? Kiitos, mulla lähti nyt liikkelle aivoissa semmoset ajatuskelat kokemukseen ja olemassaoloon liittyen että huhheijaa! Koko ei-kokemus on hankala käsitellä kun mieleni koittaa väkisin vääntää että eikö koko olemassaolo pohjaa kokemuksille ja jokainen elossa oleva kukista ihmisiin on vain erilaisia kokemuksia elämästä. Onko ei-kokemus sitten ikäänkuin pelkkää tyhjyyttä.. onko se samaa tyhjyyttä ja ei-kokemisen tilaa mitä koettiin ennen syntymää ja johon kai oletettavasti myös kuollessa taas päädytään. Voiko olemassaolon kokevana olentona koskaan kokea puhdasta ei-kokemusta (ja silloinhan myös toisaalta määrittää sen ei-puhtaan ei-kokemuksen ja ollaan taas kokemisessa kiinni). Avautuuko ei-identifioitumisen tasapainotilasta syvempi kyky kokemuksiin?

    Sivuseikkana.. Panin merkille että vaikutat tässä videolla jotenkin aikuistuneelta. Vertasin siis noihin vanhempiin videoihin, tässä annat niin paljon itsevarmemman ja tasapainoisemman kuvan eleillä, ilmeellä ja puheilla. Ehkä siinä mielenkiintoisesti tiivistyy myös se ero mikä on tämän blogin ja edellisen blogin välillä niin kirjoittajassa kuin sisällössä. :D

    ReplyDelete
  14. Hyviäkin pointteja, pidin pulloesimerkistä :D Mutta entä jos jotain lopullista oikeasti tapahtuu, kun otat niin paljon riskejä ja ilmeisesti rohkaiset muitakin ottamaan? Vakava sairaus, raiskaus, kuolema? Suhtaudutko sellaisen mahdollisuuteen täysin neutraalisti vai etkö näe riskejä niin suurina, että "mitään kuitenkaan tapahtuisi"? Entä jos joku menee rohkaisemanasi maailmalle ja ei osaakaan olla riittävän topakka tai streetwise, ja menettää sen myötä terveytensä tai henkensä - eikö sinua paina se mahdollisuus? Ja jos itsellesi käy riskien myötä jotain, mikä vaikka estäisi koko loppuelämäsi seikkailut muualta kuin sairaspediltä tai pyörätuolista - olisiko sekin vain kokemus kokemuksien joukossa, vaikka itsessään rajaisi valtavan määrän potentiaalisia tulevia kokemuksia pois? Meditoitsisitko sitten vain pyllylläsi loppuikäsi ja hyväksyt tapahtuneen jonakin väistämättömyytenä tai itsellesi yhdentekevänä?

    Olen näitä miettinyt nyt hetken aikaa. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tä oli hyvä kysymys, olis mielenkiintoista kuulla tähän vastaus!

      Ite vakaumuksellisena kristittynä, jota kiinnostais lueskella teologiaa ja oppia uskonnosta myös tieteellisestä näkökulmasta katsottuna, niin tosi mielenkiinnolla lueskelen / kuuntelen sun juttuja, toki omaan maailmankatsomukseeni peilaten, koska koen sen perustan vaan niin aukottomaksi :) Perustana siis itse asias Jeesus on mul vähän työn alla vielä :D, mut persoonalliseen Jumalaan ja jumaluuteen usko on mul vahva ja siltä osin en näe et me ollaan mitenkään peruuttamattomasti ristiriidoissa, meil on vaan kulttuurillisia ja selityksellisiä eroja. Oot tehny mielenkiintoisia havaintoja onnellisuuden subjektiivisuudesta.

      Oon ite mahdollisesti lähdössä Hong Kongii juurikin yliopistovaihtoon syksyllä, mut taidat olla sillon just palannut Suomeen, ainaki näin tulkitsin noista kirjanjulkaisuaikatauluista? Lisäks oon näillä näkymin lähdössä sinne Trans-Mongolian junalla, ja ois ollu kiva lukea sun juttuja siltä matkalta, mut niit ei taida olla enää missään saatavilla? Lähinnä kun oon välipysähdyksiä miettinyt, et mihin kannattais mennä :) Irkutskissa ainakin Baikal-järvellä käyn ja Ulan Uden / Ulaan Baatorissa Mongolian puolella, ja Pekingis mahdollisesti Kiinan muurilla, tai sit jätän Pekingin myöhemmälle ajalle.

      Delete
  15. Mitä on ei-kokemus? Mikä on sen fundamentaalinen ero kokemukseen? Mikä on sen suhde kokemukseen? Kuvaile ei-kokemusta. Oletko kokenut sellaista?

    ReplyDelete
  16. Ei sulla olisi olemassa videomateriaalia sun pinup-hempukka-ajoiltasi? ;)

    ReplyDelete