Monday, December 1, 2014

kesälomalainen täällä vaan!

Hehei! Olen viettänyt viikon verran kesälomaa. Esseenkirjoituskurssi tuli päätökseensä, joten koulua on tätä nykyä enää vaatimattomasti puoli yhdeksästä kahteentoista. Kun siihen yhdistää 25 lämpöastetta ja sen ettei agendalla oikeastaan ole mitään muuta polttelevaa, niin johan siinä kelpaa kesälomaa vietellä!

Olen siis sulkenut tietokoneen ja seikkaillut ympäriinsä - jututtanut munkkeja ja soitellut kurpitsahuilua puiston pappojen kanssa. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin pääsääntöisesti löpötellyt auringossa, lukenut ja ollut liiemmin piittaamatta juuri mistään. Nautin suunnattomasti kaiken maailman keskusteluista ja tarpeen tullen kinasteluistakin, uuden tiedon hamuamisesta ja sen omaksumisesta, mutta kyllä ihan kaikkein paras kumppani on sellainen pää, joka osaa tarpeen tullen olla ihan hiljaa ja eleettömästi vaan - levätä omassa olemuksessaan, kuten täällä idässä moista mielikoppaa kiitellään.

Tämä viikko tuntuu kantavan jo ihan toisenlaista olemusta. Tuntuu siltä, että hiljalleen alkaisi olla aika aloitella tiibetin kielen opintoja, näin ensialkuun mitä luultavimmin verkkomuodossa. Olen myös mennyt innostumaan sosiaalipsykologiasta ja näyttääpä siltäkin, että kandini vaatii myös ripauksen kognitiotiedettä. Lisäksi tässä on päässyt muotoutumaan aika hurjia kevätsuunnitelmia, joihin ei liity Kunming lainkaan - niistä kerron enemmän kuitenkin vasta sitten, kun nämä tämänhetkiset seikkailut ovat valuneet päätökseensä.

Olemassaolo näyttäytyy usein lähes käsittämättömän mukaansa nykivänä ja täyteläisenä, mutta on myös aika mainio taito osata olla kesälomalainen juuri silloin kun siltä tuntuu.



Näitä lähikulmia nyt ihan viimeisiä kertoja; ensi viikolla tänne saapuu jo kavaljeerini, ja asuttaudumme Kunmingin kuppaisimpaan hostelliin aivan kaupungin vastakkaiselle laidalle - ja vieläpä bisnesalueelle, huh. Hyvästit jäävät myös joogalle, sillä joogakortti loppuu pian sekin. Jos olen jostain tämänsyksyisestä aikaansaannoksestani ylpeä, niin siitä että olen onnistunut pitämään yllä kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä käydä säännöllisesti joogasssa sen 5-6 kertaa viikossa.

Ja se toki näkyy, sillä aikamoisia spagettikäsiä ja -jalkoja tässä nykyään ollaan. Väittäisinpä myös, että mieleni on tätä nykyä niin sanotusti yksisuuntaisempi; se ei enää jolkota ja räpsy kymmenen eri asian välillä, vaan kykenee ihan tosissaan paneutumaan ja uppoutumaan siihen mitä käsillä on. Tämä lienee ollut tähänastisen elämäni vaikeimpia ja työläimpiä polkuja kulkea, sillä olen perinteisesti ollut hyvinkin levoton räpeltäjä. Nykyään elämässä on rutkasti vähemmän asioita, mutta ne jotka siinä ovat, ovat sellaisia joihin pystyn todella keskittymään ja antautumaan. Se on minulle henkilökohtaisesti paljon arvokkaampaa, kuin tuo levoton räpellys kymmenien eri asioiden välillä.

Hyvä Heidi, kiitos jooga!



Ihan ehdoton Kunming-juttu on junaraiteita pitkin käveleminen. Porukka ottaa jopa lepoa auringon lämmittämillä raiteilla, sillä juna tuuttailee tullessaan niin raivokkaastim että herättää kyllä pinttyneimmänkin unenkatsojan. Kaupunkia halkovilla junaraiteilla kävelemisessä on aivan oma fiiliksensä, ja on aina yhtä leppoisaa huudella kilpaa ohi rymistelevän junan matkustajiston kanssa. Kiina on sen verran iso maa, että suuri osa matkustajista on ollut junaloukussa jo monta päivää - näille Kunmingin kaltaisen ~cityn~ läpi ajaminen lienee siis kovaakin hupia!




Etsinpä myös tieni eräälle vuoritemppelille. Vuorelle kiidätti ensin rähjäkäs maalaisbussi, jonka kuski jossain vaiheessa jätti allekirjoittaneen tien viereen ja sanoi vaan että kulje hei tuon metsän läpi, sieltä se lopulta löytyy! Harvoin sitä moisella ohjeistuksella jää vuorenkylkeen tapittamaan, mutta olipahan hyvä seikkailu tämäkin!

Kulku metsän läpi.

Ja tosiaan, sieltähän se viimein löytyi.

Loppu jääköön salaisuudeksi!

Paluumatkalla metsässä uiveloidessani löysin myös ulkomuodoltaan varsin vaatimattoman stupan, jolle innostuin kuitenkin tekemään prostraatiot jos toisetkin.


Viime aikojen lukemistossa on ollut Laozin Dao de jing kiinaksi (huhh, mitä kamaa tuo klassinen kiina!) sekä tiibetiläisen kirjailijan Tashi Dawan novellikokoelma. Kyseinen novellikokoelma on mahdollisesti vakuuttavin koskaan lukemani; Dawa yhdistelee maagista realismia, tiibetinbuddhalaista mytologiaa sekä perinteisen ja modernisoituvan tiibetiläisen yhteiskunnan välistä vastakkainasettelua. En ole koskaan ollut itse erityisen kiinnostunut novellikirjoittamisesta, mutta nyt mieleeni on kömpinyt sellainenkin idea, että kaikista näistä erinäisistä seikkailuistani (niin maailmalla, Suomessa kuin mielen syövereissäkin) voisi saada aika moniulotteisia sekoituksia!

Olemassaolo näyttäytyy tosiaan täyteläisenä ja mukaansa nykivänä. Kaiken lomassa on kuitenkin sen raaka ydin, jonka pyrin pitämään aina näkyvillä ja lähellä.


Eilen kävin vielä löpöttelemässä järven rannalla. Siperiasta muuttolintuina tulleet lokit ovat täällä nyt se kaikkein kuumin juttu; lokin kanssa itsensä kuvauttaminen on trendikkäintä mahdollista puuhaa, ja lokeille syötettäväksi tarkoitettua ruokaa myyvät kojut paukuttavat kovaa katetta. Itse en Itämeren rannoilla kasvaneena jaksanut aivan samaan tyyliin lokeista innostua, joten yhteispotretit jäivät ottamatta!

1 comment: