Thursday, November 6, 2014

pieni ja vaatimaton täpinäpostaus

Nyt tekee mieli kirjoittaa joku aivan pieni ja vaatimaton täpinäpostaus!

Aikalailla tasan kuukauden päästä tänne nimittäin saapuu eräs kovin odotettu seuralainen. Asustelemme kuukauden päivät kaupungin halvimmassa hostellissa, ja kun yliopiston loppukokeet on saatettu kunnialla loppuun, koittaa seikkailujen aika!

Ensitöiksemme painelemme Yunnanin puoleiselle Tiibetin rajalle, josta löytyy niin lumihuippuisia vuoria kuin tiibetiläiskyliäkin. Tiibetiläismeininkiä jatketaan Sichuanin provinssissa, jossa karun kauniit vuoristotemppelit ja loputtomat trekkausmahdollisuudet koukistelevat kutsuvasti sormiaan. Sichuanista junailemme Hong Kongiin, jossa olisi tarkoitus käydä tutkimassa pienten saarten boheemimeininkiä sekä jatkaa trekkauslinjalla. Blogiani pidempään seurailleet tietävätkin, että suhteeni Hong Kongiin on varsin intohimoinen. Viimeisin visiitti tapahtui helmikuussa 2012, joten nyt onkin aika kiintoisaa päästä näkemään, mitä nämä nyky-Heidi mahtaa tuumata Hong Kongin menosta. (Puhumattakaan siitä, jos paikalla on vielä tuolloin mielenosoituksia!)

Hong Kongista piän antropologin alku palaa Suomeen opiskelemaan, kun taas tämä pieni yogin alku singahtaa Kolkataan (vai taipuuko tämä Kolkatalle - nyt on pakko myöntää, että en tiedä!). Määränpäänä on Kathmandu, elikäs sekä Pohjois-Intiaa että Nepalia olisi tarkoitus mahduttaa matkan varrelle. Itse matkaamista tärkeämmäksi koen kuitenkin tiibetinbuddhalaiseen retriittiin osallistumisen - ja jos aika riittää, ties vaikka osallistun viimeinkin myös kymmenpäiväiseen vipassana-retriittiin.

Tämänmoiset ovat suunnitelmat, mutta toisaalta: eihän sitä koskaan tiedä. Kaksi vuotta sitten suunnitelmissani oli Tiibetin raja, ja Vietnamiinhan sitä tuli päädyttyä. Puolta vuotta myöhemmin oli tarkoitus mennä Intiaan ja Pakistaniin, mutta päädyin Kirgisiaan ja Kazakstaniin. Oli miten oli, tällä hetkellä intoilen kuitenkin kovasti näistä alustavista suunnitelmista. (Ja sitä paitsi: Intiaankin tuli nyt sitten kesällä lopulta päädyttyä. Ehkäpä tällä kertaa olisi viimein myös Tiibetin rajan vuoro?)

Muutama ihastuttava arkipäiväjuttu, jotka liennyttävät täpinääni:

13 comments:

  1. Sun Converting vegetarians -blogi oli mulle ehdottomasti inspiroivin asia, jonka oon kuunaan netin kätköistä löytäny! Kaikki ne kuvat ja kokemukset, jotka oot jakanu, ja SE muutos, joka sussa on tapahtunut - ah-jotain-niin-inspiroivaa, etten osaa edes purkaa sitä tunnetta! Olen siis äärimmäisen surullinen, kun en pääse tankkaamaan tuota mieletöntä fiilistä sun blogista, kun oot piilottanu sen :------( Oon jossain hengellistymisen ja syventymisen välimaastossa vielä, enkä siksi saa (vielä ainakaan) tästä blogista hirveesti irti. Joten ootko Heidi kiltti ja avaatko myös toisen blogisi tai annat edes salasanan? :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nuu. Mä en tuota blogin salasanaa enää jakele kenellekään sellaiselle, jota en henkilökohtaisesti tunne. Jaoin sen muutamalle anonyymille, ja sama Rikuun kohdistuva mölöttäminen jatkui. Kyseessä saattaa olla (ja mitä luultavimmin onkin) sama pakkomielteinen tyyppi, mutta olen päättänyt olla tämän asian suhteen tästä lähtien aivan ehdoton. Se on myös syy, miksi tämä blogi ei tätä nykyä enää ole kovinkaan henkilökohtainen. Toivon, että mun kirjojen pariin eksyy porukkaa, jolla on kapasiteettia käsitellä asioita myös lollottelun tuolla puolen.

      Tästä blogista taas ei ole tarkoitus mitään kovin ihmeellisyyksiä saada irtikään - tämä on ihan vaan tämmönen piän löllyskä! Kaikki ne asiat, joista tätä nykyä haluan kirjoittaa, on nykykulttuurisessa kontekstissaan nostettu tuntemattoman pelkoa ruokkivalle jalustalle, ja siksi olenkin todennut että blogi ei ole paras foorumi niistä toitotella.

      Eli: lue mun kirjoja! Sain eilen mun kirjan toimitetun version sähköpostiini, joten aletaan olla jo aika lähellä n__n

      Delete
    2. Voi kuka jaksaa vaivautua noin suunnitelmalliseen mölöttämiseen! Mitä energian haaskausta ja muiden ilon pilaamista. Ihan pehvasta tuollaiset, muistakaa olla Rikun kanssa välittämättä! Ymmärrän siis kyllä. Kai sitä pitää sitten hyväksyä, että kaikki hyvä loppu aikanaan.
      Ja todellakin aion sun kirjan ostaa, onhan sitä jo tässä odoteltukin innolla n__n

      Delete
  2. "Piän löllyskä" :--D haha miten hyvä!

    & hyvältä kuulostaa myös tulevat suunnitelmat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nojoo! Mun elämän ykkösambitiot ei enää sinkoile kohti tätä blogia (juurikin siksi, ettei blogimaailma nyt vaan yksinkertaisesti ole se ykköspaikka kirjoittaa mm. eroottisesta tantrasta ja tajunnantilasta toiseen hyppimisestä), mutta koska oon aina ollut aika "kaikki tai ei mitään!" -tyyppi, niin tuumasin näin vaihteeksi kokeilla että miltä tämmönen suhteellisen kevyt harrastelu mahtaisi tuntua. n__n/

      Delete
    2. olis muuten hienoa lukee asiaa tyttöjenvälisestä tantrasta. en tunnu aiheesta mistään löytävän juttua.

      Delete
    3. Olet muuten ihan oikeassa - en ole aiheesta sen enempää googletellut, mutta en yllättyisi lainkaan, mikäli aiheesta ei olisi kirjoitettu yhtäkään kunnollista opusta.

      Olisikohan tässä meikälle taas uutta sarkaa pioneerina toimimiselle. *__* (Huhh, pitkä ura edessä - toivottavasti kans pitkä elämä!)

      Delete
    4. Tässäpä muuten yksi aiheeseen liittyvä pätkä:

      "Some readers will undoubtedly note that this book is almost entirely heterosexual in focus. That is true of virtually all the available Tantric literature about sexuality; however, in the Tantric worldview, every human being is both male and female, regardless of external gender. Cultivating the capacity to imagine can enable any individual practitioner to transcend gender identity, however one defines it. For this reason, same-sex couples can employ any of the techniques we have described here and create the necessary male-female polarities by means of visualization. Indeed, it is a very valuable experience for heterosexual couples to explore reversing genders by the same means."

      Michaels & Johnson: The Essence of Tantric Sexuality (sain tämän kirjan hyppysiini tänään, ja ainakin näillä näppäilyillä voin totisesti suositella!)

      Delete
  3. Hei Heidi!
    Osaatko heittää vaikka jonkun ihan lyhyen esittelypätkän tuosta tantrasta/tantraseksistä? Olen luullut, että tantraseksi on new age -höpinää ja old school -tantralla ei ole seksin kanssa mitään tekemistä. Olenko ollut väärässä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Elikäs. Tantra on erittäin monitulkintainen sana, mutta ehkäpä yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa ykseyden filosofiaa ja sen taakse rakentuvaa oppijärjestelmää. Seksi ja tantra eivät siis suoranaisesti liity toisiinsa: tantrassa seksuaalisuus valjastetaan yhdeksi itseoivallukseen (self-realization) johdattelevista reiteistä. Tähän on olemassa monenlaisia menetelmiä, joihin ei suurimpaan osaan edes liity itse yhtyminen.

      (Tsekkaapa esimerkiksi niin sanotun tantrisen buddhalaisuuden yab-yumit! http://en.wikipedia.org/wiki/Yab-Yum - näistähän oli Jack Kerouacin Dharmapummeissa väännetty aika kontekstistaan irrotettua ilottelua n__n)

      Sellaiselle, jolle tantraseksi on pääsääntöisesti juuri seksiä, on kyse epäilemättä mainitsemastasi new age -kamasta. "Tantraseksi" sanana viitannee myös new agen suuntaan, mutta itse seksuaalisuuden valjastaminen osaksi tantran tietä on erittäin old schoolia kamaa! Ja erittäin keskeisessä osassa on tietysti tantrapartnerin valitseminen, sillä jos toinen tavoittelee itseoivallusta ja toinen orgasmia, on yhdistelmä aika kestämätön.

      Tulen muuten mitä luultavimmin kirjoittamaan tästä postauksen ensi kuussa, kun tänne saapuu kavaljeerini kera myös kasa aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. :>

      Delete
    2. Nuo yhtyneet buddhamuodot on tuttuja, mutta en ole missään törmännyt koskaan skeneen, jossa yhdyntää harrastettaisiin meditatiivisessa mielessä. Oon aina ymmärtänyt, että sekä nuo wrathful- että yhtyneet muodot on vain visualisaatioon tarkoitettua voimakasta kamaa. Tän historia ja laajempi asiayhteyteen asettaminen kiinnostaisi. Liian vähän, jotta itse jaksaisin asiaa alkaa tutkimaan, mutta tarpeeksi, että kirjoitan sulle tänne. Mulla on edelleen epäilyttävä fiilis että kyse on jostain new age -hippien kotkotuksista :P

      Delete
  4. Heippa! Kiitoksia ensinnäkin kaikista pohdiskeluista joita avarrat meille muillekin! Hienoa, että on olemassa kaltaisias tyyppejä, jotka pistää asioita liikkeelle ja auttaa omalla tavallaan tätä maailman menoa.
    Mulla on kuitenkin pikkuinen kysymys, ja ajattelin kysyä sitä sulta jos osaisit/haluat vastata. Tiedän ettet halua liioin puhua yksityiselämästäsi, joten yritän pysyä yleisellä tasolla :)

    Minua on nimittäin mietityttänyt odottaminen. (sillä minä olen täällä Suomessa, ja poikakaveri puoli vuotta reissussa. Onneksi mekin nyt jouluna mekin näemme, ja minäkin olen täpinöissäni!) Mutta niin, tässä pikku postauksessa vähän sivusit aihetta niin aattelin kysäistä odottamisesta. En tiedä mikä sinun ja seuralaisesi tilanne on, mutta sain sellaisen kuvan että ainakin olet odottamassa. Niin mietinkin, kun yleensä sanotaan odottamisen olevan hetkestä pois ja jotenkin negatiivista... niin voisiko tietynlainen odottaminen olla juurikin sellaista eteenpäinvievää mukavaa täpinöissä olemista? Raastava ikävä on asia erikseen, ja surkuttelu on mielestäni turhaa. Mutta jos kukin nauttii tahollaan elämästä missä onkaan, ja luottaa toiseen, niin eikö odottaminen voisi olla sellainen sydäntä lämmittävä ilo omassa arjessa. En tiedä onko tälläinen lämmittävän olon ylläpitäminen pakoilua ja haaveilua.. Mutta tältä minusta on ainakin tuntunut, ja olisi kiva kuulla ajatuksiasi asiasta kun varmasti olet siitä jotain mieltä :))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä vastaus tulee nyt aivan onnettoman myöhässä - toivottavasti siitä on silti vielä iloa sulle! (Luultavasti on, sillä jälleennäkemisenne jouluun on vielä monta viikkoa. n__n)

      Mun mielestä sellainen ihan hysteerinen hetkessä elämisen lietsonta ja ei-hetkessä elämisen demonisointi on aika harhaista touhua! Jos on ikävä, niin sitten on! Itse ainakin suhtaudun ikävään arvokkaana ja opettavaisena tunteena, joka pistää aika tehokkaasti prioriteetit kohdilleen. Tämä ikävöinnin syksy on todellakin näyttänyt sen, kuinka olennainen osa Riku elämääni on. Lisäksi olen tajunnut, että tässä vaiheessa eloa Riku saattaa hyvinkin olla mulle tärkeämpi ja täyttymyksellisempi juttu, kuin tämä ympäri palloa liihottaminen.

      Mielestäni on todellakin ja nimenomaan sydäntä lämmittävää, että tässä maailmassa on joku, jonka pelkkä olemassaolo on mulle täyttymys itsessään. Olen siis kanssasi samoilla linjoilla näistä ikävähommista!

      Delete