Wednesday, October 15, 2014

veganismi, ahimsa ja kulttuuriväkivalta

Tämä postaus ei esittele lihansyönnin ekologisia vaikutuksia tai tehotuotantotilojen viimeisimpiä kuulumisia - näistä aiheista voi jokainen halutessaan löytää erittäin pätevää tietoa muualta. Sen sijaan tämä postaus pyrkii tarjoamaan oman, kahdeksan vuoden ajan muokkautuneen näkemykseni veganismin syistä ja seurauksista. Avainasemassa on veganismin, ahimsan ja kulttuuriväkivallan yhteenkietoutuminen.

En ole sen enempää lihansyönnin moraalinen syyllistäjä kuin ahimsan varaukseton ihailijakaan - tässä postauksessa myllytetään siis niin sekasyöjiä kuin kasvissyöjiäkin!

(Postauksessa puhutaan vaihtelevasti sekä veganismista että kasvissyönnistä, ja usein varsin synonyymiseen sävyyn. Vaikka veganismi ja vegetarismi eri asioita ovatkin, koskevat niitä lihansyöntiin rinnastettuna samat perusargumentit. Tapauksissa joissa näin ei ole, on kasvissyönti ja veganismi eritelty selvästi toisistaan.)



Helposti lähestyttäviä kasviksia.
Tortillat on meikäläisen ja Rikun yhteisbravuuri, jota kaipaan täällä Kiinassa kovin.


"Kyllä eläimetkin syövät toisiaan" - lihansyönti kulttuuriväkivaltana


Moni tuntuu otaksuvan, että vegaanien ongelma on itse eläimen tappaminen. Suurelle osalle vegaaneista – itseni mukaan lukien - asia ei kuitenkaan ole näin. Ongelma ei ole itse tappaminen, sillä kuolema on luonnollinen tapahtuma, jonka me jokainen aikanamme kohtaamme. Ongelma on se, ettei tehotuotantoeläinten koskaan anneta tulla eloon - se, ettei jokin eläväksi tarkoitettu koskaan pääse toteuttamaan omaa luonnollista olemustaan. Eläimet syövät toisiaan, kyllä, mutta vain ihminen estää syömiään eläimiä tulemasta eloon.

Monet taas argumentoivat lihansyöntiä siitä näkökulmasta, että ihminen nyt vain sattuu olemaan ravintoketjun huipulla, ja on täten oikeutettu toimintaansa. Tämä ravintoketjun huipulla oleminen rajoittuu kuitenkin vain tiettyihin eläimiin, kun taas perheen mäyräkoira pidetään autuaasti ravintoketjuajattelun ulkopuolella.

Väitteeni on seuraava: ihmiset, jotka syövät päivittäin possun, naudan, kanan tai sian lihaa, mutta ulvahtavat kiinalaisten koiransyönnistä, ovat kulttuuristen konventioiden vankeja. Kulttuurissamme osa eläinlajeista on nostettu ihmisen ystäväksi ja osa alennettu ihmisen ruoaksi; siinä missä koira on perheenjäsen, on possu ruokaa. Todellisuudessa possu on kognitiivisesti yhtä älykäs ja monipuolinen eläin kuin koirakin, ja tehotuotantotilat voisivatkin sikojen sijaan olla aivan yhtä hyvin täynnä koiria. Se, että kokee possun syömisen olevan hyväksyttävää mutta koiran syömisen ei, tarkoittaa sitä että on antanut kulttuuristen konventioiden sumentaa oman arvostelukykynsä - tai pikemminkin, ettei tuo arvostelukyky ole koskaan edes lähtenyt kehittymään. Samoja kulttuurisia konventioita voidaan huomata mm. päihteistä puhuttaessa: alkoholi  - yksi maailman tappavimmista aineista - on okei, metsän reunasta noukittu psilosybiinisieni taas ei. (Näin parhaana sieniaikana en malta olla mainitsematta!) Kyse ei ole alkoholin tai sienten todellisista ominaisuuksista, vaan siitä millainen kulttuurinen konteksti niiden ympärille on rakentunut.

Mitä on siis tuo toiminta, jossa rekkukoiria paijaillaan ja possuja syödään - siitäkin huolimatta, että nämä kaksi ovat kognitiisesti aivan yhtälaisia elämänmuotoja? Se on lajirajat ylittävää kulttuuriväkivaltaa. (Lisää kulttuuriväkivallasta voi lukea asianomaisesta postauksestani.)


Moraali ja (epä)itsekkyys

Pieleen menee myös kaikilla niillä kasvissyöjillä, jotka lähestyvät aihetta moraalin ja epäitsekkyyden näkökulmasta.

Ensinnäkin: universaalia moraalia ei ole olemassa. Moraali on kontrollin keino, ja kontrolli kertoo aina epävarmuudesta. Moraali on ensialkuun hyvä tiennäyttäjä, mutta jossain vaiheessa tuo moraali on osattava heivata nurkkaan. Maailmankaikkeus ei ole moraalinen, kuten taolaisuudessa esitetään: maailmankaikkeus on moraaliton. Jotta voi päästä moraalin tuolle puolen, on tuo moraali kuitenkin ensin tehtävä itselleen kristallinkirkkaaksi. Tämän takia monissa henkisissä ja yhteisöllisissä opeissa niin tiukka moraalipohja onkin. Oman henkilökohtaisen moraalin polkuaan kulkeva ei kuitenkaan voi olettaa, että tuo moraali on universaali.

Toiseksi: epäitsekkyyttä ei ole olemassa - on vain epäitsekästä käytöstä, joka kumpuaa itsekkyydestä. Kuten muutamaa postausta sitten kirjoitinkin (Itsekkyys totuuden tienä), on kaikki olemassaolo itsekästä. Niin kuin kuka tahansa muukin, myös minä ryhdyin kasvissyöjäksi itsekkäistä syistä: olin ammentanut tietooni sen sortin informaatiota ruoantuotannosta, etten yksinkertaisesti voinut jatkaa entiseen malliin. Teko oli itsekäs: halusin kunnioittaa itseäni ja omia valintojani - olla mukana rakentamassa maailmasta sellaista paikkaa jollaiseksi sen itse mielin.

Se, että pitää itseään epäitsekkäänä ja moraalisena kasvissyöjänä ja toista osapuolta itsekkäänä ja moraalittomana sekasyöjänä, on omiaan luomaan keskustelukuilun, jonka ylittäminen on mahdotonta. Se, että kasvissyönti ei seiso universaalin moraalin ja epäitsekkyyden takana, ei kuitenkaan ole uhka kasvissyönnin mielekkyydelle: päinvastoin.  Kasvissyönnissä on nimenomaan kysymys halusta ottaa vastuu itsestään ja omista valinnoistaan. Kasvissyönti on mahdollisuus lopettaa välttely, eri eläinlajien välinen arvottaminen ja siitä syntyvä loputon ristiriitaisuus. Vapaus kumpuaa samasta lähteestä kuin vastuukin.


Veganismia Kiinassa.
Paistinrasvat saattavat usein olla aika epäilyttävää kamaa, joten tässä kohtaa kielitaito astuu kehiin. Kiinalaiset eivät myöskään pidä annoksen päälle ripoteltavaa lihasilppua varsinaisena lihana, joten olkaahan tarkkoina!


Ahimsa – kasvissyönti henkilökohtaisena kysymyksenä

Entä sitten ahimsa - väkivallattomuuden periaate? Kuten jo Patanjalin joogasutra osoittaa, kasvissyönti ei idässä ole koskaan ollut yhteiskunnallisen etiikan ja moraalin kysymys: kasvissyönti on henkilökohtaisen, karmisen puhtauden kysymys. Väkivallattomuus ei lähde yhteiskunnasta, vaan yksilöstä. Yksinkertaistetusti etiikkaan ja moraaliin nojaavan kasvissyönnin (länsi) sekä ahimsa-perusteisen kasvissyönnin (itä) ero voidaankin jakaa seuraavasti: lännessä yksilö on yhteiskunnan heijastuma, kun taas idässä yhteiskunta on yksilöiden heijastuma. (Huom! Itä-länsi vastakkainasettelu on tässäkin tapauksessa vähintäänkin ongelmallinen; tiedän liudan intialaisia yliopisto-opiskelijoita, joiden kasvissyönti perustuu yhteiskunnallisen etiikan ja moraalin kysymyksiin. Idän ja lännen välisen erottelun ongelmista voi lukea Intian mystifiointia käsittelevässä postauksessani.)

Ahimsan on perinteisesti katsottu koskevan juuri tappamisen kysymystä, eikä se sen takia ulotu maitotuotteisiin. (Poikkeuksena tietyt jainalaiset suuntaukset, jotka ovat tyypillisen lakto-vegetarianismin sijaan vegaanisia.) Itse taas koen, että sellaisellaan ahimsan periaate on vanhentunut pahanpäiväisesti. Maidontuotanto ei vielä 1000-luvun Intiassa ollut kärsimyksen kysymys, mutta 2000-luvun tehotuotantoaikana se on sitä väistämättä.

Jos minulta kysytään, on veganismi siis nykyaikana ainoaa todellista ahimsaa. Vegetaristisesti (kasvissyöjänä, mutta maitoa kuluttaen) ahimsaa noudattava ovat aivan yhtälailla kulttuurisen konvention vanki. Se, että tuo kulttuurinen kehys sattuu olemaan intialaista, Patanjalin allekirjoittamaa alkuperää, ei tee siitä millään muotoa parempaa.

Törkykalliin soijajuuston voi korvata esimerkiksi itsetehdyllä hummuksella


Useimmiten kuulemani väitteet

Nnngh, entä mun proteiini!
Soijarouheessa on prosentuaalisesti enemmän proteiinia kuin lihassa. Myös papujen ja linssien proteiinipitoisuudet ovat erittäin jämäkät. Asia lienee siis loppuunkäsitelty.

Kasvissyönti on erikoisruokavalio ja käy siten kalliiksi ja hankalaksi.
Kasvissyönti on kallista ja hankalaa, jos käy matkimaan sekasyöjää: väsää lasagneja soijajuustolla ja juo litran soijamaitoa päivässä. Kasvissyönti on halpaa silloin, kun ymmärtää että kasvissyönnissä ei ole kysymys eläinkunnan tuotteiden korvaamisesta, vaan kokonaan uudenlaisesta suhtautumisesta ravinnonsaantiin. Pavut, vihannekset ja soijarouhe eivät paljoa maksa. Kiinnostus ja kunnioitus ravintoa kohtaan taas on vegaanin näkökulmasta tärkeämpää, kuin maksimaalisen helppouden tavoittelu.

Kasvisruoka ei riitä ravinnoksi.
Esimerkiksi Intiasta löytyy muutama sata miljoonaa kasvissyöjää osoittamaan, että kyllä riittää. Yksipuolinen ruoka sen sijaan ei riitä ravinnoksi, ja usein kasvissyöjät ovatkin sekasyöjiä huomattavasti monipuolisempia ravinnonkuluttajia.

Entä kalsiumin saanti, B12 ja lisäravinteet?
B12 on ainoa lisäravinne, jota vegaani tarvitsee. Kalsiumia sekä B12:ta on lisätty lähes kaikkiin soijatuotteisiin, kuten mm. soijamaitoihin. “Varsin luonnotonta meininkiä tuommoset lisätyt aineet!”, tokaisi joku minulle kerran asiasta kertoessani. Itse kääntäisin luonnottomasta meiningistä puhuttaessa katseeni kohti tehotuotantotiloja.

B12:n puute osoittaa, ettei ihmistä ole luotu kasvissyöjäksi!
Lienee ilmiselvää, ettei ihmistä ole myökään "luotu" harrastamaan seksiä samaan tyyliin, kuin sitä nykyaikana tehdään. En siis saata ymmärtää, miten ehkäisyn käyttö eroaa B12-lisäravinteiden käytöstä. Onko ihminen luotu kahdeksasta neljään töissä istuvaksi toimistorotaksi? Tehotuotantotiloilta ravintonsa ammentavaksi, uusavuttomaksi käppänäksi? Tai kenties asumaan suurkaupungeissa? Pelaamaan videopelejä? Käymään salilla? Runkkaamaan pornolle? Keskustelemaan ontologiasta?
Ihmistä ei ole "luotu" sen enempää tällaiseksi kuin tuollaiseksikaan. Luomisoppi tuntuukin näissä keskusteluissa astuvan kuvaan vain silloin, kun puhutaan a) homoseksuaalisuudesta ja b) lihansyönnistä. Jostain niitä argumentaation lähteitä on nääs kaivettava.

Lihaa on syöty kautta aikojen.
Lihaa on syöty harkiten ja kunnioittaen aina, kyllä. Mutta lihaa on syöty mässäillen, harkitsemattomasti ja aina ja joka paikassa vasta noin viimeiset sata vuotta – eikä kaikkialla maailmassa sitä tehdä vieläkään. Vastuunsiirto ja tehotuotantotilat ovat uusi ilmiö nekin.

No mä syönkin vaan suomalaista lihaa!
Suomalaiset sikatilat ovat tulleet uutisotsikoissa surullisen kuuluisiksi, eikä suotta. Kasvissyönti ei myöskään katsoakseni ole kotimainen vaan globaali kysymys – ihan kuten kaikki tasa-arvokysymykset.

Soijanakkeja syövät vegaanit haaveilevat lihasta - tekopyhää touhua!
Toki soijamassan voisi myös muotoilla Om-merkin muotoon, mutta eiköhän nakkiulkoasu synny ihan vaan siitä, että se on kypsentämisen kannalta optimaalisin muoto; sen takia lihamassakin lienee puristettu nakin muotoon. Veganismissa ei ole kysymys lihanhimosta tai -himottomuudesta; ei siitä, miltä liha sattuu maistumaan. Kyseessä on sen sortin valintakysymys, jossa maku ei näyttele ravinnonsaannin pääroolia - joskin kasvisruoka on hyvin tehtynä aivan äärimmäisen maukasta. (Eettisestä lihantuotannosta kirjoittaessani otin kantaa lihanhimon pätevyyteen argumenttina.)

Ilman lihantuotantoa niin ja niin moni ihminen menettäisi työpaikkansa
Moni ihminen on menettänyt ja tulee menettämään työpaikkansa myös esimerkiksi koneistamisen seurauksena. Myös autoritääristen regiimien romahtaessa moni korruptiokeisari ja vakoojanvelmu menettää työpaikkansa. Tulisiko autoritääristen regiimien romahtaminen sen takia estää? Maailma muuttuu; on aina muuttunut ja tulee aina muuttumaan. Nykymaailman näkökulmasta napiteltuna tuntuu käsittämättömältä, että jonkun työ on ollut metsästää noitia lahdattavaksi ja neekeriorjia myytäväksi, mutta näin se vaan on ollut.


Salaatit ja improvisoidut hampparit.
Jos avokadon, ruisleivän ja chilin yhdistelmä ei vielä ole tuttu, niin nyt äkkiä kokeilemaan!


Muutama pohtimisen arvoinen asia:

  • Kasvissyöntiä voi toki lähestyä syyllisyyden ja huonon omatunnon kautta, mutta omasta mielestäni kyseinen näkökulma ei aja kenenkään etua. Sen sijaan kasvissyöntiin voi paneutua vapauden ja vastuun mahdollisuutena.
  • Kukaan ei tarvitse lihaa. Tämä on fakta, jota voi yritä pyöritellä suuntaan ja toiseen luomisopeista ammentaen ja hippejä manaten, mutta se ei siitä mihinkään muutu.
  • Kulttuuristen konventioiden vanki on paitsi kulttuuriväkivallan uusintaja, myös sen uhri. Se, mikä näyttäytyy arkikokemuksen tasolla vapautena syödä "mitä tahansa" (siis sitä, mille kulttuurinen konsensus näyttää vihreää valoa), saattaa pidemmälle mietittynä olla jotain aivan muuta. Kulttuuriväkivallalla on tapana tempoa pässejä naruissaan. Lihasta luopumisen aiheuttaman tuskailun sijaan kasvissyöntiä voisikin pohtia juuri kulttuuriväkivallan näkökulmasta.
  • Pohdimme usein, miltä eläimet näyttävät meidän silmissämme, mutta miten eläimet mahtavat nähdä ihmisen?
  • Ja mikä ylipäänsä on eläin? On vähintäänkin kyseenalaista, että sana "eläin" kattaa kaiken lapamadosta orankiin. Vain ihminen on jätetty tuon eläinmääritelmän ulkopuolelle - ja millä perustein? Kumpi on lähempänä toistaan, ihminen orankia vai oranki lapamatoa? Sana eläin on abstrakti käsite, jonka taakse meidän on helppo verhota ristiriitaisuutemme.

Raakasuklaakakku ja pari muuta toveria.


Postauksen kuvituksena on juurikin sitä, mitä pidän veganismin pääpointtina: ruokaa, jonka epämiellyttävää vastuunottoa ei ole jokaisella suupalalla ja jokaisella ostopäätöksellä ulkoistettu toisille tahoille. Olen vegaani, koska haluan katso jokaista elävää olentoa silmiin rehellisesti ja perääntymättä. Jos en voi todella seistä sen takana, mitä päivittäin suuhuni lappaan (sen, mikä pitää ruumiintoimintoni käynnissä ja tietoisuuteni päällä), miten voin todella seistä minkään muunkaan takana?

Heittäkäähän mielipiteitä kehiin! Erityisen kiinnostunut olisin kuulemaan, mitä mieltä olette väittämästäni siitä, että nykymaailmassa veganismi on ainoaa todellista ahimsaa.

(Jos joku kaipaa lisätietoa postauksessa esiintyvistä vegaanisista mahantäytteistä, niin kerron mieluusti!)

66 comments:

  1. Todella hieno ja asiallinen kirjoitus Heidi!! lacto-ovo-vegetarismin ongelmallisuudesta olen täysin samaa mieltä, ainakin maidon ja munien tehotuotanto vie "tuottajaeläimeltään" mahdollisuuden elämisen arvoiseen elämään, vaikka sitä ei lihansa takia tapetakkaan... ja tämän takia voin myös olla yhtämielinen kanssasi siitä, että veganismi taitaa olla ainoaa oikeaa ja todellista ahimsaa.
    Kun näitä asioita taas lähestyy elämänriiston näkökulmasta, eikä itse tappamisen näkökulmasta, rupean ehkä lämpeämään yhden tuttavani elämäntavalle, joka perustuu veganismille, mutta riista, kuten itepyydetty kala ja jopa hirven ja peuranliha, ovat itseasiassa paljon hyväksyttävämpiä syödä, kuin tehotuotettu maitotuote taikka kananmuna. Näin lyhyen pohdinnan jälkeen ainakin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Itsekin törmäsin tähän elämänriiston näkökulmaan vasta joitain vuosia sitten, ja se pisteli palasia aika tehokkaasti kohdilleen. Tappamista vastaanhan tässä maailmassa on aika mahdoton ihan perustavanlaisimmalla tasollaan olla, kun viimeistään aika tappaa meistä jokaisen. Elämänriisto onkin sitten ihan toinen kysymys - omasta mielestäni se oikeasti validi kysymys.

      Tuttavasi näkökulma kuulostaa kovasti omaltani. En usko että nykylännestä koskaan tulee ahimsa-yhteisöä, mutten näe miksei siitä voisi tulla ekologis-eettisesti tehotuotannoton yhteisö - siis yhteisö, johon riistalihan kohtuukäyttö sopii kyllä.

      Delete
  2. Olen myös ihan samaa mieltä tuosta maidontuotannon ongelmasta! "Maito" on lisäksi hyvin kaukana maidosta nykyään, sillä sitä käsitellään niin paljon. Itse en ole koskaan syönyt muuta lihaa kuin kalaa, ja sitäkin viimevuosina lähinnä vanhempien kalastamana. Olen siis toisen polven kasvissyöjä, mutta kai minut on sen verran hyvin kasvatettu, että perustelen kasvissyöjänä pysymistä juuri näillä asioilla mitä sinäkin käsittelit. Lisäksi tuo B12-vitamiinin lisäyksen vertaus hormonaaliseen ehkäisyyn oli todella hyvä pointti! Luulisi vitamiinien pysyvän lisäksi paremmin ihmiskehossakin, toisin kuin vesistöihin päätyvät ehkäisyhormonit.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aina yhtä herättelevä huomio on se, että ihminen on tämän maapallon ainoa elukka, joka lipittelee muiden eläinten jälkeläisille tarkoitettua maitoa. Maitolasi ruokapöydässä ei siis totisesti ole mikään itsestäänselvyys, vaan pikemminkin aikamoinen luonnonoikku.

      Delete
    2. Ei toki. Muurahaiset lypsää kirvoja :-)

      -Jayaguru-Shishya

      Delete
  3. Paljon hyviä pointteja! Itse syön tällä hetkellä vain sellaisia eläintuotteita, jotka olen itse hankkinut. Ok-taloon muuttamisen myötä mulle tuli mahdolliseksi hankkia kanoja pihaani ja tottahan mä niiden munia syön hyvällä mielellä kun tiedän, että kanaset saavat kuopsutella kukkapenkissä, seikkailla takapihalla ja syödä monipuolisesti. Kalat haen läheisestä järvestä. Ehkä kaikkein vannoutuneimpia sekasyöjiä ei ikinä saakkaan vakuutettua millään argumenteilla, koska keskustelun tasosta heidän ruokavalionsa ei ole kiinni vaan enemmänkin siitä, että jotkut eivät yksinkertaisesti ajattele asioita samalla henkilökohtaisella tasolla kuin toiset.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näinpä se juuri meneekin: erilaiset kokemukset elämästä synnyttävät erilaisia mielipiteitä. Olisi naurettavaa vaatia, että muilla ihmisillä olisi samanlainen kokemus elämästä kuin minulla - ja täten ollen on aivan yhtä naurettavaa vaatia, että muilla ihmisillä olisi samanlaiset mielipiteet elämästä kuin minulla.

      Monet vegaanit tuntuvat pitävän sekasyöjiä empatiakyvyttöminä juntteina, mutta omasta mielestäni empatiakyvytön juntti on se, joka ei ymmärrä että meillä kaikilla on erilainen kokemus elämästä. Uskon, että jokainen minun elämänkaareni läpikäynyt ihminen olisi tehnyt samat valinnat ja päätynyt täten vegaaniksi.

      Mutta - yllättäen - tämän saman kokemuskaaren läpikäyneitä tyyppejä on tällä maapallolla vain yksi.

      Delete
  4. Hyvä ja mielenkiintoinen juttu! Itse olen lihansyöjä, mutta syön paljon riistaa ( perheen + miehen metsästyksen takia) ja tykkään kokkailla paljon kasvisruokia. Haluaisin tietää eettisen näkökulmasi soijan tuotantoon, ilmeisesti sekin on hyvin epäeettistä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Anonyymi tässä hei. Suurin osa maailman soijasta menee eläimen kautta ihmisen ruuaksi - lihaksi. On aivan turha syyttää kasvissyöjiä soijan ongelmista, koska lihan kulutus lisää soijan kulutusta. Moni Suomessa myytävien soijatuotteiden soijasta on kotoisn Euroopasta tai se on luomusoijaa ja jos ei ole, alkuperää voi äänestää lompakollaan ja jättää sademetsäsoijan ostamatta.
      Plus, kasvissyöjänä ei ole pakko syödä soijaa, vaikka sitä paljon suositaankin. On muut pavut, linssit, herneet, pähkinät, sienet.....

      Delete
    2. Siinäpä olikin alemmassa kommentissa oikeastaan kaikki mitä olisin itsekin aiheesta kommentoinut!

      Ei siis lisättävää. n__n/

      Delete
  5. Mielenkiintoinen kysymys on sekin, että miksi ruuantuotannossa vain eläimiin kohdistuva väkivalta nähdään väkivaltana, mutta ei kasveihin kohdistuvaa? Kai itsekin eläiminä meidän on paljon helpompi havaita eläinten kärsimys kuin kasvien, ja oonkin miettinyt, onko tämä syynä sille, että kasveille voi samalla hyväksyä tehtävän mitä vaan väittäen samalla itseään väkivallattomuuden kannattajaksi, kun ei osallistu eläimien vastaavaan kohteluun. Eikö tämä ole just sitä kulttuuriväkivaltaa? Loppujen lopuksi joku viljan leikkuupuimurointitouhu tai porkkanoiden koneellinen nosto varmaan näyttää suht samanlaiselta kuin vaikka lehmän juutalainen rituaaliteurastus, joka jostain dokumentista on jotenkin syöpynyt verkkokalvoille, jos siis yrittää unohtaa juuri nuo kulttuuriset vaikuttajat eli sen, että eläin olisi jotenkin automaattisesti kasvia arvokkaampi.

    Mua on henkilökohtaisesti alkanut tämä hiukan kismittää, sekä se, että veganismia perustellaan tehotuotannon vastaisena tekona, vaikka veganismi olisi täällä Suomen leveyksillä suht mahdotonta ilman kasvisten tehotuotantoa. Veganismi onkin varmaan paras valinta niille, jotka haluavat ulkoistaa ruuantuotantonsa jollekin muulle ja ostaa ruokansa kaupasta. Itse oon kuitenkin viime aikoina alkanut pohtimaan asiaa yhä enemmän omavaraisuuden kantilta. Fennovegaaneja ei taida lopulta olla olemassakaan, mikä kertoo, että yhtälö olisi täällä Pohjolassa (ainakin vielä) hyvin hankala ellei mahdoton, ja tän ristiriidan takia en enää lue itseäni veganismin kannattajaksi. Toki vegaaniruokaa itseään vastaan mulla ei ole yhtään mitään, itekin välillä kokkailen vegaanista, mutta en vaan koe mielekkääksi kannattaa varauksetta aatetta, joka ei ilman kasvisten tehotuotantoa edes toimisi. Tai kenties esim. soijaa ja muuta voitaisiin tänne pientiloilta tuodakin, mutta kukahan senkin rahdin sitten kustantaisi. Tai ehkä soijaa viljeltäisiin kasvihuoneissa, ja maistuisi takuulla yhtä hyvältä kuin ehdat suomalaiset talvitomaatit... Voihan täälläkin tietysti papuja ja herneitä kasvatella, mutta en tiedä, olisiko ne tarpeeksi monipuolisia proteiininlähteitä. Ilmastollisesti viljelylle suotuisammat alueet on sitten asia erikseen, niissä varmasti voi hyvillä mielin omavaraisuuteen tähtäävänä vegaanina elelläkin.

    Pointti siis, että omasta mielestäni on mielekkäämpää vastustaa kaikkea tehotuotantoa ja jos olosuhteet niin vaativat, syödä myös eläinperäistä, itsepyydettyä tai kunnon oloissa kasvatettua ja arvokkaasti teurastettua ravintoa, kuin syödä pelkkää kasvisravintoa tuotantotapaan katsomatta. Joku voisi sanoa, että hälläkö väliä ainakin niin kauan, kun ei elele edes suurimmaksi osaksi omavaraista elämää ja kaupan tehokasviksia mittavissa määrin ainakin vielä kuluttaa, mutta mua tämmönen periaatteellinen ristiriita kyllä häiritsee. Ehkä sitä joku päivä voi jo puhua omasta kokemuksestakin, tää nyt oli tämmöistä yleisluontoista pohdintaa. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä olen aina kuvitellut, että veganismissa vastutetaan vain eläinten tehotuotantoa.

      Delete
    2. http://en.wikipedia.org/wiki/Plant_perception_(paranormal)
      Kasvit eivät kaikkien tämänhetkisten tietojen mukaan tunne kipua - ainakaan meidän kivuksi käsittämällämme tavalla - joten tämän "väkivallan" niitä kohtaan voi sivuuttaa turhanpäiväisenä hippihörhöilynä.

      En tietenkään mene kieltämään etteikö kasveilla voisi jonkinnäköistä tietoisuutta olla - päinvastoin - joihinkin kasveihin tutustuneena voin ilmoittaa uskovani kasvien kanssa kommunikointiin (erinäisiä väyliä pitkin, heh heh). Esimerkiksi Amazonin sademetsien shamaanit (curandero) muodostavat suhteen kasveihin ja tällä tavoin parantavat erinäisiä sairauksia niiden avulla. Kasvit siis antavat voimansa shamaanin käyttöön.

      Tietysti voidaan ruveta argumentoimaan, ettei tehotuotettu kasvi apuaan meille anna, mutta ainakin tässä suhteessa voitaisiin kuitenkin vielä puhua avusta, antavathan ne meille ravintoa. Kai tästä voisi puhua jonkinnäköisenä elämän kiertokulkuna. En tiedä miten lennokasta settiä voin tähän kirjoittaa niin etten ala vaikuttaa ihan kahelilta, joten tästä aiheesta suljen suuni nyt.

      Siinä olen samaa mieltä, että kannattaa kyllä katsoa mitä sinne suuhun oikein survoo, mutta kannattaa kuitenkin muistaa ettei kannata tehdä elämästään liian hankalaa vain sen takia, että voi paistatella moraalisen ylemmyydentunteen aamuauringossa. Tuntuu, että varsinkin hippipiireissä tämä tuntuu olevan suuressa suosiossa. Kerrotaan todella silmät säkenöiden kuinka ollaan ilman glukoosia ja natriumglutamaattia ja karbohydroksiinibulamaattisubutexia ja DD32yz5445 geenimanipuloituja soijapapuja. Monin paikoin helppous on myös suotavaa mitä ruoka-asioihin tulee. Tietysti lähitiloilla luonnollisesti tuotetut raaka-aineet olisivat optimaalisia, mutta sellaisia ruokailutottumuksia nyt vaan on ihan hemmetin hankalaa ruveta seuraamaan.

      Delete
    3. Kiintoisia kommentteja sen kuin paukkuu vaan!

      Jonah: Pointtisi on validi, ja esimerkiksi joissain jainalaisuuden suuntauksissahan syödään vain jo maahan pudonneita hedelmiä tai myrskyn katkomia kasveja. Näissä suuntauksissa myös kasvit käsitetään siis ahimsan alaisiksi. Valtaosittain vallalla on kuitenkin "pienin paha" -ajattelu, jossa kärsimys pyritään minimoimaan, muttei (olemassaololliset realiteetit huomioonottaen) poistamaan.

      Myös oma näkemykseni pohjautuu kärsimyksen minimointiin, ei sen poistamiseen. Jos haluaisin sitoutua kärsimyksen poistamiseen, tämä tämänmoinen elämäntyyli (toisin sanoen: Kiinassa asuminen) ei tulisi kysymykseenkään. Omavaraisuus kiinnostaa minuakin kovin, mutta niin kauan kuin asun Aasiassa opiskelijaviisumilla, se ei tule olemaan mahdollista. Tämä lieneekin se kynnyskysymys, johon vedän oman rajani.

      Sinun näkemyksesi ruoankulutuksesta vaikuttaa perustuvan pääsääntöisesti juuri ekologian ja etiikan kysymyksiin. Monille ahimsa taas on pääsääntöisesti spirituaalinen kysymys. Ekologis-eettistä ja spirituaalista näkökulmaa ei kuitenkaan voida mielestäni asettaa kovinkaan mielekkäästi vastakkain, sillä kyse on hyvin erilaisesta tavasta lähestyä olemassaoloa ja minä-maailma-suhdetta.

      Mitä tulee kasvien kokemaan kärsimykseen: olen alimman kommentoijan kanssa samaa mieltä. Kasveilla on katsoakseni tietoisuus, jonka kanssa kontaktoimisesta meillä lienee itse kullakin omat kokemuksemme. Tästä huolimatta äärijainalainen ahimsa tuntuu ainakin tämänhetkisen kokemusmaailmani sisältä turhan radikaalilta. Koska veganismini pohjautuu monilta osin juuri ahimsaan pikemminkin kuin ekologis-eettiseen näkemykseen (joskin siinä on piirteitä siitäkin), on eläinkunnan tuotteiden kuluttaminen itselleni ehdoton ei.


      Ensimmäinen anonyymi: Kuten Jonahille kirjoittamastani kommentista jo ilmeneekin, on veganismi vain kattotermi kaikille niille syille. joiden takia eläinkunnan tuotteita ei käytetä. Syy voi esimerkiksi olla ekologis-eettinen, jolloin se useimmiten liittyy tehotuotantoon, tai syy voi olla uskonnollis-spirituaalinen, jolloin se ei useinkaan liity tehotuotantoon. Ensinnä mainittu on voimissaan erityisesti lännessä, jälkimmäisenä mainittu taas idässä.


      Toinen anonyymi: Mikäs piän shamaani täällä kirjoittelee! Kasvien tietoisuuden mahdollisuudesta kaipaisin jämäkkää tutkimustietoa ja sopivan kahjoa omistautuneisuutta yhdistelevän tutkimusprojektin, kukahan sellaisen laittaisi aluille? ''___''

      Delete
  6. Lisäisin tuohon lisäravinteiden luonnottomuuteen myös sen, että D-vitamiinia ei täällä Suomessa saa tarpeeksi vuoden ympäri, joten sitäkin lisätään mm. maitoon. Suomessa asuminen on siis luonnotonta?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä pointti tukee juurikin sitä argumenttia, jota itse ajoin takaa - joskaan en itse keksinyt näin osuvaa vastinetta. Kiitos!

      Delete
    2. "Tärkeimmät ravinnosta saatavan D-vitamiinin lähteet ovat kala, kuten lohi, kuha, silakka ja siika"

      D-vitamiinia ei välttämättä saa riittävästi auringosta Suomessa, mutta Suomi on hyvin vahvast ollut kalastajakansaa jo ennen sekä jälkeen vitamiinien lisäämisen maitotuotteisiin. Ei niin että pitäisin vitamiinien lisäämistä tuotteisiin huonona, mutta jos ihmisille elintärkeää vitamiinia saa "luonnollisessa" muodossa vain eläintuotteista, kertoo se ihmisen olevan geneettisesti lihansyöjä. Joka päiväinen lihansyönti on silti tarpeetonta, varsinkin nykyään kun nimenomaan vitamiinien saantia voi korvata lisäravinteilla. Siinä tulee juurikin ihmisen omat valinnat eteen.
      Pientä ristiriitaa näen esim. luonnonkosmetiikan ja veganismin yhdistämisessä. Ensimmäisessä pyrkimys laittaa iholle mahdollisimman luonnonmukaisia aineita, jälkimmäisessä on turvauduttava synteettisiin aineisiin. Ylipäänsä tämä luonnollisuus vs. synteettisyys on minua kiehtova aihe, olisi mielenkiintoista lukea sulta Heidi siitä kirjoitus, sivuten kenties luomua ja GMO:ta. Myös miten kytket kosmetiikan/hygieniavälineet veganismiisi, koska otit kirjoituksessa esille argumentteja, jotka ovat päteviä myös niillä saroilla.

      - Jenny

      Delete
    3. Luonnollisuus vs. synteettisyys -postausehdotus otettu onkeen! Aihe kiinnostaa nimittäin minuakin suuresti, eikä pelkästään kosmetiikan ja ravinnon saralla, vaan myös esimerkiksi vaate- ja lääketeollisuuden sekä päihteiden osalta (esimerkiksi synteettinen psykedeeli vs. psykoaktiivinen kasvi.)

      Itse en käytä muuta "kosmetiikkaa" kuin hammastahnaa ja saippuaa. Suomesta nämä löytyivät luonnonmukaisina versioina varsin helposti, mutta Kiinassa tilanne on kinkkisempi. Tässäpä siis jälleen kerran yksi syy, miksi valintani Kiinassa asumisesta on monilta osin hyvin ristiriitainen. En totisesti koe, että minulla on varaa esiintyä minään ekoneitona. Veganismista sen sijaan muhii paljonkin sanottavaa. n__n

      Delete
    4. Kiva jos jaksat käsitellä aihetta noin laajasti! Meinasin heittää nimittäin myös lääke/päihde-teollisuuden kosmetiikan jatkeeksi. Vaatealastakin olisi paljon sanottavaa, mutta jään odottelemaan kirjoitustasi.

      Luonnollisuus ja luomuus ovat melko länsimaisia käsitteitä, kuten myös eläinten oikeudet. Muistaakseni Kiinassa peräti vaaditaan kosmetiikalta eläintestausta, jotta pääsevät markkinoille?

      顺便说说, 你的书什么时候发表?c:

      Delete
    5. 还没有确切的时间,但是好像应该是1月或者2月!

      Delete
    6. Käytät vain hammastahnaa ja saippuaa? Etkö käytä esim. deodoranttia? Jos et, niin minkä vaihtoehdon olet tälle keksinyt vai oletko vain yksinkertaisesti ilman? Pahoittelen jos olet tätä asiaa jo aiemmin avannut.

      Delete
    7. En käytä! Kiinassa ei muutenkaan porukka käytä dödöä - eikä muuten liiemmin sheivaile kainalokarvojaankaan, ainakaan täällä maaseutuprovinsseissa. :D Piän hien pelmahdus se ei menoa haittaa! (Paitsi ehkä jos työskentelee jossain fiinissä paikassa, mutta mun eloni nyt on kaikkea muuta kuin fiiniä.)

      Delete
  7. Minusta on paha verrata ehkäisyä tuon b12 vitamiinin saamiseen. Siis eihän seksuaalinen tyydyttyminen yhdynnän kautta ole mitenkään ihmisen terveydelle tärkeää ja "pakollista", toisin kuin vitamiinit. Joten kyllähän toi ehkäisyasia nyt aika paljonkin eroaa lisävitamiineista? Ymmärrän pointtisi siinä mielessä, etten itsekään katso b12 lisävitamiinin syöjää pahasti, mutta itse en kyllä oikeuttaisi sen syömistä vain, koska " harrastamme paljon muita luonnottomuuksia päivittäin." lisävitamiinit verrattuna seksiin ehkäisyn kanssa, tai runkkaamiseen pornolle, on todella eri asia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. "Siis eihän seksuaalinen tyydyttyminen yhdynnän kautta ole mitenkään ihmisen terveydelle tärkeää ja "pakollista", toisin kuin vitamiinit."

      Tästä olen kanssasi kyllä aivan eri mieltä. Seksuaaliterveys on erittäin suuri osa ihmisen kokonaisterveyttä. Kun puhutaan terveydestä, ei voida puhua vain fyysisestä terveydestä. (Joskin seksuaaliterveydellä on suuri vaikutus myös fyysiseen terveyteen.) Tämän lisäksi ihminen käsittää omaa olemassaolollista olemustaan hyvin pitkälti seksuaalisuuden kautta, ja seksuaalinen tyydyttyminen on olennainen osa tuota seksuaalisuutta. Seksuaalisuutta voi olla ilman yhdyntääkin, toki, mutta itse pidän kahden ihmisen välistä yhtymistä erittäin tärkeänä hyvinvoinnin lähteenä valtaosalle väestöä. (Selibaattilupauksen tehneet ja henkisillä harjoitteilla ns. seksuaalisuuden tuolle puolen päässeet ovat oma lukunsa, ja siksi puhunkin vain väestön valtaosasta.)

      Lisävitamiinit eivät ole yksi yhteen ehkäisyn tai pornon kanssa, mutta perustavanlaisella tasollaan (perustavanlaisen tason ollessa tässä yhteydessä juuri tuo argumentoitu "luonnollisuuden" taso) kyse on mielestäni samasta asiasta. Oma argumenttini oli lähinnä se, ettei mikään ole sen luonnollisempaa kuin mikään muukaan. Se mikä yhtenä hetkenä näyttäytyy luonnollisena, näyttäytyy toisena hetkenä jo aivan muuna - rullattiin historiallista aikajanaa sitten eteen- tai taaksepäin. Mitään universaalia luonnollisuuden määritelmää tai ihmisen perusolemusta ei katsoakseni ole olemassa.

      Delete
    2. Olen samaa mieltä siitä, että toki seksuaaliterveys on iso osa kokonaisterveyttä, mutta siksi kommentissani painostin nimenomaan tuota yhdyntää ilman aikomusta lisääntyä. Seksuaalisuus on iso osa ihmistä ja tämän elämää, muttei esimerkiksi päivittäinen (tai vuosittainenkaan) yhdyntä seksuaaliterveydelle ole mitenkään merkittävää (toisinkuin siis tuo B12-vitamiini.) En missään kohtaan väittänyt, etteikö myös omasta mielestäni seksuaalisuudella ja seksilläkin ole suuri merkitys ihmisen fyysiseenkin terveyteen ja identiteettiin. :-) Lähinnä halusin tarkentaa, ettei yhdynnällä itsessään ole mitään merkitystä kenenkään terveyteen. Tästä esimerkkinä juuri ihmiset, ketkä ovat päättäneet kieltäytyä seksistä- ja silti terveinä pysyvät, kunhan vitamiinit ja ravinto (sekä tietysti muut elämän elinehdot) ovat kunnossa.

      Delete
  8. Mjuuuuu ihanaa keskustelua kommenttikenttä täynnä! Luen ilolla ja aivot ratisten.

    ReplyDelete
    Replies
    1. "Aivot ratisten" kuvaa kyllä munkin fiiliksiäni tästä - ilosta en sitten tiedä!

      (Hehs, läpyn murjasin! Oikeasti nautin tämänmoisista keskusteluista aivan suunnattomasti! Nimim. 00:59 valveilla ja puoli seitsemältä herätys luennolle, hups.)

      Delete
  9. Että proteiiniasia on sulle loppuunkäsitelty, mutta soijassa on paljon estrogeenin kaltaisia aineita. Niitä saa väkisinkin nykyelinympäristössämme, joten en lisäisi kehon hormonitaakkaa soijalla. Pavut ja linssit sisältävät aineita jotka häiritsevät kilpirauhasta, joka myös on monilla jo valmiiksi vajaatoimintainen. Näitä en kannustaisi ketään syömään useampaa kertaa viikossa. Jäljelle jää sitten pähkinät ja riisiproteiini....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, nimenomaan minulle loppuunkäsitelty. Esimerkiksi toverilleni Valtsulle (http://valtsuhealth.blogspot.com/ - blogista löytyy muuten juttua myös kilpirauhasen vajaatoiminnasta!) se taas lienee kaikkea muuta kuin loppuunkäsitelty. Ihmisillä piisaa tietotaitoa hyvin erilaisista aiheista. On tuon tietotaidon vastaanottajan eli tässä tapauksessa sinun tehtäväsi muodostaa mielipide siitä, missä määrin tuo tietotaito on vakuuttavaa tai edes uskottavaa.

      Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, ettei meikäläinen ole se ykköstyyppi, jonka kautta veganismin ravitsemustieteelliseen puoleen kannattaa perehtyä. Kahdeksan vuoden kasvissyönnin jälkeen koen kuitenkin, että minulla on annettavana omakohtainen mielipiteeni myös tästä puolesta.

      Ja siitä olen muuten ihan täsmälleen samaa mieltä, ettei soijaa kannata aivan armottomia määriä vedellä! Itse syön soijaa muutaman kerran viikossa, joka on mielestäni aika kesyä verrattuna siihen, että moni sekasyöjä syö lihaa lähemmäs 20 kertaa viikossa (ottaen huomioon kaikenmoiset aamu-, väli- ja iltapalat). Papuja ja linssejä taas syödään Intiassa sekä Kiinassa päivittäin, ja kyseiseen menoon olen itsekin tottunut. Intialaisten tai kiinalaisten kilpirauhastilanteeseen en ole perehtynyt (joskin sen tiedän, että Kiinassa lihansyönnin lisääntyminen on viime vuosikymmeninä aiheuttanut kasvavia kansanterveydellisiä ongelmia), mutta oman kilpirauhaseni toiminnasta tässä lienee syytä olla kiitollinen, sillä ensi kesänä tulen syömään intialaisessa jooga-ashramissa papuja ja linssejä kolme kuukautta putkeen. n__n

      Delete
    2. Toivottavasti kilpirauhasesi selviää ongelmitta tuosta ajasta, sillä liika papu ja linssit vaikuttavat ihan terveeseenkin kilpirauhaseen. Vähän niinkuin vaikka alkoholi, erityisen huono jos on jo maksaongelmia, mutta epäterveellistä täysin terveillekin.
      Muutama kerta soijaa viikossa on naiselle ihan ok : ) Liika lihan syönti ei ole kellekkään ok.

      Delete
    3. *Yökukkuja*

      Soijassa vaikuttavat ns. heikot estrogeenit, eli isoflavonoidit. Verrattuna ihmiskehon omaan estrgeeniin (ns. vahva estrogeeni), Isoflavonoideilla "on heikko estrogeenivaikutus, 1/1000 - 1/100,000 estrogeenin tehosta, mutta ne toimivat samalla estrogeenin vastavaikuttajina kilpailemalla solujen estrogeenireseptoreista." (http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=67)

      Eli soijan nauttiminen ei lisää kehon estrogeenipitoisuuksia, vaan pikemminkin laskee niitä.

      -Jayaguru-Shishya

      Delete
  10. terve Heidi! mielenkiintoinen postaus. pitää lukea paremmassa vireystilassa huolellisemmin läpi.

    mielestäni on mielenkiintoista, että sanot faktaksi esim. näitä proteiinin saantiin liittyviä kysymyksiä. olen kanssasi samaa mieltä, että ihminen ei _tarvitsemalla_ tarvitse lihaa pysyäkseen elossa. on silti mielestäni uskaliasta väittää, että absoluuttisesti, aina ja kaikkialla esim. proteiinin saanti olisi itsestään selvää ilman lihaa. itse olen geneettisesti nomadi (noin vähän hassusti ilmaistuna). olen elellyt muka erittäin loistavasti koostetulla vegaaniruokavaliolla, ja kokeillut monia juttuja. esim. proteiinien saannissa on kyse proteiinisynteesin tehokkuudesta, proteiinin imeytymisestä, aminohappokoostumuksista yms. itse sain ajettua itseni erittäin huonoon kuntoon tällä muka todella terveellisellä ja kaikkea sisältävällä vegaaniruokavaliolla. osansa on toki sillä, että treenaan todella kovaa. kun oli valinta oman terveyden ja itselleni eettisesti oikean ruokavalion välillä, oli pakko priorisoida terveys. kroppa ei pysynyt käynnissä ilman mulle sopivia proteiininlähteitä eli lähinnä lihaa ja maitotuotteita. ehkä suoliston kunto ei ollut riittävän hyvä ottamaan kaikkea tarvitsemaansa liian kuitupitoisesta ja vaikeasti sulatettavasta ruokavaliosta; pavut ja muut kasvikunnan proteiinilähteet tuppaavat olemaan melko huonosti sulavaa ja imeytyvää kamaa. en tarkoita sanoa, etteikö vegaaninen ruokavalio olisi oikeasti hyvä. onhan niitä vegaanihuippu-urheilijoitakin. mielestäni on kuitenkin hassua väittää faktana ja ohittaa nopealla "syö soijarouhetta" -heitolla todella monimutkaisia asioita. (tiesitkö muuten, että soijarouheen valmistuksessa ilmeisesti käytetään usein heksaania, joka on potentiaalinen myrkky? tai näin olen ainakin lukenut...) toivon kovasti, että voin joskus palata vegaaniseen ruokavalioon. siihen mennessä on kuitenkin mälsää lukea tällaisia mustavalkeita totuuksia. moni vegaani on erittäin ideologinen ja on aika kurjaa joutua puolustelukannalle, että mulla nyt oikeesti ei toi ruokavalio toiminut. tietysti valintahan sekin on, että haluaa ennemmin nostella rautaa minkä pystyy kuin elää fyysisesti kevyemmin, jolloin ruokavalion merkitys hyvinvoinnille vähenisi. mutta se on mulle oikea valinta.

    tämä oli tarkoitettu rakentavaksi kritiikiksi; mielestäni blogisi aihepiiriin ei oikein sovi tuollaiset "tämä on fakta" ja "asia on loppuunkäsitelty" -heitot asioista, joista ymmärryksesi ja tietosi eivät taida olla ihan parhaat mahdolliset. ja kyllä, tulen vegaaniskenestä joten tiedän että noilla jutuilla on objektiivisen, absoluuttisen faktan asema siinä skenessä, mutta valitettavasti ne eivät sadassa prosentissa tapauksista muuttujien ollessa miljoonia vaan voi pitää paikkaansa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Miu, kiitos kommentistasi!

      "Asia on loppuunkäsitelty" heitto ei tarkoittanut sitä, että asia on universaalisti ja kaikilta osin sekä kaikkien tahojen toimesta käsitelty, vaan sitä että asia on oman tietotaitopohjani valossa loppuunkäsitelty. Ehkäpä oletin, että blogini lukijakunta tietää taustani siinä määrin hyvin, että ymmärtää ettei meikäläisestä juuri ole argumentoimaan veganismin puolesta esimerkiksi juurikin ravitsemustieteellisellä tasolla. Sen sijaan uskonnollis-spirituaalisuus sekä ekologis-eettisyys ovat minun heiniäni, minkä oli tarkoitus tulla ilmi jo postauksen otsikossa ("Veganismi, ahimsa ja kulttuuriväkivalta").

      "Tämä on fakta" -lauseen takana lihansyönnin tarpeettomuuden yhteydessä taas seison yhä. Se, että kovan sortin treenaaminen ei tukenut vegaanista ruokavaliotasi, ei tarkoita että se tekisi ei-vegaanisesta ruokavaliosta välttämätöntä. Kuten itsekin sanoit: kyseessä on valintakysymys. Itse olen valinnut Kiinassa asumisen ja tänne säännöllisin väliajoin matkustamisen - siitäkin huolimatta, että se on äärimmäisen epäekologista puuhaa. En voi millään muotoa väittää, että tämän sortin kuluttaminen olisi välttämätöntä. Kun joku sanoo, ettei kukaan tarvitse Kiinan-matkoja tai täällä elämistä (ja että tämä on fakta), en voi olla olematta samaa mieltä.

      Ravitsemustieteellisen pohjan puuttuessa en voi myöskään ottaa kantaa siihen vähemmistöön, jolle hyvin ja monipuolisesti toteutettu veganismi ei sovi. Uskon (ja toivon!) että ihmiset hakevat veganismin ravitsemustieteellistä pohjaa jostain aivan muualta kuin tästä blogista.

      Oliko postauksessa tosiaan mustavalkoinen sävy? Harmistuttaa, koska pyrin juuri nimenomaan kirjoittamaan aiheesta sen vähemmän keskustelluilla, "harmailla alueilla", kuten esimerkiksi ahimsan ja veganismin suhteesta sekä siitä, että niin sanottujen spirituaalisten vegaanien sekä ekologis-eettisten vegaanien katsantokannat menevät usein itseasiassa pikemminkin ristiin kuin ovat yhteneväisiä.

      Ehkä postauksen alussa olisi voinut voimakkaammin korostaa, että olen humanisti-valtiotieteilijä, jolla ei ole relevanssia ottaa kantaa veganismin ravitsemustieteelliseen puoleen. Käsittelemäni yleiset väitteet ovat kuitenkin sellaisia, joihin jokainen vegaani törmää jatkuvasti, ja mielestäni muillakin kuin asiaan perinpohjin pereytyneillä täytyy olla mahdollisuus vasta-argumentointiin. Politiikkaakin kommentoivat jatkuvasti sellaiset ihmiset, joilla ei näin valtio-opin pääaineopiskelijan näkökulmasta ole juurikaan relevanssia kyseiseen puuhaan. Yhteiskunnallisessa keskustelussa jokainen kommentoi oman tietotaitonsa pohjalta, ja kuuleva osapuoli muodostaa oman käsityksensä siitä, missä määrin tuo tietotaito on juuri kyseenomaisen aiheen kannalta relevanttia.

      Pointtini siis vielä kiteytettynä: uskon (ja toivon!) että ihmiset hakevat veganismin ravitsemustieteellistä pohjaa jostain aivan muualta kuin tästä blogista, mutta koen silti että myös minulla on yhtälainen oikeus kommentoida veganismin tätäkin puolta. Ensi kerralla pyrin tuomaan omat taustani paremmin esille ja lisäksi painottamaan sitä, etten esitä yhtäkään faktaa sataprosenttisena, objektiivisena tai absoluuttisena. Olen rankan luokan relativisti, joka ei pidä väitettä objektiivisesta todellisuudesta millään muotoa uskottavana, joten ylipäänsä koko esitys sataprosenttisesta faktasta näyttäytyy minulle hyvin absurdina. Relativistis-subjektiivinen asennoitumiseni on tullut esille aiemmissa keskusteluissa, mutta ei juuri tässä nimenomaisessa postauksessa. Minulla taitaa olla paha tapa olettaa, että lukijat tietävät taustoistani sekä epistemologis-ontologisesta asennoitumisestani kaiken saman kuin minäkin. n__n

      Delete
    2. Mitä enemmän luen sun tekstejä nykyään, sitä enemmän alkaa tuntua siltä, että koitat vaikeilla ja turhan ''hienoilla'' sanoilla peittää tietämättömyyttäsi joistain asioista- kuten tässä kun vastaat asialliseen ja hienosti muotoiltuun kommenttiin turhilla sanavärssyillä, josta on vaikea omaksua mitään sisältöä, kun puolet tekstistä tuntuu olevan tuota sivistyssanojen taakse piiloutumista. Ärsyttää myös, että esität tekstissäsi ''faktaa'', joka ei loppujen lopuksi edes ole faktatietoa, vaan omaa mielipidettäsi ja näkemystä asioista.

      Delete
    3. Itselleni ylle kirjoittamani kommentti ei ollut turhaa sanavärssyilyä - toivottavasti se ei ole sitä sillekään osapuolelle, jolle sen osoitin. Pidin kyseistä kommenttia erittäin kiinnostavana ja ajatuksia herättävänä, ja siksi siihen niin pitkästi vastasinkin. Minulle epistemologia, ontologia ja relativismi eivät ole hankalasti omaksuttavia sivistyssanoja, vaan luovat pohjan esimerkiksi juurikin sille, miksei mikään ole mielestäni faktatietoa. Omaa suhtautumistaan tietoon (ja tieteeseen) on vaikea käydä perustelemaan, mikäli epistemologia ja ontologia eivät ole tuttuja. Ylipäänsäkin olen erittäin kiinnostunut tiedon ja olemassaolon luonteesta, joka saattaa jollekulle näyttäytyä turhana sanavärssyilynä, kun taas itselleni tämän sortin kysymykset ovat Sitä Itseään.

      Jos haluaisin tehokkaasti peitellä tietämättömyyttäni, lopettaisin bloggaamisen välittömästi - täällähän tuo tietämättömyys on nimenomaan levällään ja kaikkien kommentoitavissa. Koen tietämättömyyden äärimmäisen inspiroivana ja uteliaisuutta kutkuttelevana juttuna, ja tämä blogi on osa tuota uteliaisuuden taivalta.

      Voi hyvinkin olla, ettei tämä blogi nykyisellään vaan ole teikäläisen juttu! Ei täällä ärsyyntymässä tarvitse pyöriä. Itsekään en liiemmin piittaa esimerkiksi Jere Karalahden käyttämästä blogikielestä, joten siksipä jätänkin Karalahden jutut aivan omaan arvoonsa. Itse pidän sivistyssanoja näppärinä senkin puolesta, että luen lähes kaiken (tieteellisen) tekstin englanniksi. Näin tekee moni muukin, ja siksi sivistyssanojen käyttö itseasiassa - mahdollisen alkukankeuden jälkeen - helpottaa kommunikaatiota. Jos oma kokemuksesi on toinen, voi jokin toinen blogi olla sinulle mielekkäämpää luettavaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö esimerkiksi kirjallinen tuotantoni voisi olla sinun juttusi; yllättäen tapani vastata blogikommentteihin ja kirjoittaa kirjoja on hyvin erilainen. n__n

      Delete
    4. En ota kantaa veganismiaiheeseen tai faktaa/mutua-erotteluihin keskustelussa, mutta kommentoin tuota "sanojen taakse piiloutumis"-heittoa. Mun mielestä Heidin kirjoitustyyli ja ns. vaikeaselkoisuus on ihan ymmärrettävää - ottanet huomioon, että tyyppi kirjoittaa koulutöidensä ja kirjaprojektien ohella tätä (varsin tiivisasiaista) blogia ja jaksaa vielä vastata lähes jokaiseen kommenttiin asiallisesti ja monisanaisestikin :-) tollaisella kirjoitustahdilla ainakin itse koen, että tietty akateeminen puheenparsi tulee selkärangasta kaikkein tehokkaimmin, ja juuri oman tekstin selkokielistäminen onkin kaikista vaivalloisinta :D lisäksi tietyn alan koulutuksen saaneille oman alan termit (ontologia, relativismi) kiteyttävät näppärästi semmoisia asioita, joita on pitkällistä avata kirjallisesti, ja niille ns. sokeutuu.

      Ei mulla muuta, propsit vaan Heidille kun olet niin supertuottelias ja keskustelulle avoin täällä kommenttiboksin puolellakin!

      Delete
    5. Heh, olit näköjään ehtinyt jo vastata tähänkin kommenttiin :D no samoilla linjoilla kuitenkin ollaan ns. "sivistyssanoista" !

      Delete
    6. No, itselleni Heidin nykyinen kirjoitustyyli ja sivistyssanojen viljely ei iske. Niinpä nykyään lähinnä selaankin vain kuvat läpi, kun tekstistä ei tunnu saavan mitään irti, eikä se vaikeaselkoisuutensa takia liiemmin houkuttele lukemaan. Uskon kyllä, että iän myötä Heidinkin kirjoitustyyli palaa luontevammaksi, kunhan tarve mainostaa ja hehkuttaa juuri oppimiaan sivistyssanoja loppuu. Harvemmin tuollaista yliopistokirjojen sivuilta ulkoaopeteltua tekstiä kuulee, kun ihminen kasvaa ja hienojen sanojen hehku taantuu. ;)

      Delete
    7. Itse en ainakaan koskaan haluaisi taantua käyttämään vain arkisia ja "helppoja" sanoja. En kyllä ymmärrä miksi joku selaisi kenenkään blogia kuvien takia, oletko niin aivokuollut ettei aivojen käyttö onnistu? Pitääkö sinun tulla hakemaan jotain aistien stimulaatiota sekä silmänruokaa blogien kautta kun oma elämä on niin taantumuksellista?

      Eihän sanojen opettelu sitäpaitsi muuta olekaan kuin ulkoaopettelua, vai onko sinulla muistissasi vain puolikkaita sanoja? Tajuatko miten hölmöltä saat itsesi vaikuttamaan? :D

      Delete
    8. Tässä nyt vielä viimeinen kommenttini asiaan, ja sitten moinen sivistyssanakeskustelu lienee ainakin mun osalta loppuun puitu!

      En itse varsinaisesti ymmärrä, mitä hienoa tai hehkuvaa sivistyssanoissa on. Sanoja ne ovat siinä missä mitkä tahansa muutkin - usein vieläpä suoraan englannista käännettyinä varsin typeränkuuloisia sellaisia. Hienouden ja hehkuvuuden sijaan sivistyssanat ovat - kuten yllä jo kirjoitinkin - näppäriä työkaluja. Esimerkiksi sana "relativismi" avaa kokonaisen puheavaruuden sellaiselle tyypille, jolle termi on tuttu. Tuon puheavaruuden omin sanoin avaaminen on huomattavan työlästä puuhaa (kuten joku edellä jo oikein otaksuikin), eikä minulla suoraan sanottuna ole tarmoa lähteä moiseen jatkuvasti.

      Sivistyssanoissa ei ole mitään hienoa. Ne ovat työkaluja - työkaluja, joita tässä blogissa tullaan käyttämään. Muutaman minuutin googlauksella pääsee sisälle oikeastaan kaikkiin niihin sivistyssanoihin, joita täällä käytän. Vaikeaselkoisuus taas saattaa hyvinkin johtua siitä, että siinä missä ennen kirjoitin päivittäisistä kuulumisistani ja matkusteluistani, kirjoitan nykyään esimerkiksi mielenfilosofisisista kysymyksistä sekä yhteiskuntamoraalista. Olen pitänyt lifestyle-blogia sekä matkablogia jo aiemmin, enkä saa sentyyppisestä bloggaamisesta enää juurikaan irti - tuo vaihe on elämässäni (ja bloggaamisessani) jo koettu. On aika haastaa itseni uuteen, miellyttipä se sitten muita tai ei.

      En myöskään missään nimessä oleta, että nämä nykyiset aiheet kiinnostavat kaikkia tai edes avautuvat kaikille. Jos tavoitteenani olisi suosittu blogi, kirjoittaisin aivan erilaisista aiheista ja erilaisella tyylillä. Sen sijaan tavoitteenani on blogi, jossa kirjoitan itseäni kiinnostavista aiheista jäsennelläkseni samalla myös omia ajatuksiani. Olen varsin tietoinen siitä, että valitsemani tie on kaikkea muuta kuin väestön enemmistöä nappaileva tie. Väestön enemmistöä nappaa viihtyminen, kun taas minun kutsumukseni on juurikin tuohon vaikeaselkoisuuteen kaivautuminen. En ole tullut tänne viihtymään tai viihdyttämään.

      Pyydän myös muistamaan, ettei tämä blogi ole yhtä kuin minun kirjoitustyylini. Kirjoitan esseeni, blogini ja kirjani kaikki hyvin erilaisella tyylillä. Tämä blogi on vain yhdenlainen kirjoitusalusta.

      Tässäpä oikeastaan kaikki mitä minulla on aiheesta sanottavana!

      Delete
    9. ymmärrän toki, ettet ole ravitsemustieteilijä enkä ole täällä ravitsemuksellista näkökulmaa hakemassa aiheeseen. sen sijaan se ei tullut selväksi, että fakta ei tarkoita sulle sitä mitä mulle. olen itsekin akateeminen tyyppi, tosin ihan eri alalta. (en kuitenkaan ravitsemus- tai vaikkapa luonnontieteilijä ;)) yleensä oman alani teksteissä (nyt kun tässä alettiin tätä kielellisen esittämisen puolta ja tieteellisten termien käyttöä analysoida) käytetään useimmiten potentiaalia oman ymmärryksen rajoissa olevan tiedon esittämiseen, joten en arvannut, että jollakulla faktaksi sanominen sisältäisi itsessään oletuksen tietämisen subjektiivisuudesta tai relatiivisuudesta. jos sanotaan, että fakta on fakta, oletan sillä tarkoitettavan luonnontieteellisiä faktoja, joiden kyseenalaistaminen on sitten jokin filosofinen task (eihän sitäkään olla osoitettu, että muut ihmiset kuin minä on olemassa, vai kuinka? :P) ehkä siksi tekstistä tuli ilmi mustavalkoisuus, ja vaikka korostat valintaa vapauden ja vastuun kysymyksenä, koin sen silti arvottavana, joka johtaa moralisointiin ainakin jossain määrin. jos hylätään tiedejargon ja vastaat intuitiivisesti, pelkkänä yksityishenkilö-Heidinä etkä tieteellinen harrastelija -Heidinä, niin olisiko valintasi matkustaa Kiinaan yhtä huono kuin valintani syödä lihaa? ja joo, näitä refletktoidaan kokemusmaailman kautta jne jne. koska mulla on arkikäsitys vegaaneista paheksuntaan taipuvaisina, näen samaa myös tekstissäsi. tai sitten ei?

      ehkä halusin lähinnä tuoda kommentillani esille, että valinnat eivät ole helppoja, kukaan ei voi elää täydellisesti, ja eri valintoihin on valtavasti syitä.

      kyllä, myös vajailla tiedoilla on täysin sallittua osallistua keskusteluun. mutta aivan samoin kuin joku politiikkaa tieteellisestä vinkkelistä hahmottava saattaisi ärsyyntyä vaikkapa persun populistisesta lausumasta ja sen väittämisestä faktaksi ja loppuunkäsitellyksi asiaksi, myös sama ärsyntyyminen voi käydä vaikka kirjoittaja olisi minkälainen relativisti-hippi tahansa. en lue blogiasi kovin tiuhaan joten ymmärrän sanat kuten fakta niiden yleiskielellisen merkityksen, en minkään heidi-slangin kautta.

      ja tarpeellisuus. ehkä mun ei tällä hetkellä ole tarpeellista nostella rautaa, mutta entäs vanhana? lihaskuntoharjoittelu tutkitusti on erittäin merkittävä terveyden kannalta. onko epätarpeellista haluta olla terve? tästä päästäisiin helposti tähän typerään ja helppoon sittenhän olisi ekologisinta vain tappaa itsensä -argumenttiin, mutta en nyt sitä heitä edes huonona läppänä. omasta vinkkelistäni on tarpeellinen ja perusteltu valinta syödä lihaa ja nostella rautaa. varmaan sullekin on perusteltu valinta mennä sinne Kiinaan, tuskin muuten pystyisit sen ristiriidan kanssa elämään.

      kommentoin siksi näin vuolaasti, että käsittääkseni blogillasi on ihan jonkin verran lukijoita enkä usko, että kaikki muutkaan lukijat kykenevät tähän relativistiseen näkökulmaan samaistumaan. siksi jokainen faktana esitetty väite on jotenkin pöljää luettavaa. toisin sanoen, en jaksa selitellä elämänvalintojani vegaaneille, enkä haluaisi kiihkoilijoiden myllyihin vettä heitettäväksi. kyllähän jotkut sanoo että pelkällä auringollakin voi elää (kyllä, olen lukenut tämän väitteen faktana eräästä vaihtoehtoterveysblogista). jos joku sen uskoo, ok, mutta en halua joutua selittelemään valintaani käyttää ravinnokseni ihan ruokaakin. noin kärjistettynä esimerkkinä ;)

      t. toi ylempi ex-vegaani ano :)

      Delete
    10. Lihaskuntoa voi harjoittaa muutenkin kuin rautaa nostamalla, eikä lienekään sattumaa, että joogan kaltainen harjoite on kehittynyt ahimsan rinnalle. Tässä suhteessa tarpeellisuuteen on turha vedota - ihan samoin kuin minun on turha vedota Kiinassa asumisen tarpeellisuuteen. Vaihtoehtoja piisaa aina. Olemme kuitenkin kumpikin tehneet perustellut valintamme, joten seisokaamme niiden takana ilman tuota polttavaa tarvetta vedota tarpeellisuuteen. Kaikilla on omat niin sanotut kynnyskysymyksensä: minulle se on veganismi, sinulle se on jokin muu.

      Olet kyllä aivan oikeassa tässä fakta-asiassa; pyrin ottamaan sen tästä lähtien paremmin huomioon. Olen heidislangiin taipuvainen, myönnettäköön, ja lisäksi tuppaan unohtamaan sen, etten voi olettaa muilta ihmisiltä samaa heiditietämystä kuin itseltäni. Moinen saattaa pahimmillaan karkottaa sinnikkäimmätkin lukijat, joten hyvä että teit väliintulon! n__n

      Delete
    11. noista sivistyssanoista sen verran, et niiden käyttäminen on ihan todella suurimmassa osassa tapauksia turhaa. ne kuuluvat akateemiseen kielenkäyttöön, koska niissä piireissä keskustellaan kunkin tieteenalan sisällä tämän kyseisen alan yksityiskohdista siten, että kaikille on helpompaa, jos joillekin yleisessä tiedossa oleville kokonaisuuksille on olemassa omat terminsä eikä näitä kokonaisuuksia tarvitse kirjoittaa auki joka tekstissä.

      haluaisin kuitenkin painottaa, että akateeminen keskustelu on jo luonteeltaankin aika erilaista kuin ihmisten elävä keskustelu maailman asioista. se ei ole kovin luovaa eikä kovin ilmaisuvoimaista, enkä näe, minkä vuoksi joku haluaisi viljellä tätä kieltä missään muualla kuin ammattipiireissä, jossa se on luotu käytännön työn helpottamiseksi.

      lisäksi filosofiaan perehtyneenä huomautan myös, ettei epistemologiasta, ontologiasta ja relativismista yksioikoisesti puhuminen oikeasti tarkoita mitään - kaikkien näiden termien takaa löytyy oma laaja keskusteluavaruutensa. jos sanoo olevansa "perillä epistemologiasta", puhuu tyhjää; edes filosofian ammattilaiset eivät väitä tällaista, sillä yksinkertaisesti lauseella ei ole mitään sisältöä.

      akateeminen puhe on sillä tavalla helppoa, että sen laajat käsitteet antavat kontekstista irrotettuna käyttäjälleen mahdollisuuden puhua asioita, joilla on miljoona eri tulkintavaihtoehtoa - niinpä mitään todellista ei koskaan tule sanotuksi. tämän vuoksi kehotan ihan oman ajattelun kehittämisen vuoksi itse kutakin opettelemaan kielen kaikessa sen monimutkaisuudessa ja ilmaisuvoimassa pakenematta tyhjänpuhumiseen. se on sekä itse kielenkäyttäjälle että kuulijalle ja lukijalle kiinnostavampaa!

      t. akateeminen täti

      Delete
    12. En tiedä mitä akateeminen täti oikein tällä kommentillaan yrittää saada aikaan, mutta koko ihmiskieli on luotu käytännön töiden helpottamiseksi. Se on kehitetty välittämään ajatuksia ja ideoita toisille ihmisolennoille. Jokaiselle sanalle tässä maailmassa on yhteensä niin monta tulkintavaihtoehtoa kuin on olemassaolevia henkilöitäkin.

      Mitä tulee tyhjänpuhumiseen niin taidat itsekin sortua siihen aikalailla. Varsinkin "filosofiaan perehtyneenä" henkilönä sinun tulisi ymmärtää, että kaikki puhuminen on ihan yhtä tyhjän kanssa kun mennään tarpeeksi syvälle. Kaikki filosofian ammattilaiset väittävät tällaista, sillä yksinkertaisesti lauseilla ei ole mitään sisältöä - ne ovat täysin abstrakteja olemassaolon muotoja.

      Tämän vuoksi kehotan ihan oman ajattelunsa kehittämisen vuoksi itse kutakin opettelemaan kielen kaikessa sen monimutkaisuudessa ja ilmaisuvoimassaan (sivistyssanat mukaanlukien) pakenemalla tyhjänpuhumiseen. Haluaisin kuitenkin painottaa, että kaikki keskustelu on jo luonteeltaankin hyvin samanlaista kuin elävä keskustelu maailman asioista (miksei muun kuin maailman?).

      Kaikki keskustelu ja kielenkäyttö on luovaa ja ilmaisuvoimaista. Näenkin minkä vuoksi joku haluaisi viljellä kaikkea kieltä kaikissa tapauksissa, jopa ammattipiireissä ja pienissä pyörissä. Olen yksinkertaisesti tyhjänpuhmiseen kielen kaikessa tämän vuoksi asioista. Keskustelu, koska niissä piireissä kunkin tieteenalan sisällä käyttäminen. Akateeminen täti kuulijalle että lukijalle helppoa. Noista on jo epistemologiasta. Se on ja että ihan oman vuoksi lisäksi myös ettei. Noista sen verran, niiden käyttäminen. akateeminen puhe se on sekä itse. t. et niiden on. - niinpä

      .ität nenimeetaka esti kinutak seit ätte atsaigolotno oj no tätä kieltä ällejliv filosofian .anoojlim allioj Esto no tiene sentido. ! الله الله الله

      Delete
    13. Yhdyn akateemisen tädin kommenttiin täysin! Tahtoisin myös tähän väliin heittää mietittäväksi, että eihän lääkäritkään käytä ammattisanastoaan keskustellessaan arkipäivän asioista työpaikan ulkopuolella. :) On ymmärrettävää ja hyvin toivottavaakin, että filosofian opiskelija hurahtaa oman aihealueensa sivistyssanoihin ja taitaa niissä piireissä käytettävän kielen, samoin eläinhoitajaksi opiskeleva ymmärtää omansa, poliitikko omansa jne. Mutta sitten kannattaa miettiä, että kenelle haluat kirjoittaa, kenen haluat ymmärtävän? Postausten lukeminen googlen kanssa sanoille selityksiä etsien, voi pidemmän päälle olla aika puuduttavaa hommaa, varsinkin jos vieraita sivistyssanoja pulppuaa tekstistä sana toisensa perään. Ja varsinkin, kun sanojen etsimisen ja ymmärtämisen jälkeen havahtuu siihen, että saman olisi voinut kirjoittaa ja tiivistää paljon helpommin suurelle lukijakannalle ymmärrettävään muotoon. Vähän kuin lukisi lääkärin antamaa lausuntoa mistä ei ymmärrä juurikaan mitään hankalien ja vieraiden sanojen vuoksi. (Meistä jokainen on varmasti joskus ihmetellyt lääkärien erikoissanastoa ja omituista kirjoitustapaa- joka kuitenkin heille aihetta lukeneille onkin ihan normaalia) Kuten monessa muussakin asiassa, niin pätee tässäkin sanonta kohtuus kaikessa. :) On hienoa että ihmiset lukevat ja opiskelevat eri asioita, mutta itse kirjoittajana ainakin haluan tähdätä siihen, että mahdollisimman moni saisi tekstistä irti jotain- ja sillä jotain tarkoitan muutakin kuin päähän jääviä kysymysmerkkejä oudoista sanoista.

      Delete
    14. Kahdessa ylimmässä kommentissa on nyt nostettu esille niin "kaikki filosofian ammattilaiset" kuin lääkäritkin. En tiedä miltä tilanne sieltä puolen ruutua näyttäytyy, mutta ainakin täällä puolen ruutua tuntuu vähän turhan stydiltä verrata bloggaajaa näihin "kaikkiin filosofian ammattilaisiin" sekä lääkäreihin. Tietysti olen otettu, että blogissani moisia vertailukohteita edes esitetään, mutta mietitäänpä nyt hetki vielä tätä hommaa!

      Ensimmäinen kysymys: mahtaako teillä olla omakohtaista napostelua siitä, kauanko tällaisen postauksen kirjoittaminen kestää? Sen lukee muutamassa minuutissa (muutamassa sekunnissa, jos selaa läpi pelkät kuvat), mutta voin kuitenkin kertoa, että kirjoitusprosessi on huomattavasti pidempi. Argumenttini nousevat usein hyvin monipuolisista lähteistä (niin tieteellisista kuin ei-tieteellisistäkin), ja noiden argumenttien työstäminen jo ajatusprosessinkin tasolla vie aikaa - puhumattakaan siitä, että puran ne kirjalliseen muotoon, muokkaan mukaan aiheeseen sopivat kuvat ja vastaan kommenttiboksiin. Olen samaa mieltä siitä, että ajatuksiani voisi purkaa simppelimpään ja laajemman yleisön tavoittavaan muotoon - mutta millä hinnalla? Erittäin suuren vaivannäön ja ajankäytön hinnalla. Suoraan sanottuna: hinnalla, jota en ole valmis maksaman, sillä koen sen muualle sijoittamisen mielekkäämpänä.

      Minä en ole filosofian ammattilainen enkä lääkäri - tämä blogi ei ole minun elinkeinoni eikä se asia, jonka parissa kulutan valtaosan ajastani. Sen sijaan tämä blogi on yksi harrastus monien joukossa. Mielestäni on siis suhteellisen kohtuutonta vaatia minulta samaa, kuin filosofian ammattilaisilta ja lääkäreiltä - tai edes verrata minua moisiin. (Joskin se kovin imartelevaa onkin!)

      Toinen kysymys: miksi tieteen niin sanottu popularisoiminen on suhteellisen harvinaista, etenkin yhteiskuntatieteiden sekä ihmistieteiden osalta? Se ei johdu siitä, että tiedemaailma haluttaa pimittää tietoaan "tavallisilta tallaajilta" tai esiintyä julkisessa keskustelussa ylemmyydentunnossaan, vaan yksinkertaisesti siitä että tieteen popularisoiminen on ihan hitonmoinen prosessi. Jo se, että kykenee astumaan aiheeseen perehtymätömän lukijan saappaisiin, vaatii popularisoijalta paljon - puhumattakaan siitä että osaa astua tuon aiheeseen perehtymättömän kielimaailmaan ja tuoda oman kielimaailmansa osaksi sitä ilman että asiasisältö kärsii siitä. Usein tiedettä popularisoimaan lähteneet henkilöt tekevätkin siitä elämäntyönsä.

      Olette kumpikin aivan oikeassa: voisin tehdä paremmin. Olen kuitenkin hyvin valmis (ja halukaskin) tunnustamaan, etten ole tarpeeksi intohimoinen bloggaaja laittaakseni tähän hommaan vielä nykyistäkin suurempaa panosta. Ehkä tämän tunnustaminen tässä vaiheessa on hyvä, ettei lukijapuolellakaan elätellä turhia toiveita. Toivon että ymmärrätte siellä päässä, että siinä missä te luette valmista postausta, on tuota postausta saattanut edeltää viikkojen lähdemateriaalin lukeminen, päivien ajatustyö sekä useita tunteja kestänyt postauksen kirjoittaminen. Tämän postauksen kirjoittamiseen taisi mennä neljä tuntia. Jos olisin purkanut sen joka iikan kielimaailmaan sopivaan muotoon, siinä olisi mennyt ehkäpä noin kuusi tuntia.

      Lisäksi vielä kommentti filosofian perusluonteesta: filosofia on katsoakseni pelkkää ajanvietettä, kuten on myös tiede ja taide - ja tämä blogi! Perustavanlaisimmalla tasollaan jokainen argumentti on tyhjä, ja siksi argumenttien esittäminen onkin vain ajanvietettä. Jos minulta kysytään, löytyy ainoa niin sanottu todellisuus - tyhjyys - kun istuu naama ummessa meditaatiossa. Tuolloin filosofia ja kieli lakkaa olemasta.

      Perään heitän vielä haasteen: kokeilkaapa kirjoittaa tämänmoista blogia ja popularisoida sekä pitää se vuorovaikuttavana minua onnistuneemmin - ja vieläpä ilman, että se tapahtuu muun elämänne kustannuksella! Lukisin ja oppisin moisesta erittäin mielelläni. n__n

      Delete
    15. onpas mielenkiintoista keskustelua! pakko kommentoida vielä lyhyesti :)

      omassa akateemisessa harrastelussani olen huomannut, että kielelliset asiat ovat melko alaspesifisiä. tässä tulee ainakin itselleni vastaan se ymmärryksen ja tiedon rajallisuus: on ensin oltava samassa kielen maailman kohtaamisessa. tähän liittyvät kai keskeisesti tiedonintressit. jäin miettimään, että eikö ole mahdollista valita jotain keskitietä, joka välttäisi oman alan kielitodellisuuteen juuttumisen mutta ei silti olisi ylityöllistävää popularisointia? enkä sano tätä vaatimuksena Heidille, vaan pohdintana. on aika mahtavaa että joku jaksaa tällaista blogia pitää, itselläni tuon alkukommenttini syynä oli tämä fakta-heitto, sellaiset kun minun kokemusmaailmani kautta hahmotettuna (hehe, koitan nyt tässä nätisti muotoilla vaikka olen ihan poissa omalta alaltani, mistään kokemusmaailmoista tiedä mitään ;)) saattavat innostaa joitain henkilöitä. jebaa jos kommenttini sai pohtimaan ilmaisua :) mun itseni on vähän vaikeaa samaistua siihen, että en kykenisi ilmaisemaan itseäni muutoin kuin alani termistön kautta, mutta se johtuu varmasti osittain siitä, että koulutuksessani tietoisesti korostetaan sitä, että KAPULAKIELTÄ EI SAA KÄYTTÄÄ!!!! (isot kirjaimet siksi, että tuota aika paljon meillä toitotetaan.) tokikaan en ole bloggaaja, enkä ole koskaan koettanutkaan kirjoittaa oman tieteenalan hommeleita muulle kuin tiedeyleisölle. eipäs kun olen, mutta enemmän "asiantuntevana mielipidetekstinä". pidän kohtuuttomana, että tieteellisiä sanoja ei voisi käyttää. ehkä pitää miettiä, kenelle kirjoittaa: itselleen, toisille saman alan ihmisille, kenelle tahansa nettilukijalle. toistaakseni jälleen alkuperäisen pointtini: teksti aukesi hyvin eri tavalla toisen alan akateemiselle tyypille. itse koin faktaksi väittämisen erään sortin kiihkoiluna ja melkoisen hömelönä hommana (tieteessä pitää olla nöyrä, on meille opetettu ;)). tietysti mitä abstraktimpiin asioihin mennään, sen vaikeampaa niistä on kirjoittaa tai keskustella käyttämättä tiedetermejä. on vaikea kuvitella selittäväni oman alani teoriaa tai filosofisia kysymyksiä ilman melko sfääreissä menevää kieltä, mutta toisaalta sitten selittäisin jo niin sfääriasiaa, että konkreettiseen kieleen ei olisi tarvettakaan. mielestäni joku proteiini on niin konkreettinen, että siitä voi kirjoittaa ihan yleiskielen termein! :) toki tässä kritiikki alkoi jo koskea kommenttiin vastaamista eikä itse postausta. uskon saaneeni niistä käsityksen tai selvityksen, millä tavalla Heidi käsittää faktan eri tavoin kuin minä. joten ainakaan itselläni ei ole liiemmin valittamista, vaikka filosofiaa en olekaan tainnut käydä yhtäkään kurssia -.-

      vielä tarpeellisuuteen ja sillä perustelemiseen. voiko mitään sitten perustella tarpeella? vai onko kaikki perusteltava halulla? vai onko jotain perusteluita, jotka eivät nyt tule mieleeni? (toki on, mutta tarkoitan aidosti varteenotettavia perusteluita.) ainakin halu vaikuttaisi jokseenkin pettämättömältä perustelulta. nostelen ennemmin puntteja kuin joogaan, koska haluan. haluan, koska koen sen tarpeelliseksi. hehe, ehkä alankin käyttää tuota. monien tiedostavien hippien mielestä se on vain ärsyttävin ja kököin perustelu ikinä, mutta ainakin pyrin mahdollisimman suureen rehellisyyteen ^^ tarve on niin kamalan häilyvää. en usko että millään joogalla saa sitä voimaa minkä minä koen tarpeelliseksi elämäni säilyttämisen kannalta. itse aion jatkossakin perustella ei-veganismini tämän hetkisellä tarpeella, mutta haluaminen on ihan hyvä back up :) olen myös sitä mieltä, että on paha mennä kritisoimaan muita. monissa hippi/aktivisti/whateverskeneissä sosiaalinen kontrolli on vain melkoista ja erilaisista valinnoista todellakin saa kuulla. tyyliin: ei-veganismi ei-sallittua, lentomatkustelu sallittua. voisi sitä päätyä eri tuloksiinkiin. ja eihän tässä tekstissä toki sanottu miten pitäisi tehdä, mutta itseäni kyrsii (missä tahansa) skenessä pahiten se saakelin sosiaalinen kontrolli. sitä en soisi lietsottavan hatusta vedetyillä faktoilla.

      - yhä se sama ex-vegaani

      Delete
    16. oh, ei tuo nyt mikään lyhyt kommentti sitten ollutkaan.. :D

      Delete
    17. tästä tuli aivan liian kiinnostavaa, en malta olla vielä kommentoimatta paria ajatusta...

      "koko ihmiskieli on luotu käytännön töiden helpottamiseksi"

      tähän sanoisin, että sinulla on, hyvä ihminen, varsin kapea näkemys siitä, mikä kielessä tai elämässä on mahdollista! elämä ei ole pelkkiä "käytännön töitä" eikä kieli takuulla vain niiden helpottamista. entäpä vaikka kieli, jota käytät kuiskaillessasi jonkun korvaan seksin aikana? se on täysin turhaa eikä palvele mitään käytännön töitä, vaan hulluttelee ilman syytä.

      "jokaiselle sanalle tässä maailmassa on yhteensä niin monta tulkintavaihtoehtoa kuin on olemassaolevia henkilöitäkin"

      höpöhöpö, merkitykset toki ilmenevät vähän erilaisina kullekin ihmiselle tämän oman kokemusmaailman rajoissa, mutta niitä ohjailevat voimakkaasti myös kollektiiviset sopimukset. joskus kieli on hyvinkin sidottua näihin sopimuksiin, kuten akateemisessa maailmassa, tai sitten näitä sopimuksia voidaan joko rikkoa tai jättää ne kokonaan huomoitta, kuten runoudessa, hyvässä puheessa jne jne

      "kaikki puhuminen on ihan yhtä tyhjän kanssa kun mennään tarpeeksi syvälle. Kaikki filosofian ammattilaiset väittävät tällaista, sillä yksinkertaisesti lauseilla ei ole mitään sisältöä - ne ovat täysin abstrakteja olemassaolon muotoja."

      en usko, että on kenellekään suuri yllätys varsinkaan tämän blogin lukijakunnassa, että eräs tapa suhtautua maailmaan on ajatella, että kaikki on pohjimmiltaan tyhjää ja puhe vain pohjimmiltaan turhaa huutelua tämän perustan yllä. minä ajattelen kuitenkin eri lähtökohdista, sillä olen kiinnostunut nimenomaan tästä elävästä elämästä merkityksettömyyden yllä, siitä, kuinka ihmiset luovat merkityksiä ja elävät niiden keskellä kaikesta huolimatta. tyhjyyttä voi ajatella, mutta tähän ajatukseen lukkiutuminen on mielestäni inhimillisyytensä ja älykkyytensä mitätöimistä. minkä tahansa puheen voi romuttaa nollaan vetoamalla "kaiken perimmäiseen tyhjyyteen", mutta hohhoijaa kuinka laiskaa se on.

      lisäksi mikään ei ole "täysin abstrakti olemassaolon muoto". kielellä on kaikkea muuta kuin puhtaasti abstrakti viittauskohteensa, ja tästä viittaussuhteesta on olemassa paljon keskustelua. en kuitenkaan näe kovin hedelmälliseksi tai älykkääksi ajatella, että kielellä ja materialla ei ole mitään suhdetta toisiinsa. tästäkin voisi keskustella loputtomiin...

      "Tämän vuoksi kehotan ihan oman ajattelunsa kehittämisen vuoksi itse kutakin opettelemaan kielen kaikessa sen monimutkaisuudessa ja ilmaisuvoimassaan (sivistyssanat mukaanlukien) pakenemalla tyhjänpuhumiseen."

      oman viestisi loppuosa todistaa hyvin väitteidesi järjettömyyden.

      :) toivoo ldsjflkjdslfjd


      Delete
    18. Arvon ex-vegaani!

      Kysymykseesi siitä, olisiko mahdollista löytää kielellinen keskitie, joka välttäisi oman alan kielitodellisuuteen juuttumisen mutta ei silti olisi ylityöllistävää popularisointia: uskoakseni olisi, mutta luulen että tuollaisen keskitien löytäminen vaatisi syvää ymmärrystä rajan kummaltakin puolen. Moisen molemminpuolisen ymmärryksen hankkiminen vaatinee siis aikamoista tarmoa ja omistautumista!

      Minun tapauksessani tähän oman alan soppaan (itseasiassa tämä "oman alan" käsite on vähän hämäävä, sillä opiskelen niin valtiotieteellisessä, humanistisessa, teologisessa kuin luonnontieteellisessäkin tiedekunnassa) sotketaan vielä esimerkiksi veda-kirjallisuutta ja sutria, jotka ovat varsin korkealentoista settiä kumpikin. Sutrista luen suuren osan kiinaksi, joten sekään ei varsinaisesti helpota asiaa. Päässäni nämä kaikki pyörivät aika tiuhoina ja villeinä viidakkoina, joten luulen että ainakin omalla kohdallani tuollaisen keskitien raivaaminen voi viedä tovin. :D Ties vaikka sitä kohti oltaisiin kuitenkin jo matkalla!

      Eiköhän kaiken voi loppupeleissä paikallistaa elämänjanoon sekä hengissä säilymisen haluun. (Nuo iänikuiset kärsimyksen lähteet.) Halu valaistua - eli päästä kärsimyksen lähteiden tuolle puolen - on halu sekin. Joten paikallistakaamme kaikki haluun - niidenkin tapauksessa, jotka väittävät päässeensä tuon halun tuolle puolen. Olen itse kokenut niin sanottuja mini-satoreita, haluttomia tiloja, mutta silkasta halusta noidenkin tilojen äärelle on menty.

      Meikäläinen on viettänyt lukemattomia tunteja eläinoikeusasioista barrikadeilla meuhkaten. Sittemmin on mennyt usko niin universaaliin moraaliin kuin objektiivisen todellisuuden mahdollisuuteenkin. Moni vastustaa esimerkiksi ayahuasca-rituaaleissa tapettavia eläinuhreja, mutta itse en näe tuollaisessa vastustamisessa juurikaan mieltä: miten kukaan voi oman (sosio-kulttuurisen) todellisuutensa sisältä esittää, miten ayahuasca-pappojen tulisi todellisuus käsittää? Olen yhä edelleen erittäin kiinnostunut eläinoikeuksista ja kirjoitan niistä mielelläni, mutta viimeistään kuluneen vuoden aikana olen ymmärtänyt, että moralisoinnille ei yksinkertaisesti ole sijaa - miten voisikaan olla, kun universaalia moraalia tai, perskule, edes todellisuutta ei ole olemassa. :D

      Delete
    19. "minkä tahansa puheen voi romuttaa nollaan vetoamalla "kaiken perimmäiseen tyhjyyteen", mutta hohhoijaa kuinka laiskaa se on."

      Puheen tasolla kyllä, mutta kokemuksen tasolla tuohon kaiken perimmäiseen tyhjyyteen uppoaminen on kaikkea muuta kuin laiskaa puuhaa. Näillä näkymin (omat henkilökohtaiset näkymäni, toki) tuohon kokemukseen vie vain erittäin pitkälle viety meditaatio tai DMT, ja oli kyseessä sitten kumpi tahansa (ja aivan erityisesti, jos valitsee tiekseen kummatkin), ei laiskottelulle juuri jää sijaa!

      (Tämä ei varsinaisesti liittynyt kieliargumenttin mitenkään, mutta halusin pitää huolta siitä ettei kaiken perimmäistä tyhjyyttä esitetä täällä liian löysässä valossa! *joku tomera hymiö tähän*)

      Delete
    20. hei taas arvon Heidi (oli niin mukavaa tulla puhutelluksi arvon jonakin, jotta koetin samaa tapaa itsekin!) Haluan vielä iiiihan nopsaan kommentoida. ei kai tää mene jo vääntämisen puolelle?

      yksi ilmaisu - en tiedä, oliko kyseessä vain huolimattomasti muotoiltu lause vai jotain kertova ilmaus, nimittäin "Se, että kovan sortin treenaaminen ei tukenut vegaanista ruokavaliotasi" jäi mua jo aiemmin askarruttamaan, en vaan jostain syystä sitten tajunnut sitä jo aiemmissa kommenteissa kommentoida. on jännää jos oikasti näet että elämä tukee ruokavaliota (treeni on mulle elämää ja elämäninnostusta parhaimmillaan ja puhtaimmillaan, eikä vain raudan nostelu vaan vaikkapa rakkaat kamppailulajini). mulle ruoka tukee elämää, on totta kai äärimmäisen arvokas ja melkeinpä pyhä asia, mutta kuitenkin lopulta polttoainetta. jos alkaisin sommitella elämääni siten, että se tukisi ruokavaliota, olisin jo syömishäiriöinen. toki tähän liittyy se, että itselläni veganismiin ei liity henkisiä aspekteja, joten ruokavalioni mahdollisesti aiheuttamat ristiriidat ovat pienempiä. ehkä jos kokisin niin vahvasti ruoasta, haluaisin sommitella elämääni enemmän sen mukaan, vaikka muut kustannukset olisivatkin kovemmat (esim. en voisi treenata, en olisi yhtä vahva tms.) eikä se silti olisi vielä syömishäiriöistä.

      haluamisesta taidamme olla hyvin eri linjoilla, mutta se ei taida olla tän keskustelun asia! oma joogaopeni taas korosti sitä, kuinka perimmäisesti kaiken motiivina on rakkaus ja pelko. halu voinee tipahtaa kumpaan tahansa kategoriaan. on jotenkin aika... melankolisen oloinen pohjavire katseessa elämään jos näkee halun kärsimyksen lähteenä. toki tiedän että esim. monissa buddhalaisuuden suuntauksissa tämä on se iso juttu. mutta mulle halu on myös energiaa!

      -ex-vegaani (nyk. isokokoisia äijiä matossa reuhtova punttimimmi ;))

      Delete
  11. Musta vähän tuntuu että sanoit "asia on loppuunkäsitelty" niin että tarkoitit että olet vastannut kysymykseen proteiininsaannista tavalla, jonka pitäisi kumota ajatus siitä että lihaa tarvitaan proteiinin riittävään terveelliseen päivittäiseen saantiin.
    Kun pari tyyppiä kommentoi ajatuksiaan tästä lausahduksesta, sanoit vikkelästi että tarkoititkin tätä ihan toisella tavalla, ja että ei ollut tarkoitus ottaa kantaa ravitsemustieteelliseltä kannalta.
    Tätä uudelleenmuotoilua on kumminkin vähän vaikea uskoa kun kuitenkin puhuit B12-vitamiinista, proteiinista ja monipuolisesta sekä yksipuolisesta ruokavaliosta. Ehkä olisi kannattanut jättää kaikki ravintotiedepuolen argumentit (suuntaan tai toiseen) sanomatta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo oli pointtini kyllä, mutta tarkoitukseni ei ollut esittää että minun loppuunkäsitelty asiani on yhtä kuin koko muun aihetta kommentoivan luomakunnan loppuunkäsitelty asia. Melkoisen sokaisevassa juhlahumussa kulkisin, jos luulisin että olen se kaikki muut tahot vaimentava ykköstyyppi kommentoimaan veganismin ravitsemuspuolta!

      "Ehkä olisi kannattanut jättää kaikki ravintotiedepuolen argumentit (suuntaan tai toiseen) sanomatta."

      Saatat aivan hyvinkin olla oikeassa! Vastustan kuitenkin ajatusta siitä, että ylipäänsä mikään aihe olisi sellainen, josta "kannattaisi jättää argumentit sanomatta." Moisessa piilee nimittäin ekspertisoitumisen vaara. Ekspertisoitumisen ongelma voidaan havaita mm. talouden ja politiikan välisessä vuorovaikutussuhteessa: talouspolitiikka on yhä kasvavissa määrin epäpolitisoitu ja sitä myötä siirretty demokraattisen päätöksenteon ulkopuolelle.

      En väitä että minun soijakommenttini johtaa autoritärismiin (:D), mutta tämä on mielestäni aika kiintoisa näkökulma, joka kannattaa ottaa huomioon, kun puhutaan "argumenteista, jotka kannattaisi jättää sanomatta."

      Delete
  12. Oonko mä kamala ihminen, kun musta eläinten oikeuksista näin vouhkaaminen tuntuu tyhmältä läpsyttelyltä kun tässä maailmassa on vieläkin tekemistä ihan ihmisoikeuksienkin kanssa?
    Tää oli nyt ihan kiihkoilematon kommentti! Kasvisruoka on ihan helvetin hyvää ja syön lihaa vähenevissä määrin - ja toivon totisesti että muutkin söisivät, mutta jotenkin pinnallisella tavalla. Kasvikset ilahduttaa mua suuresti, ja linssit on mun suosikkiasia. Mutten silti saa itseäni kiihotettua siihen mielentilaan, että eroaisin lopullisesti vaikka kanasta tai kalasta. Kokonaan kasvissyöjäksi muuttuminen ei silti ole mulle vaihtoehto. Mikä mua vaivaa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Miten maailmassa voisi koskaan olla rauhaa tai paremmat ihmisoikeudet, kun eläinoikeusasiat on niin iso harmaa alue? Niistä ei saa puhua, koska olet heti astumassa vaaralliselle alueelle ja saatat joutua isoon väittelyyn. Siis vaikka eläinten oikeudet ei kiinnostaisi ollenkaan, luulisi oman perseen sentään. Oletko tietoinen lihatuotannon kasvihuonepäästöistä? Ne tappavat palloamme enemmän kuin mikään julkinen liikenne. Suosittelen katsomaan dokkarin "Cowspiracy" esimerkiski tai tutkimaan aihetta muista lähteistä.

      dokkarin näkee tästä:

      https://docs.google.com/a/ied.edu/file/d/0B-L4Ef3RRIf-V2hUeVJIZWU3ZUU/edit?pli=1

      Delete
    2. "Miten maailmassa voisi koskaan olla rauhaa tai paremmat ihmisoikeudet, kun eläinoikeusasiat on niin iso harmaa alue?"

      Minulle tuo argumentti kääntyy juuri toisinpäin. Miten voimme odottaa kykenevämme kohtelemaan eläimiä tai luontoa jonkinlaisten oikeuksien mukaisesti, kun omalle lajillemme määrätyt oikeudet eivät suurimmassa osassa planeettaa toteudu.

      Delete
    3. Tulisiko ihmisen asettaa oma lajinsa etusijalle? Tämä on kiintoisa kysymys, enkä lähde väittämään että minulla on siihen mitään tyhjentävää vastausta.

      Teoreettisella tasolla voidaan tietysti miettiä, että ylipäänsäkin kaiken sortin diskriminointi kumpuaa epätasa-arvosta - oli tuo epätasa-arvo sitten lajien välillä tai lajin sisällä. Voisiko tämä siis toimia toiseenkin suuntaan: poikisiko lajien välinen tasa-arvo myös lajien sisäisen tasa-arvon? Ja voiko lajien sisäistä tasa-arvoa edes olla ilman lajien välistä tasa-arvoa - tai toisinpäin?

      Itse näen, että kaikki tasa-arvon kysymykset linkittyvät toisiinsa. Siksi "ensin ihmiset, sitten eläimet" -ajattelutapa on mielestäni ongelmallinen. Mutta jos minun pitäisi valita, katsoisinko vierestä mielummin perheemme kanin kiduttamista vai oman pikkusiskoni kiduttamista, valitsisin hetkeäkään miettimättä kanin - ja väitänpä, että näin tekisi myös valtaosa muista ihmisistä. En siis usko, että oman lajin ensisijaisuutta voidaan ohittaa. Pikemminkin tulisi voida avautua ajatukselle siitä, että koska kaikki tasa-arvokysymykset kietoutuvat toisiinsa, liittyy lajien välinen tasa-arvo myös lajien sisäiseen tasa-arvoon, ja jo senkin takia lajien välistä tasa-arvoa tulisi pyrkiä edistämään.

      Delete
  13. Otan tähän kommenttiboksissa vellovaan keskusteluun sen verran kantaa, että ehkä tämä erityisesti sivistyssanojen käyttöön kohdistuva kritiikki on jokseenkin liioiteltua suhteessa juuri siihen mitä Heidi itsekin mainitsi: kyseessä on kuitenkin selkeästi harrastustasoinen blogi. Voisin verrata tätä blogia tässä asiassa esimerkiksi aivan loistavaan Wait But Why -blogiin, jonka kirjoittaja mm. popularisoi tiedettä ja analysoi eri ilmiöitä varsin ansiokkaasti MUTTA käyttää omien sanojensa mukaan postauksiinsa 40-60 tuntia. Mainitsemaani blogiin suhtaudun ensisijaisesti viihteellisenä oppimisympäristönä, kun taas harrastustasoiseen blogiin suhtaudun lähinnä inspiraatiota herättävänä vilkaisuna toisen ihmisen ajatusmaailman pyörteisiin. Molemmissa on ehdottomasti puolensa.

    Silti samaistun kyllä joiltain osin siihen, että tekstisi on välillä tarpeettoman vaikeaselkoista. Ymmärrän sen olevan varmasti monilta osin ihan tyylillinen valinta, mutta ehkä asiaan kannattaa kiinnittää enemmän huomiota jatkossa. Sivistyssanoja ei sinänsä tarvitse mielestäni selittää auki, mutta jonkinlaisten tarkennusten lisääminen voisi olla silloin tällöin paikallaan. Käsittelet kuitenkin usein sen verran lennokkaita aiheita, että niihin voi olla jo ihan lähtökohtaisesti vaikea tarttua ja kynnys kommentoimiseen voi olla siten myös melko suuri. Ymmärtäisin sinun kuitenkin haluavan pitää tämän blogin nimenomaan vuorovaikutteisena. Korostan vielä; itselleni kirjoitustyylisi ei ole niin merkittävä seikka. Kokonaisuutena blogiasi on ollut ilo lukea.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näinpä. Tiedän itsekin mainioita tiedettä (oli se sitten länsimaista tiedettä tai itämaista henkistä tiedettä) popularisoivia blogeja, mutta nuo blogit päivittyvät keskimäärin kerran kuussa - juurikin siksi, että postauksen valmistelu vie todella kauan aikaa. 40-60 tuntia on jotain, mitä en itse kykene näillä näkymin kirvoittamaan. Kunnioitukseni kuitenkin niille, jotka kykenevät!

      Mitä tulee tuohon tyylilliseen valintaan: taidat olla ihan oikeassa! Olen aina kokenut vetoa sellaiseen kirjoitustyyliin, joka abstraktiudessaan irtoaa arkipäiväisen kokemuksesta ja muodostaa niin sanotun "kielellisen skitsofrenian", joka riistäytyy niin kirjoittajan kuin lukijankin käsistä. Tässä suhteessa ei olekaan ihme, että kiinnostuin jo 12-vuotiaana lukemaan niin Nietzscheä kuin Sigmund Freudiakin (kesyhköjä kavereita, mutta ei 12-vuotiaalle). Sittemmin meno on mennyt entistä abstraktimmaksi ja kielellisesti skitsofrenisemmaksi, ja tuo viehtymys varmasti näkyy myös omassa kirjoittamisessani. En ole koskaan ennen tullut ajatelleeksi asiaa, mutta näinhän se mitä luultavimmin juuri on!

      Tämä kielellinen mieltymykseni ei taida olla sieltä lukijaa lähestyvimmästä päästä, joten asiaan voisi tosiaan kiinnittää entistä napakammin huomiota - ehkäpä näin ensialkuun pyrkiä neutralisoimaan tekstiä tuosta mieltymyksestä.

      Delete
  14. Tuli näistä kieleen kohdistuvista kommenteista mieleen se että miksi olet päättänyt blogata juuri suomeksi? En tarkoita etteikö saisi! Oletko harkinnut koskaan bloggausta muilla kielillä? Itse tykkään tekstejäsi lukea vaikka ne olisivatkin välillä erikoisin sanoin höystettyjä mutta se tekeekin sinun blogistasi omaleimaisen - kirjoitat juuri niinkuin ajatukset itselle tulee ilman että koittaa kääntää niitä selkeäksi muille. Ainakin itselleni välittyy sellainen viba teksteistä. Haluaisitko kirjoittaa pohdiskeluja kieliin liittyen, millälailla esim. kiina ja suomi eroaa ja ovat yhtäläisiä ja onko suomen kielessä sitä jotain (ja mitä se jokin on) mikä saa sinut sillä kielellä kuitenkin kirjoittamaan? Entä mikä kiinan kielestä tekee mielenkiintoisen? Millä kielellä koet että sinun on helpointa ilmaista itseäsi? Oletko huomannut että jollain toisella kielellä olisi helpompi ilmaista eri aihepiiriin liittyviä asioita kuin toisella?
    Toivottavasti näistä kirpoaisi jotain ajatuksia, jos ei nyt postauksen verran niin edes kommentin verran! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tässä on muuten aivan loistava postausaihe, joten kommenttivastauksen sijaan taidan taikoa ja loihtia tästä ihan kunnon postauksen lähiaikoina!

      Täällä Kiinassa lähes kaikki tapahtuu nimittäin ihan ajatteluprosessia myöten kiinaksi, hyvin pienissä määrin englanniksi ja ei oikeastaan juuri lainkaan suomeksi. Tämän vuoden jälkeen on viimein tarkoitus aloittaa myös sanskritin tai tiibetin opinnot (aion opiskella molempia, mutten vielä tiedä missä järjestyksessä), joten aikamoista soppaahan mä tässä keittelen. :D Vähintäänkin kiintoisia nämä kielihommat!

      Delete
  15. Olisitko joskus kiinnostunut jakamaan jotain hyviä vegeruokareseptejä itseltäsi, vai meneekö liikaa ns. ohi blogin aiheen?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisin! Pyydän Rikua heittämään tähän alle linkkejä, sillä suoraan sanottuna meidän ruoanlaitossa Riku oli aina se vastuuhenkilö ja mä pikemminkin toimin yleisenä viihdyttäjänä ja uiveloitsijana. :D (Ja se mitä söin joskus 2012 ennen ulkomaille lähtemistä ja Rikun tapaamista ei ole järin linkkaamisen arvoista.... Nimim. Pussipastalla mentiin)

      Delete
    2. http://www.vegaaniliitto.fi/www/fi/arki/ruoka/reseptit
      http://www.kotikokki.net/

      Noista mestoista löytyy ainakin hyviä reseptejä. Itse yleensä lähden tuolla näkyvien ohjeiden pohjalta soveltamaan ja väsäämään omanlaisia sapuskoja, mutta jos ei uskalla vielä lähteä itse testailemaan juttuja niin uskon, että nuo ohjeet on kyllä sellaisenaankin aivan erinomaisia. Ainakin kotikokissa taitaa olla jotain arvostelu- ja kommentointiominaisuuksia erinäisistä safkoista, joten niistä voi päätellä onko ne toteuttamisen arvoisia vai ei.

      Delete
  16. Olen monessa asiassa Heidin kanssa samaa mieltä, mutta ymmärtääkseni valtaosa intialaisista on lakto-vegetaristeja, eli maitotuotteet hyväksytään osaksi ruokavaliota, aivan kuten Heidi jo tähdensikin. Ja ihan noin fysiologisesta näkökulmasta, ihminen tarvitsee "joitain" tuotteita myös eläinkunnasta, sillä pelkät kasvsperäiset tuotteet eivät sisällä lainkaan ihmisaivojen toiminnalle välttämätöntä B12-vitamiinia. Tätä sen sijaan maitotuotteet sisältävät.

    Itse olen hyvinkin tarkka sen suhteen, että nauttimani maitosuhteet ovat luomua, jotta päästäisiin edes "askel pidemmälle" vallitsevasta tehotuotannosta. Kategorisesti en kuitenkaan ymmärrä maitotuotteiden totaalikieltoa; se, että tuotanto ei aina ole eettistä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tuotanto voisi olla eettistä. Ihminen on omivori, ja edes jossain määrin eläinkunnan tuotteita tarvitaan, oli se kombinaatio sitten lakto-vegetarismi (maitotuotteet) tai ovo-vegetarismi (esim. kananmunat), tai joku em. yhdistelmä. Toki jos lähtee tekno-opportumismin linjalle, niin mitäpä ihmisruokavaliosta ei voisi korvata synteettisillä valmisteilla? *hatunnosto modernille elintarvike- ja lääketeollisuudelle*

    Itse uskon, että mitä alkukantaisempi ruokavalio on, sitä luonnollisempi se ihmiselle on. Lihan tehotuotanto ei tätä ole, aivan kuten erinäisen flooran kuskaaminen toiselta puolelta maailmaa tätä ei ole. Lihaa voidaan tuottaa myös eettisesti, aivan kuin maitoa ja kananmunia. Kuten Platonin Pidoissa todetaan: mikään teko itsessään ei ole "kaunis", vaan tapa, jolla se tehdään, määrää onko se "kaunista". Uskon, että näin on myös liha- ja maitotuotteidenkin kohdalle. =/ Ehkä koko ajatus kotieläinten pitämisestä rikkoo "ahimsaa", mutta hedelmöittymättömien munien syönti tai kiltisti pidetyn karjaeläimen (lehmä, vuohi tms.) ei mielestäni ole kovinkaan väkivaltaista, ainakaan omasta mielestäni.

    -Jayaguru-Shishya

    ReplyDelete