Monday, September 1, 2014

mitä opin jooga-ashramissa: meditaatiosta spontaanina tilana

Kuten blogiani jo joitain vuosia seurailleet tietävätkin, tutustuin meditaatioon ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten Pekingissä asuessani - osallistuin buddhalaiseen retriittiin ja hurahdin hommaan saman tien. Sittemmistä meditaatiokokemuksissani kirjoitin muutama postaus sitten myös tarina pimeästä illasta -otsikon alla.

Intian-matkallani asuin viikonpäivät jooga-ashramissa, ja vastoin kaikkia odotuksiani tuo viikko mullisti käsitykseni meditaatiosta. Alla puhun meditaatiosta ensialkuun varsin yleiseen sävyyn, mutta kun siirryn puhumaan siitä, miten käsitän meditaation tätä nykyä, tukeudun monilta osin intialaisen Swami Satyananda Saraswatin opetuksiin. Kaiken kaikkiaan tämä postaus kokoaa yhteen kaiken sen, mitä olen viimeisen kahden vuoden aikana meditaatiosta oppinut.



Mitä meditaatio on?

Meditaatio voi puhekielessä tarkoittaa lähes mitä tahansa, ja sillä viitataan usein monenmoiseen toimintaan aina aallokon tiirailusta psykoaktiivisten aineiden johdattelemaan trippiin. Meditaation kuitenkin erottaa edellä mainituista se, että niin aallokon tiirailu kuin psykoaktiivinen trippikin on kokemus - meditaatio on ei-kokemus. Kokemus syntyy aistielinten vastaanottamista viesteistä ja/tai mielen luomista muodoista - ei-kokemus on muodoton ja voi syntyä vasta aistielinten sammuttua. On tärkeää muistaa, ettei meditaatio ole mielen kontrollointia. Kontrolloinnilla voi kontrolloida vain ajatuksia, eivätkä ajatukset ole yhtä kuin mieli.

Tämä saattaa kuulostaa käsitteiden pyörittelyltä, mutta omasta mielestäni on äärettömän tärkeä tehdä ero sen välillä, puhutaanko ei-kokemuksesta vai ei-kokijasta. Esimerkiksi psykoaktiivinen trippi synnyttää usein ei-kokijan tilan, mutta tuokin tila on kokemus ei-kokijasta - ei ei-kokemus. "They show us that we have a lot of work to do", totesi Swami Satyananda Saraswati osuvasti psykoaktiivisista aineista puhuessaan, ja itse olen asiasta samaa mieltä. Monet puhuvat psykoaktiivisista aineista työkaluina, mutta omasta mielestäni todellinen työkalu on sellainen, joka on niin jatkuvassa ja taukoamattomassa käytössä, että se todella muotoutuu käyttäjänsä käteen - siitä tulee niin saumaton osa käyttäjäänsä, ettei työkalua ja sen käyttäjää voida enää erottaa toisistaan.

Ennen kaikkea meditaatio on paradoksi: vaeltava ja levoton mieli on se sama mieli, joka pyrkii lopettamaan vaeltamisen ja levottomuuden. Meditaatioon mielivän onkin ensin havaittava ja sitten hyväksyttävä tuo paradoksaalisuus.

Länsimaisessa meditaatiossa olen usein kuullut puhuttavan rentoutumisesta ja "voimaantumisesta" päämääränä. Joogassa kysymys on kuitenkin tajunnan kolmen tason läpi kulkemisesta; rentoutuminen ja voimaantuminen ovat vain tämän tien sivutuotteita. Tajunnalla on kolme tasoa: tietoinen, alitajuntainen ja tiedoton, joista kahdesta viimeisenä mainituista meillä kokijoilla ei liiemmin ole käpyä. Juuri noihin kahteen tasoon meditaatio kurkottaa.

Varsin suuri osa henkisistä opetuksista esittää, että meditaatiota on kaikki se, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun kokija itse kokee aloittavansa meditaation. Jooga-ashramissa opin kuitenkin toisin; opin, että on olemassa sekä pyrkimyksiä meditaatioon että itse meditaatio. Alla esitellään pratyahara ja dharana (pyrkimykset meditaatioon) sekä dhyana (itse meditaatio).

1. Pratyahara
Aistihavainnot ovat mielen ruokaa, ja niin kauan kuin tuota ruokaa on saatavilla, mieli jatkaa sen jauhamista. Pyrkimys meditaatioon alkaakin pratyaharassa, jossa mieli erotetaan tuntoelimistä; aistit vedetään sisään samaan tapaan kuin kilpikonna vetää neljä raajaa kilpensä sisään. Näin luettuna moinen saattaa kuulostaa mahdottomalta, mutta itseasiassa pratyahara käy oikeanlaisin menetelmin varsin helposti.

2. Dharana
Kun aistit on sammutettu, mieli on valmis yksisuuntaiseen keskittymiseen. On kuitenkin tärkeää muistaa, ettei pakotettu keskittyminen ole keskittymistä, vaan pikemminkin mielen paineistamista.

3. Dhyana
Dhyana on meditaatiota. Se on ajatonta ja tilatonta olemassaoloa, joka nousee ja laskee spontaanisti. Dhyana on ei-kokemus.

Pratyaharan ja dharanan aikana nousevat, usein varsin voimakkaatkin psyykkiset kokemukset ja tuntemukset eivät siis nekään ole meditaatiota. Itseasiassa noihin kokemuksiin ja tunteisiin ripustautuminen voi johdattaa pois meditaation tieltä, sillä kuten sanottu, meditaatio on ei-kokemus. Itse dhyanaan pääseminen voi viedä kuukausia tai vuosia, tai se voi pärähtää päälle heti ensimmäisellä istunnolla.

Mitä stimulaatiohakuisempaa elämää kokija elää, sitä suurempien ponnistelujen takana dharana, saati sitten dhyana on. Oiva esimerkki tästä on mielestäni kahvi, jota arabimystikot käyttivät vielä 200-300-luvuilla korkeamman tajunnantilan saavuttamiseen. Ero nykysuomalaiseen, kahvinhuuruiseen työpaikkakulttuuriin on huomattava. En esitä, etteikö stimulantteja elämässään suosiva ihminen voisi meditoida. Sen sijaan esitän, että stimulaatiohakuisessa elämässä meditaatioon pääseminen on huomattavasti suuremman vaivannäön takana. Valinta on jokaisen oma, mutta on turha nuiviintua, jos meditaatio ei kanna niin sanottua hedelmää yhtä nopeasti, kuin kielen päälle tai verenkiertoon pärähtävä stimulantti.

"Jou, anna virran kuljettaa ja chillaa" -asenne on siis hyvin kaukana yogin elämäntavasta. Meditaatio vaatii päättäväisyyttä ja mielenlujuutta - ei hetkellisten mielialojen ja stimulaatioiden virrassa ajelehtimista.


Yantra, psyykkinen symboli


Erilaiset meditaatiotyylit sekä mielen mystifiointi

Haluan korostaa tässä kohtaa asennon ja tyylin tärkeyttä, sillä uskon että monilla homma kaatuu juuri tähän.

"Asento" on vakaa ja mukava, on ainoa kommentti, jonka Patanjali heittää joogasutrassaan asanoihin liittyen. Kaikki muu on jätetty auki, sillä jokainen yksilö on erilainen. Meditaatio yhdistetään usein välittömästi risti-istuntaan tai ainakin istuma-asentoon. Aasiassa risti-istunta usein onkin paras vaihtoehto, sillä aasialaiset (varsinkin intialaiset) istuvat risti-istunnassa lapsesta lähtien. Eurooppalaiset ovat kuitenkin penkkikansaa, ja siksi risti-istuva asento on lähes poikkeuksetta eurooppalaiselle huono valinta. Vakaa ja mukava asento on sellainen, joka on niin kertakaikkisen tyydyttävä, ettei siitä halua liikahtaa milliäkään. Sillä niin kauan kun asento on edes hiuksenhienosti epämukava, kehoa on mahdoton unohtaa. Ja niin kauan kuin kehoa on mahdoton unohtaa, ei voida päästä pratyaharan tuolle puolen.

"Ei meditaatio vaadi mitään sen ihmeempää tekniikkaa, kunhan istuu vaan ja ihmettelee!" on väite, johon usein törmään, ja jonka olen joskus ollut itsekin valmis allekirjoittaman. Tätä nykyä en kuitenkaan voisi olla enempää eri mieltä. Itse meditaatio on spontaani tila, mutta edellä esitetyt pratyahara- ja dharana-tilat eivät nouse spontaanisti. Aivan kuten ratsastushommissa hevosen selkään täytyy ensin nousta, jotta voi muodostaa vuorten taakse villisti karauttavan parivaljakon, myös meditaation selkään täytyy nousta. Istuminen ja ihmetteleminen on jokseenkin verrannollinen siihen, kuin jäisi hevosen viereen nöpöttämään ja taputtelemaan.

Tarkoitukseni ei ole kuulostaa elitistiseltä tekniikkanatsilta. Kuten jo sanottu, olen käynyt "istu ja ihmettele" -vaiheen läpi itsekin, ja koen sen olleen kaikilta osin hyvin tärkeä vaihe. Itseasiassa istuminen ja ihmetteleminen on mielestäni paras vaihtoehto sellaiselle, joka ei ole vielä löytänyt omalta tuntuvaa meditointitapaansa. Itselläni siihen meni kaksi vuotta ja kolme maata (Kiina, Suomi ja Intia), joten pidä kiinni uteliaisuudestasi, äläkä lannistu, mikäli et ole vielä löytänyt sitä ominta juttuasi. Kun lopulta löydät sen, tunnistat sen kyllä.

"Mutta jos kaikki on muodotonta, miten meditaatiossa voi olla muoto?", saattaa joku tässä vaiheessa kysyä. Katsoakseni siksi, että muodottomuus manifestoituu mielessä muotoina; se on mielen tapa suodattaa olemassaoloa ja tajuntaa. On siis turha pyrkiä meditaatioon jonkin sellaisen siivillä, jota mieli ei pysty käsittämään. Muodottomuuden aika koittaa dhyanassa.

Toitotan tätä aina ja kaikkialla, ja teen sen tässä yhteydessä taas: mieltä on turha mystifioida. Mieli on vain yksi ihmisolemisen rakenneosista, ja aivan kuten millä tahansa muullakin ihmisolemisen rakenneosalla, myös sillä on tietyt lainalaisuutensa. Jooga pureutuu noihin lainalaisuuksiin viidentuhannen vuoden kokemuksella. Aivan kuten tasapainoa tai lihasvoimaa voidaan harjoittaa, myös mieltä voidaan harjoittaa. Harjoittaminen ei kuitenkaan tarkoita samaa asiaa kuin kontrolloiminen. "Kuulostaa hyvältä, mutta minun mieleni tuskin moiseen taipuu", märehdintä on paitsi mielen mystifiointia, myös pysyvän minuuden harhassa roikkumista.


Miksi meditoida?

Tässä kohtaa aion olla lyhytsanainen, sillä uskon että jokaisella on omat syynsä meditoimiseen. Oshon mukaan meditaatio on yhdistymistä jumalallisuuteen ja kaikki muu kuin tuo jumalallisuus on yhtä tyhjän kanssa, mutta itse en koe tarpeelliseksi tehdä yhtä radikaaleja esityksiä aiheesta.

Omalla kohdallani meditaatio on mullistanut koko tapani käsittää olemassaoloa ja itseäni osana sitä. Sillä mikään ei ole todellista eikä epätodellista - kaikki on mielen luomaa projektiota. Oli kyse sitten takapihan siilistä tai rakkauteni kohteesta, mieleni on luonut tästä projektion, jota olen tottunut pitämään todellisena. Siilin tapauksessa tämä voi olla vaikeampi käsittää, mutta kun rakkaus astuu kuvaan, on jokseenkin helppo havainnoida millaisen projektioryöpyn se tuo tullessaan.

Elämä on unta ja lukemattomia toisiinsa kietoutuneita unia sen sisällä. Monet henkiset opetukset esittävät, että tuo projektioharha, maya, on mahdollista siirtää syrjään ja löytää objektiivinen todellisuus sen takaa. Itse en kuitenkaan usko objektiiviseen todellisuuteen. En siis koe, että meditaatio johtaa unesta heräämiseen, vaan siihen että ajan kanssa kokija yksinkertaisesti herää uneen. Meditaatio opettaa todellista unennäkemisen taitoa; taitoa heittäytyä tuohon uneen, leikkiin, tai miten sitä ikinä haluaakaan kutsua. Valtaosa ihmisistä taitaa kutsua sitä elämäksi.



Seuraavassa meditaatiopostauksessa konkretia astuu kehiin: kerron omista meditaatiorutiineistani sekä siitä, mikä auttaa pitkäjänteisen meditaation tiellä. Tämä postaus toimikoon alustuksena kaikelle sille, sillä ennen itse meditaatioon pyrkimistä on mielestäni tärkeä ymmärtää, mitä meditaatio varsinaisesti on.

(Ylemmät kuvat jooga-ashramista, alemmat asuinkulmiltani Kiinasta.)

11 comments:

  1. Meditaatio ei-kokemuksena on silkkaa kielen kikkailua. Mikä tekisi meditaatiosta jotenkin kokemuksien ulottumattomiin menevän ei-kokemuksen? Eikös tämä ole meditaation jalustalle laittamista ja ylenpalttista mystifiointia parhaimmillaan? Ihminen on kautta aikojen yrittänyt päästä normaalista tajunnantilasta eroavaan kokemukseen. Aistien poissulkeminen ja meditaation harjoittaminen ei ole missään nimessä ainut keino tämän saavuttamiseen. Pitää muistaa, että myöskään meditaatiota ei voi harjoittaa samalla intensiteetillä jatkuvasti, joten tämä vahvistaisi sen kokemusperäisyyttä ja veisi sen kokemukseksi muiden joukkoon.

    Melkein kaikissa uskonnoissa on harjoitettu jonkinnäköistä meditaatiota - yleensä esimerkiksi juurikin hengityksen kontrolloinnin avulla, mikä aikaansaa sen, että ihmiskehon veressä on joko suuri määrä happea tai suuri määrä hiilidioksidia. Tällaisilla konsteilla ihminen on muokannut kehonsa kemioita aikaansaaden monenmoisia ilmiöitä, mystifioidaan yksi niistä ilmiöistä vaikkapa ei-kokemukseksi. Ihminen on myös kautta aikojen käyttänyt erinäisiä substansseja tajunnantilan muutoksen aikaansaamiseksi, tästä esimerkkinä vaikkapa psilosybiinisienet, joiden käytöstä on luolamaalauksia jotka ulottuvat aikaan 5000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

    Olisikin hyvä muistaa, että joogassa ja varsinkin tantrassa (joka käyttää hyödykseen guruja ja suurta määrää esoteerista tietoa) näitä henkisiä oppeja mystifioidaan monesti hyvin suurellakin kädellä. Gurut voivat ja ovatkin varmasti erittäin tärkeitä henkisen tien kulkijoille, mutta kyseisten jannujen oppeja ei koskaan pidä ottaa liian kirjaimellisesti, kuten subjektiivisuus sen meille jo osoittaa - kaikki ei käy kaikille. Gurut kuitenkin voivat ohjata oppilasta tiellä vahvempaan kokemukseen (unohdetaan jo se ei-kokemus).

    Monet tieteilijät ja filosofit ovat miettineet sitä mahdollisuutta, että kaikki on vain simulaatiota ja me olemme osa sitä, simulaatiota, unta tai miksi sitä ikinä haluaakaan nimittää. Olisimme vain biologisia koneita, jotka toteuttavat komputaatioita komputaatioiden perään. Jan Westerhoff niminen tyyppi on esimerkiksi toitottanut tätä "dream within a dream" -näkemystä (ja tietenkin monet idän mystikot sun muut).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitokseni äärimmäisen asiallisesta ja mietitystä kommentistasi!

      Lienemme molemmat samaa mieltä siitä, että pohjimmiltaan kaikki sanallinen ilmaisu on silkkaa kielen kikkailua, mutta jollakin tavalla ilmiöitä (tai ei-ilmiöitä!) on yritettävä kommunikaatiossa ilmentää. Halusin ei-kokemuksella tuoda esiin nimenomaan sen, että itselleni syvän meditaation tila on täysin vastakkainen kokemus kaikelle sille, mitä olen koskaan missään muussa yhteydessä kokenut. Oman kokemukseni mukaan hengityksen kontrolloinnilla ja psilosybiinisienillä (tai esimerkiksi puolisynteettisillä substansseilla) ei siis varsinaisesti ole yhteyttä tämän tilan kanssa - joskin ne voivat toimia niin sanottuina pyrkimyksinä meditaatioon. (Itse en tosin lähtisi sienten kera matkaamaan kohti dhyanaa, mutta mikäli joku moiseen taipuu, niin kuulisin mielelläni aiheesta lisää!)

      Ei-kokemuksellisuudeksi nimeäminen ei siis ole mystifiointia, vaan - kuten jo itse sanoitkin - kielellinen ilmaisukeino. Syvä meditaatio on itselleni täysin aistiton tila, "kuollut" tila, ja siksi mainitsemasi "vahva kokemus" ei mielestäni kovinkaan osuvasti kuvaa tuota tilaa. (Kun puhun "kuolleesta" tilasta, on tämä tietysti myös kielellinen konsepti, ja siten varsin epätyydyttävä.) En myöskään tiedä mitä tarkoitat "jatkuvalla" meditaation harjoittamisesta puhuessasi, mutta itse pidän jatkuvana päivittäisyyttä. Päivittäisyys ja intensiivinen meditaatio ovat varsin toimiva parivaljakko, sillä juuri jatkuvuudesta kumpuava arkipäiväisyys vie pois sensaatiohakuisuuden ja mystifioinnin tieltä. ("Vahvojen kokemusten" kalastelemisesta.)

      Henkisten oppien mystifiointi ei onneksi päde kaikkiin koulukuntiin ja perinteisiin. Itse kunnioitan Swami Satyananda Saraswatin työtä juuri sen takia, että tämä on pyrkinyt systemaattisesti purkamaan esoteerisuuden ja mystifioinnin verhoa (ja monilta osin mielestäni myös onnistunut siinä). Gurujen oppeja ei tulisi ottaa sen kirjaimellisemmin kuin yliopiston professorienkaan oppeja - molemmilta tahoilta löytää paljon arvokasta tietoa, mutta tuo tieto vaatii omaksumista, ja omaksuminen vaatii omakohtaisuutta - omakohtaisuuden taas vaatiessa lähes poikkeuksetta kyseenalaistamista.

      Jan Westerhoffiin en ole aiemmin törmännyt, mutta tuo dream within a dream -näkemys kuulostaa näin maininnallisella tasolla varsin auvoisalta! En tosin tiedä, missä määrin kyseisen jannun näkemykseen sisältyy mekaanisuutta - oma näkemykseni kun on pikemminkin orgaaninen.

      Toivon, että tästä postauksesta välittyi vahva subjektiivisuus. Tarkoitukseni oli omalta osaltani kannustaa jokaista etsimään omaa polkuaan ja olemaan itselleen rehellinen, mikäli tuo polku jossain vaiheessa lähtee haarautumaan uusille ja yllättävillekin urille. Itse kiinnostuin (ja innostuin) ensi alkuun buddhalaisuudesta, sitten psykoaktiivisista substansseista ja nyttemmin tantrasta. Jokainen vaihe on vaatinut rutosti itseensä menemistä sekä valmiutta myöntää, ettei yksikään näkemys ole pohjimmiltaan toista parempi.

      Lisäksi toivon, että postauksesta välittyi vahva epäilyni niin sanottuja lopullisia näkemyksiä kohtaan. Lopullisissa näkemyksissä asustaa stabiliteetin harha.

      Delete
    2. En missään yhteydessä puhunut "vahvoista kokemuksista", puhuin siitä, että meditaatiokin on kokemus muiden joukossa, koska kokemusten kautta ihmiselle välittyy tieto toiminnastaan. Meditaatiossa tietoisuus ei koskaan poistu kuvasta - jos pystyt tarkkailemaan asiaa olet välttämättä jonkin asian kokija, vaikkei siihen aistit tai hengitys (tai sen kontrollointi) enää tässä vaiheessa vaikuttaisikaan.

      Jatkuvalla meditaatiolla tarkoitin ihan jatkuvaa toimintaa, siis kokoaikaista. Mikään ei ole tällaista, joten meditaatio vahvistuu kokemuksen 'lokeroon' myös tämän argumentin kautta. Nukkuminenkin on vain hetkellistä, vaikka uuteen uneen heräisikin. Mikään ei ole pysyvää, ainakaan samassa muodossaan - kuten itsekin sanoit lopullisista näkemyksistä.

      Olet oikeassa, että tieto vaatii omaksumista, mutta omaksuminen (jo itse sanakin viittaa siihen) on juurikin omakohtaisen kokemuksen kautta oppimista. Näin myös meditaation "kuollut" tila painuu väkisinkin kokemuksen puolelle. Mikään kokemus ei ole myöskään toista parempi, se on myös muistettava kun puhutaan meditaatiosta tai mistä tahansa.

      Delete
    3. Hehei, nyt taidat kyllä sotkea kielelliset ilmaisukeinot ja varsinaiset metafyysiset konseptit toisiinsa! En ole missään vaiheessa lanseerannut ei-kokemusta minään metafyysisenä konseptina, ainoastaan käyttänyt sitä kielellisenä ilmaisukeinona. Siitä olen tosin aivan samaa mieltä, että meditaatiossa tietoisuus ei tosiaan poistu kuvasta; meditaatiossa tietoisuus on päinvastoin ja niin sanotusti aivan tapissaan. En myöskään missään vaiheessa väittänyt, etteikö meditaatiossa kokija olisi läsnä. (Otin asiaan kantaa puhumalla postauksessa myös kokijoista ja ei-kokijoista. Nämäkään eivät ole metafyysisiä konsepteja. joten älä suotta innostu/riehaannu!)

      Ja hömppänä (nyt kun henkilöllisyytesi on paljastunut, voin puhutella näin tuttavallisesti!) - sinä jos kukat tiedät, kuinka suhtaudun siihen, että jotakin kokemusta nimitetään toista paremmaksi tahi asteeltaan korkeammaksi. Voimme toki jatkaa keskustelua, mutta luulenpa että kuoleman mysteerin selvittäjänä puhut tässä metafyysisistä konsepteista, kun taas itse elämän mysteerin selvittäjänä pyrin vain mahdollisimman osuvasti kuvaamaan meditaation luonnetta levittääkseni meditaation ilosanomaa eläväisten joukossa!

      Delete
  2. Kiitos tästä tekstistä, se selvensi käsitystäni mitä meditaatio itsessään on. Jään innolla odottamaan postausta siitä miten ja millaisena sinä itse koet meditaation (jos siis jotain siinä koet). Ajatus tuosta ei-kokemuksesta on itselleni jotenkin todella hankala ymmärtää. Miten esimerkiksi pystyt jossain vaiheessa lopettamaan meditoinnin, jos aistit pyritään sammuttamaan ja tilanne on pelkästään spontaani eikä lainkaan kontrolloitu?(puhun siis tuosta meditaation viimeisestä vaiheesta) Vai onko tietoisuus kuitenkin jollain tavalla täysin läsnä meditaatiossa vaikkei kokemus olisikaan? Toivottavasti saan näihin kysymyksiin vastauksia tulevassa postauksen jatko-osassa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ymmärrän hämmennyksesi - näistä asioista kirjoittaminen on hämmentävää ja lukeminen vielä hämmentävämpää. Kieli sopii varsin huonosti tämänkaltaisten kokemusten (tässä tapauksessa ei-kokemusten) kuvailemiseen, ja senpä takia matkalle ehtiikin muodostua aikamoinen rikkinäinen puhelin. Ja niin turhauttavaa kuin onkin lukea nuo iänikuiset "kokeile ja löydä itse" -kehotukset, niin muuta tietä ymmärrykseen ei katsoakseni ole.

      Vastatakseni kysymykseesi: kyllä, meditaatiossa tietoisuus on läsnä, mutta kokemus ei. Itseasiassa meditaatio on niin sanottu ylitietoinen tila - ylitietoinen verrattuna siihen, mihin olemme tottuneet. Aistit taas sytytetään samaa reittiä kuin ne on sammutettukin. Itse aistien sytyttämisen ja sammuttamisen tila on siis kontrolloitu, mutta itse meditaatio (dhyana) on spontaani.

      Delete
  3. Voisitko vielä selventää, että mitä siis tarkalleen ottaen tarkoitat tuolla ''kaikki on mielen luomaa projektiota''? Onko siis koko elämä mielestäsi jokaisen oman mielen luomaa, ja koetko täten ettei siihen voisi itse vaikuttaa? Miten muuten olet hyötynyt meditoinnista? (tuon lisäksi että se on mullistanut tapasi käsittää olemassaoloa ja itseäsi osana sitä) Näkyykö meditoinnin ''vaikutukset'' miten ja koetko olevasi jollain tavoin ''valaistuneempi'' sen ansiosta?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jo vain: tietoisuus luo todellisuuden, joten ilman tietoisuutta ei ole myöskään todellisuutta. Mieli on todellisuuden suodatin ja projektiomasiina. En usko perimmäiseen vapaaseen tahtoon, vaikka arkielämän tasolla koenkin sen olevan (kollektiivisessa) ihmisyydessä läsnä. Asioita ja ilmiöitä voi toki älyllistää aivan loputtomiin, mutta näin kokemuksen tasolla metafyysiset konseptit voidaan mielestäni erottaa arkielämän olemisesta. Toisin sanottuna: en mieti jokapäiväistä omenaa ostaessani, että jaahas, siinäpä taas yksi mielen luoma projektio. Sen sijaan mietin mielen luomia projektioita kovastikin, kun huomaan että sisälläni nousee esimerkiksi jonkin sortin suuttumus/loukkaantuminen/odotus rakastamaani ihmistä tai vaikkapa yhteiskuntaa kohtaan.

      Myönnettäköön, että kielellisesti ja älyllisesti ladeltuna moinen kuulostaa aikamoiselta sanafarssilta, mutta on eri asia käsittää jokin asia analyyttisesti kuin sisäistää ja todella kokea se omassa olemuksessaan ja olemisessaan.

      En tiedä kauanko olet blogiani seuraillut, mutta mikäli vuoden tai pari, olet saattanut ulkopuolisen tiirailijankin silmin huomata melkoisen muutoksen meikäläisessä. Uskoakseni valtaosa siitä on kummunnut meditaatiosta sekä meditaation avaamista ovista. Elämästä on tullut paitsi rennompaa ja helpompaa, myös rehellisempää ja myötätuntoisempaa. Koen päässeeni niin sanotusti JYVÄLLE jo aika monista asioista! (Kirjoitan näistä asioista lisää seuraavassa meditaatiopostauksessa. Uskoakseni tällaisten muutosten esiinnostaminen toimii kaikkein tehokkaimpana meditaatioinspiraationa muille. :>)

      Delete
  4. Ni joo, aika simppeliltä kuulostaa elämä jos ainoo tavote on mielenrauha, mut kun sitä alkaa miettii hetki kerrallaan harjotuksena ni loppuu helppous aikalail seinään. Ja siin kohtaa onki jo "tylsä" ihminen, koska ei tarvi mitää villii tai jännää kokemusta siitä et elää. Maya menettää merkitystään. Vaik toki on kivaa tehä juttuja mut hahmo-olento Paula tekee koska huvittaa ja on tylsä muiden silmissä koska on pitkälti henkisesti kylläinen kokoaika eikä kiinnosta esim BAARIT. Kylläinen, koska tietosuus on kaikesta vapaa. Toki sit hahmopiirteet ja karma tuo mukanaan omaa hauskaa lastiaan mut se on sit jo iha toinen stoori. Kaikki kantaa mukanaan ominaisuuksia jotka nyt ei oo luokiteltavis välttis hyviks ja huonoiks, mut niihi ei kannata ku antautuu ja hyväksyy jos kokee et asialle ei vaa voi mitään tehdä. Valitsee sillonku voi, tekee hommansa ja dutynsä ja loput ns "tekojen hedelmät" ei oo omissa käsissä.
    Nyt mää ehk jätän tän rustaamisen mut hittoku alko huvittaa hölöttää. Kaikelle on hienoja nimiä ja tietoa on pallo pullollaan mut jos tietää sen mikä lopettaa tarpeen tietää (Vedanta) ja tieto on juurtunut ni eipä täs tarvi muuta ku leikkii täl pallolla sen mitä ehtii, nähdä kaikki yhtenä huvittavana "pelinä", pelata niillä ominaisuuksilla ja vahvuuksilla mitkä hahmo-olennolle on annettu ni jee! Kaikesta ei tarvi tykätä mut kaikkee voi rakastaa tietosuuden peileinä.
    Terkkuja Vietnamista
    toivooooo Paula (ex Pennola) Band

    ReplyDelete
  5. Moro Heidi, teki mieli kommentoida kun esim käytit sanaa "maya" millä siis tarkotetaan kaikkea objektitodellisuutta, kaikkea mitä voi aistia, jokaista kokemusta, jokaista materiaalin kimpaletta, ihmistä, eläintä, koko tätä leikkiä mitä suurin osa jengistä pitää todellisuutena.
    Mää ite en nää että meditaatio ois ei-kokemus koska nään että kaiken todellinen luonto on tietoisuus "Awareness" aina muuttumaton, läsnäoleva, loputon tietosuus joka jo itsessään on todiste itestään. Tätähän ei ikinä voi selittää kahdessa lauseessa mut ne jotka vielä miettii että kuka tai mikä on, niin aika selvää on että vaikka ihmislihakimpaleen todellinen luonto ei oo keho (jos olisit keho voisit millon tahansa lopettaa hengittämisen - ei onnistu) ja toinen, että mää en oo mieli (jos olisit mieli voisit millon tahansa lopettaa ajattelemisen ja vaik nyt ennustaa tulevat 10 minuutin ajatukset - ei onnistu). Jossain opeissa väitetään että mieltä ei oo, mut mieli itessään tiedostettuna on jo mielen olemassa olon todiste. Mut mieli ei oo todellinen, koska mikään mikä muuttuu ei voi olla todellista. Eli mieli on objektia, mayaa. Ja mayan takana on vaan subjekti, tietosuus. Ilman tietosuutta ei ois mayaa, mut tietosuus on aina mayasta vapaa.
    Eli se joku on olemassa ei oo sama ku että se olis todellista. Ite siis määrittelen todellisen semmoseks joka on aina, objekteista riippumatta irrallaan ja vapaa, aina muuttumaton. Ja tosiaan tiloja on kolme, valvetila, unetila ja syväunitila. Valve ja uni ei niinkää eroa toisistaan koska molemmista useimmiten kokija samastuu olemaan kokija, tekijä, eikä niinkään tietosuus, näkijä. Syväunessa taas ei oo "ketään" kokemassa, mut useimmiten aamulla kun heräät tiedät jostai syystä että joo, olin mä syväunessa. Mikä sen tiedon tois paitsi tietosuus. Ja tosiaan tää tietosuus mistä jauhan ei oo tää ihmisen perus tietosuus että teenkö nyt tietoisen valinnan jne, vaan pelkästään kaiken objektimaailman näkijä. Ja näkijään samastumalla voi vaan vapautuu objektimaailmasta, mayasta. Siks esim mää nään että mää oon meditaatio, mää oon se joka näkee kehon lootuksessa ja mielen värähtelemässä. Kyse on vaa siitä mihin samastuu. Mulle meditaatio on harjotus ja työkalu siinä missä moni muukin asia muistuttamassa että mää oon tietosuus joka näkee tän lihamylly-paulan ja sen fiksut tai typerät ajatukset, tunteet ja teot. Kovin helppo ei oo näkijäks samastua jos vaik on jalka poikki ja sattuu iha mullina, mut entäs sitte, tietosuuden näkökulmasta mitään ei oo tapahtunu, koska jokanen tapahtuma, kokemus, objekti on mayaa. Eli tavallaan mää oon meditaatio. Paula harjottaa meditaatiota harjotuksenaan pitääkseen mielen tasapainosena, koska vaan sillon ku mieli on tasanen, se on lähimpänä todellista olemustaan, tyhjyyttä, kokonaisuutta, mikskä kukakin haluu kutsua jotakin mikä on sanoista ja käsitteistä vapaa :D
    Tää on sekava viesti, mut mun as in Paula-lihakimpaleen "duty" tällä pallolla on huolehtia mielenrauhastani ja mahdollisimman vähän samastuu tunteisiin ja ennen kaikkee kokemuksiin.. Paljon on sitä gurupaskaa ja "joogeja" ja opettajia jotka on kerran pannu kundaliinit pörisee ja saavuttanu jotka kosmisen orgasmin ja päättäny et hei tää oli valaistuminen. Ehkä kokemus valaistumisena mut jos ei tuu mitään tietoa mukana ni aika tyhjää on perustaa mitään pelkän kokemuksen - objektin varaan. Sen takii ite oikeestaan skippaan kaikki pranayamaharjotukset ja liian vahvat joogiset päräyttäjät, koska ne vie etäälle mielenrauhasta. Mulle taas kahvishotti aamulla ei vie mieltä mihkää sfääreihin vaan enemmänki tuo keskittymisen toteuttaa "dutya", mielenrauhaa, hetki kerrallaan. Eikä sillee et jengi vääntää duunia kaheksast viitee ja menee johonki astangaan hakee euforian kokemuksen ja heti salista ulos astuessaan imautuu samaan kamaan ku missä tahansa muuallaki.

    ReplyDelete
  6. No just joo, noi meni sit aikajärkäs väärin. Eka tulee toi mikä alkaa Morolla ja sit toi ylempi myöhempi lopettaa. ei kuulema mahtunu viestikenttään koko kauneus.

    ReplyDelete