Monday, September 8, 2014

miksi kiina - why china - 为什么中国 ?

Jaahas! Olen asunut Kunmingissa kohta kaksi viikkoa, ja sinä aikana kamerani muistikortti on alkanut pullistella omia aikojaan. Viimeisen kahden viikon aikana olen uusiin tovereihin tutustuessani myös saanut toistuvasti vastata otsikossakin itseään tyrkylle tuovaan kysymykseen: miksi Kiina? Miksi palaan tänne yhä uudestaan ja uudestaan? Kysymys on varsin osuva ja ajankohtainen, sillä ensimmäisestä Kiinan-matkastani on kulunut jo kolme ja puoli vuotta. Tällä tiellä sitä yhä edelleen vaan köpötellään, vaikka kulkemani polku onkin ollut aivan erilainen, kuin olisin tuolloin kolme ja puoli vuotta sitten koskaan osannut kuvitella.

Siispä seuraavassa postauksessa paitsi puran massiivista kuvasaldoa, myös vastaan otsikon kysymykseen - ensin asialliseen sävyyn ja sitten nostalgiahanat valtoimenaan!



Lähipuisto sekä samaisen puiston keskellä sijaitseva joogapaikka, jossa käyn viitisen kertaa viikossa. Paikan opettajakunta on ottanut paljon vaikutteita Swami Sivananda Saraswatin sekä Swami Satyananda Saraswatin visiosta syntyneestä Bihar School of Yogasta, jonka ashramissa olin Intiassa.


1. Kolmitasoinen historia ja ovela yhteiskuntakritiikki

Kiinassa vuorovaikuttaa kolme historiallista tasoa: dynastioiden aika, Maon aika sekä nyky-Kiina. Kulttuurivallankumouksesta ja Suuresta harppauksesta pysytellään visusti ja kiusaantuneesti hiljaa, mutta siinä missä Maon aikaisia, seinille painettuja sloganeita on maalattu piiloon, kukoistaa kuitenkin niin sanottu retrohenkinen Maon ihannointi: Mao-krääsää ja punaisia kirjoja myydään jokaisessa kadunkulmauksessa ja Mao-lakki löytyy jokaisen tosiäijän kokoelmista. Intialainen asettelee autonsa konepellille Ganeshan tai muun jumaluuden, mutta kiinalainenpa saattaa repäistä ja läimäyttää vastaavalle paikalle Maon pään tai muotokuvan.

Myös kiinalainen yhteiskuntakritiikki on aivan omaa luokkaansa johtuen niin Kiinan poliittisen järjestelmän älyttömyydestä kuin kiinalaisen kansalaisosallistumisen perinteestäkin. Aihe on mielestäni niin kutkuttava, että olen perehtynyt siihen useampaankin otteeseen kirjoittamalla retorisia analyysejä kiinalaisten punk-bändien lyriikoista. "Sosialismi on hyvä, sosialismi on hyvä!", jyristään erään pekingiläisen punk-bändin samannimisessä biisissä - ja väitänpä, että jokainen kynnelle kykenevä ymmärtää samantien, että kyse on kaikesta muusta kuin sosialismin ylistämisestä. Kommunistinen puolue tietää sen yhtälailla, mutta voiko kommunistinen puolue sensuroida kappaleen, jossa lauletaan sosialismin hyvyydestä? Ei tietenkään. Kiinalaisen yhteiskuntakriitikin luo tulkintakehikko, ei itse sisältö. Sisältö voidaan sensuroida ylhäältä päin, mutta ruohonjuuritasolta nousevaan tulkintakehikkoon ei edes kommunistinen puolue kykene kajoamaan. (Aiheesta voi lukea lisää kirjastani - tässä yhteydessä riittänee lyhyt johdatus aiheeseen.)


2. Uskonnot ja filosofiat: buddhalaisuus, taolaisuus ja kungfutselaisuus

Jokainen mystisten edesottamusten perään huokaileva voi löytää Kiinasta mitä kiintoisimman uskonnollis-filosofisen sopan: on niin buddhalaisuutta, taolaisuutta kuin kongfutselaisuuttakin. (Sekä liuta muita uskontoja, mutta niistä allekirjoittanut ei ainakaan tällä erää ole järin kiinnostunut.) Buddhalaisuuden saralta löytyy niin Puhtaan Maan buddhalaisuutta, tiibetinbuddhalaisuutta kuin chan-buddhalaisuuttakin - kiinalaista vastinetta zen-buddhalaisuudelle, joka yhdistelee niin buddhalaisuutta, taolaisuutta kuin kungfutselaisuuttakin. Osa Kiinan temppeleistä on lähinnä museohenkisiä turistikohteita, mutta pienempien temppelien pihoilta löytää varsinkin sunnuntaisin hyvin harrasta ja omistautunutta, meditoivaa porukkaa. Varsinkin kiinan kieltä taitava voi löytää myös lukemattomia erilaisia ja erikestoisia retriittejä, jotka ovat usein maksuttomia.

Virallisesti Kiina on ateistinen valtio, mutta etenkin filosofisella tasolla niin buddhalaisuus, taolaisuus kuin kungfutselaisuuskin vaikuttavat ihmisten elossa yhä. Pekingissä ei tarvitse eksyä kovinkaan syrjäiselle sivukadulle, kun on jo astunut harakoiden silmiä lasipurkeissa säilövien taolaisten ihmeparantoloiden maailmaan. Omien kokemusteni mukaan myös suuri osa taichia vetelevistä äijänkäppänistä on taolaisia. Kysy näiltä onko taolaisuus uskonto vai filosofia, ja saat kepistä pyllylle. (Allekirjoittaneelle on kerran käynyt näin.)

Ja mikä parasta: Kiinasta voi edelleen löytää syrjäisiä vuoria, joilla asustaa omiin oloihinsa vetäytyneitä erakoita. Osa viettelee maallisempaa elämää, osa taas on tiukasti omistautunut meditaatioharjoituksilleen.



Ensimmäinen kunnialla selvitty sanelu sekä yliopistoni kampus, joka muistuttaa - näin pohjoiseurooppalaisin silmin - lähinnä trooppista sademetsää. 


3. Kiinalaisuus ja kiinalainen länsimaalaisuus

Modernisoitumisesta ja länsimaistumisesta huolimatta Kiina on ja pysyy Kiinana. Länsimaistuminen ei mielestäni ilmene niinkään varsinaisena länsimaalaisuutena kuin pikemminkin kiinalaisena länsimaalaisuutena. Kiinasta löytyy toki KFC:tä ja Starbucksia, mutta vaikka kyseisten maailmanlaajuisten ketjujen luulisi olevan esiintymispaikastaan huolimatta varsin geneerisiä, on Kiinassa käynyt toisin. KFC:n pöydille ja lattioille kerääntyy öisin nukkumaan niin kodittomia kuin illan viimeisestä junasta myöhästyneitäkin, ja Starbucksissa kahvin sekaan lorautellaan papujuomaa. Pizza Hutissa syödään pizzaa puikoilla ja leffateatterissa on usein mahdoton keskittyä itse elokuvaan, kun kiinalaisjoukkio innostuu huutelemaan toisilleen salin reunalta toiselle. Kiinassa tietää aina olevansa juuri ja nimenomaan Kiinassa, ja se on mielestäni aika hemskutin vaikuttavaa ja vakuuttavaa!


4. Kontrastit ja monipuolisuus sekä nykytaide massayhteiskunnassa

Kenellekään ei liene yllätys, että Kiina on mielestäni aivan uskomattoman monipuolinen paikka. Kiinasta löytyy niin muslimien ja kamelien Xinjiang kuin Pekingin underground-kulttuurin keskittymäkin; ovi- ja puujumalia kunnioittavia maalaiskyliä ja Itävallan kokoinen kaupunki Chongqing, jossa asuu 30 miljoonaa ihmistä. Keskellä hulluintakin hulabaloota Kiinassa pääsee kuitenkin aina rauhaan; oli kyseessä kuinka suuri kaupunki tahansa, puistoissa ja viimeistään temppelialueilla asuu rauha. Tämä täyden hulabaloon ja ehdottoman rauhan välinen kontrasti ja rinnakkaiselo on rajuin, johon olen missään törmännyt. (Esimerkiksi Intiassa kyllä hulabaloota riitti, mutta ehdottoman rauhan äärelle ei ihan niin vain mentykään.)

Olen aiemminkin kirjoittanut Kiinasta massayhteiskuntana. Massayhteiskunta tai ei, kiinalainen nykytaide on ylivoimaisesti kiinnostavinta ja voimakkainta kohtaamaani - luultavasti juuri siksi, että kontrasti kiinalaisen nykytaiteilijan sekä esimerkiksi kiinalaisen yliopisto-opiskelijan välillä on valtava. (Suomessa taas ei ole lainkaan harvinaista, että yliopisto-opiskelija taiteilee tai taiteilija opiskelee.) Kiinassa etenkin nykytaiteiluun keskittyminen on sen sortin valinta, että verta itkee suvun lisäksi myös koko haudassaan vääntelehtivien esi-isien jaosto.


Kuluneena viikonloppuna eksyin maaseutuseikkailulle. Aluksi tarkoitus oli suunnistaa kohti Itä-Yunnania, mutta koska kaikki bussit tuntuivat hinkuvan kovasti etelään, päätin suunnistaa etelään itsekin. Päädyin Jianshui'hin (建水), josta hutonkitönöjen keskeltä löysin muinaiseksi otaksumani kyläkaivon sekä puuovien suojissa lymyilevän alttarin.

Mää sen samaisen kaivon pohjalta heijastuneena. Hyväksynette selfien tämän kerran!

Kuten pian osoittautui, kyseessä ei kuitenkaan ollut muinainen kaivo, vaan hyvinkin topakassa käytössä oleva kyläkaivo.

Myöhemmin löytyi toinen samanlainen. Alttari pystyssä täälläkin.

Aika Ming-dynastian katkuista kamaa tämäkin ovi, mutta itseasiassa kyseessä on aivan tavallisen käppänän kotiovi. Näin 50-luvulla rakennetun opiskelija-asuntolan asukkina moista on vaikea käsittää.

Yksityiskohtia pulliaisovesta.

Entinen buddhalainen temppeli, nykyinen kalalta löyhähtävä varastotila. "Paska homma, mutta minkäs teet!", totesi eräs äijä, jonka mielipidettä kyseisestä identiteettimuutoksesta kysyin.


Bonsai-puutarhaakin piisasi.


5. Ruoka- ja teekulttuuri sekä terveyshöperöinti

Moni on ihmetellyt, miten Kiinassa pärjää vegaanina. Itseäni moinen ei ole koskaan ihmetyttänyt, sillä kiinalaiset syövät kaikkea lootuksenjuurista vermiselliin, puhumattakaan kymmenistä erilaisista tavoista valmistaa tofua. Jos minulta kysytään, niin Suomessa vegaaninen mielikuvitus joutuu paljon tiukemmille kuin täällä. Kiina on vegaanille oiva paikka, eikä vähiten siksi, että buddhalaisissa (täysvegaanisissa) ravintoloissa sitä vasta sfäärien äärelle pääseekin. Kiinalaiset eivät myöskään liiemmin välitä karkista ja sokerihötöstä, vaan pikemminkin pähkinöistä ja siemenistä, joka sekin miellyttää kovin.

Ja tee! Myönnettäköön, että alkuaikoinani Kiinassa en juurikaan osannut arvostaa teeseremonioiden verkkaisuutta, mutta nyttemmin olen hullaantunut paitsi itse teeseremonioihin myös erilaisten teelaatujen välisten erojen tarkastelemiseen. Oma tähänastinen suosikkini on taolaisen pyhän vuoren rinteillä kuivatettu vihreä tee, ja hyvänä kakkosena tulee viisitoista vuotta omassa ylhäisyydessään hautunut Pu'er-tee.

Terveyshöperöinnillä viittaan lähinnä kaikenmoiseen venyttelyyn, nytkyttelyyn ja köpöttelyyn julkisilla paikoilla. Muutaman kuukauden Kiinassa asuttuani otin itsekin tavaksi käydä lähipuistossa venyttelemässä ja köpöttelemässä, ja nykyisin aamukasteiselle nurmelle läjähtää myös joogamatto. 锻炼身体 (duanlian shenti elikäs liikuntatouhotus) on koko Kiinan yhteinen juttu, jonka huikkaamalla pääsee heti joukon kiistattomaksi ja täysvaltaiseksi jäseneksi.


6. Alkoholittoman elämä

Moni ulkomaalainen tuntuu harmittelevan sitä, ettei Kiina juuri yöelämällään loista; kiinalainen yöelämä on valtaosin lännestä matkittua, puolihuolimattomasti päälle liimattua pintasuhinaa. Valtaosa kiinalaisista ei käy baareissa lainkaan, ja sekös harmittaa Espanjasta asti kiinalaisen naiskauneuden perässä jolkottanutta Galoa, joka ei saa ei-kännistä kiinalaista houkuteltua kämpilleen niin millään. (Viittaan tässä erääseen olemassaolevaan Galo-toveriini, jonka elämäntyyli on täysin vastakkainen omalleni, ja jota pidän äärimmäisen hyvänä tyyppinä.)

Kaltaiselleni alkoholittomalle kölliäiselle yöelämän puute kuitenkin maistuu: Kiinassa aikaiset lauantai- ja sunnuntaiaamut eivät ole krapulan ojanpohjaa vaan täyden toiminnan aikaa. Puistoissa paukkuu taichi, aamujoogatunneilla ei tarvitsi käydä yksin ja kaikenmoiset savikuppityöpajat alkavat kukonlaulun aikaan. Kiinalaiset ovat myös kovan sortin retkeilykansaa, ja lauantaiaamun ensimmäisissä metroissa istuu lähes poikkeuksetta kalastusliivein ja eväsnyytein varustautuneita perheitä ja rakastavaisia.


7. Kieli ja sen avaamat ovet

Juuri tästä syystä en käy vertailemaan Kiinaa muihin maihin: osaan kieltä (jotkut jopa väittävät että hyvin), ja se avaa minulle sellaisia ovia, joita en missään muualla pääsisi aukomaan. Kielen osaamisessa ei mielestäni ole kyse niinkään kommunikaation sujuvuudesta kuin siitä, että kykenee sulautumaan osaksi paikallista elämänmenoa. Kun osaa kielen hyvin, syntyy myös paikallisille lähes poikkauksetta kuva siitä, että siinäpä vasta onkin asiaansa perehtynyt tyyppi - parempi jättää kusettamatta. Ohikulkijoille olen toki ensisijaisesti ulkomaalainen, mutta uskonpa että ne joiden kanssa käyn tosissani haastelemaan, pudottavat geneerisen ulkomaalaisleiman päältäni varsin pikaisesti. Siispä olen Kiinassa aina ulkomaalainen, mutta kielitaitoni ansiosta en ole vain ulkomaalainen.

Kielen kautta on avautunut myös monia mahdollisuuksia: vuosina 2012-13 olin Kiinassa vaihdossa, ja tällä kertaa elostelen vuoden verran Yunnanissa China Scholarship Councilin stipendillä. Kyseinen stipendi kattaa kaikki elinkulut asumisesta terveydenhoitoon sekä syömiseen ja tämän lisäksi vielä 1000 euron apurahankin. Lisäksi potentiaalisesta stipendirepertuaarista löytyy vielä Konfutse-instituutin stipendi, joten on hyvin todennäköistä, että lähivuosina singahdan kolmatta kertaa Kiinaan opiskelemaan.

Ilman matka-apurahoja ja stipendejä yksikään näistä pidemmistä matkoista ei olisi toteutunut, joten mikäli kaltaiseni köyhä opiskelija mielii ulkomaille asumaan, on kielten opiskelu siihen mitä parhain keino.

Kungfutselainen temppeli.

Teehommissa.


8. Turvallisuus ja naisen asema

Vaikka Kiinasta uutisoidaankin jatkuvalla syötöllä mitä omituisempia tapauksia ja henkirikoksia, on Kiina silti mielestäni varsin turvallinen maa. Kiinassa asuu 1,4 miljardia ihmistä, joten ei ole ihme, että täällä sattuu ja tapahtuu. Todennäköisyys sille, että moinen omituinen tapaus sattuu juuri omalle kohdalle, on kuitenkin hyvin pieni. Itse olen viettänyt Kiinassa yhteensä yli 15 kuukautta, vaeltaen niin öisillä vuorilla kuin Pohjois-Korean rajallakin, eikä minulle ole koskaan sattunut mitään. En millään malta uskoa, että kyse on vain harvinaisen hyvästä tuurista. Korruptiota näillä main toki piisaa, mutta se on huomattavasti vaatimattomampaa kuin esimerkiksi Keski-Aasiassa.

Pidän Kiinassa myös siitä, että täällä naiset ovat aktiivisesti katukuvassa ja yhteiskuntaelämässä mukana. Varsinaisesta tasa-arvosta ei kuitenkaan voida puhua, sillä esimerkiksi kommunistisen puolueen johtopaikoilta ei juuri naisia löydy. Kunnioitus naisen koskemattomuutta kohtaan on kuitenkin jotain, jonka koen olevan Kiinassa vahvasti läsnä - joskus liiallisuuksiinkin asti.


9. Paikka, jossa todella haluan elää ja asua

Maailmassa on monia uskomattoman hienoja paikkoja, mutta kuinka monessa niistä haluaisin todella elää ja asua (sekä tässä vaiheessa elämää: opiskella)? Esimerkiksi Mongolia on aivan hitonmoisen upea maa, mutta haluaisinko todella asua vakituisesti Mongoliassa? Voisin samantien sanoa hyvästit ainakin vegaaniselle ruokavaliolle (ja ylipäänsäkin hedelmille ja valtaosalle kasviksista), joogalle ja - pääkaupunkia Ulanbatoria lukuunottamatta - monille sellaisille varsin länsimaisille toimille, joista nautin suunnattomasti: kirjan lukemisesta kahvilassa, taidenäyttelyistä, tieteellisistä luennoista, keikoista ja ylipäänsäkin sellaisesta porukasta, jonka kanssa järjestää taiteellisia ja tieteellisiä edesottamuksia. Siispä vastatakseni kysymykseeni: en haluaisi asua vakituisesti Mongoliassa. 

Kiinassa pukkaa ongelmaa jokaiselle viikonpäivälle ja jokaisen viikonpäivän tunnille (ilmansaasteet, korruptio ja ihmisoikeudet näin muutamia luetellakseni), mutta siitä huolimatta Kiina on paikka, jossa haluan elää ja asua. Kävin täällä ensimmäistä kertaa vuonna 2011, ja nyt  -kolme ja puoli vuotta myöhemmin - koen aivan samoin kuin silloinkin: täällä on juuri sopivasti kaikkea.



Paluumatkamaisemia. Toivoin tämänkertaiselta Kiinan-asuinsijaltani vihreyttä, sinisiä taivaita, muhkeita pilviä ja liikuttavia tönöjä. Valitsin Yunnanin, ja mitä ilmeisimmin valitsin hyvin.


Nostetaanpa hetkeksi vielä nostalgiahuuruisempi vaihde päälle, sillä Kiinaan liittyy myös aivan uskomattomia muistoja.

Aivan ensinnäkin muisto siitä, kun vuonna 2011 olin ensimmäistä kertaa yksin Kiinassa ja jäin yöllä shenzeniläisen maantien varteen pillittämään. Se oli aikamoinen shokki silloiselle Heidille, joka ei ollut koskaan ennen ollut reppureissulla, saati sitten yksin ja Aasiassa. Kovin kauas on tultu niistä ajoista. Seuraavalla Kiinan-reissullani olin jo rohkeampi: tutustuin kiinalaiseen tyttöön ja hiippailin tämän vanavedessä guangzhoulaiseen tehtaaseen, jonka asuntolassa nukuin vartijalta piilotellen.

Sen jälkeen olen ratsastanut uiguurien kanssa ukkosmyrskyssä, kiivennyt pyhälle taolaiselle vuorelle ja nukkunut pää taolaisen papan sylissä, asunut hutongissa minipossun ja hanhien keskellä, laulanut pikku-bhikkhujen kanssa Sisä-Mongoliassa, vietellyt kiinalaisen diplomaatin ja luikkinut tämän siivellä Pohjois-Korean puolelle ja liftannut tieni vuorilta roikkuvaan temppeliin. Myös eräs pohjoiskarjalainen poika aloitti sydämeni valloituksen pärähtämällä yhtäkkiä kuukaudeksi Kiinaan pelkät vaihtobokserit mukanaan; lähdimme patikoimaan maalaiskyliin ja nukuimme julkisen käymälän lattialla toisiimme kietoutuneina heräten aamulla siihen, kun koko kylän mummojaosto koilotti uteliaana ympärillämme. Olen hurahtanut buddhalaisuuteen, ollut ensimmäistä kertaa psykoaktiivispäissäni, käynyt tiukkaa vääntöä tyhjyyden kanssa ja lopulta antautunut.

Joten miksi Kiina? Koska Kiina on uskomaton seikkailu, jolle ei ole vertaista. Koskaan ei voi tietää, milloin nykyinen tie vaihtuu täyskäännökseen, mutta ainakin tällä hetkellä reitti vaikuttaa kevyeltä ja mutkattomalta!

16 comments:

  1. Tää postaus sai aikaan akuuttia Kiina-kuumetta! En ehkä lähtisi sinne meditoimaan ja syömään kasvisruokaa, mutta kyllä se kerrassaan mielenkiintoiselta paikalta vaikuttaa :) Vuoria ainakin haluaisin nähdä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiinassa piisaa kyllä ihan vaikka mitä - ja aivan ensiluokkaisia vuoria!

      Itse lähdin Kiinaan alunperin erikoistalousalueista ja kiinalaisten tehdastyöläisten oloista kiinnostuneena - meditointihommat tulivat aivan puskista, ja ensi alkuun harasin kyllä kovasti kaikenlaista henkistelyhörhöilyä vastaan. :D Mutta tämmöseksi ja tämmösten asioiden äärelle mä ny jotenkin vaan ajauduin!

      Delete
  2. Millon aattelit hankkia lapsia? :) Alkaa olee jo kiire...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mitä ihmettä? :D

      Delete
    2. Kovin hämmentävä kommentti.

      Delete
    3. ????

      En edes löydä sanoja kuvaamaan hämmennystäni tätä kommenttia kohtaan. :D

      Delete
    4. Johan on!

      Lapsen hankkiminen on varmasti upea seikkailu sekin, mutta mää kyllä koen nämä nykymuotoiset seikkailut enemmän omaksi jutukseni! Mulla ei ole mitään lapsia tai lapsen hankkimista vastaan, mutta voi olla että tässä elämässä moinen nyytti jää hankkimatta. En sano ehdotomasti ei, mutta sanon että mitä luultavimmin ei!

      Delete
  3. moikka!
    osaatko neuvoa, miten kiinalaiseen nykytaiteeseen voi parhaiten perehtyä suomesta käsin? voi tietty googlailla, mutta mua kiinnostaisi tietää, jos sulla on vinkata nimiä tai vaikka kirjallisuutta/linkkejä. kiitos taas kivasta postauksesta ja terveisiä omituisista syyshelteistä pohjoisesta.
    t. myy

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mää seurasin Pekingissä asuessani Beijingerin (http://www.thebeijinger.com/events) sivuja erinäisten taideuutisten ja -tapahtumien toivossa. En tosin tiedä, saako Beijingerin sivuista liiemmin irti mikäli ei itse sijaitse tapahtumapaikoilla. Ihan lemppareiden taiteilijoiden nimiä rustailin tulevaisuuden varalle ylös, mutta moista informaatiota sisältävät vihkot ovat tietty kaikki Suomessa, yy.

      Delete
  4. Mitä ajatuksia sinulle tulee tästä artikkelista ja naisesta?
    http://yle.fi/uutiset/nuori_ja_rohkea_xiao_meili_taistelee_seksuaalista_hyvaksikayttoa_vastaan/7431751

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ykkösajatus on, että toivottavasti kyseiselle naikkoselle ei käy lähivuosina huonosti! Kiinan poliittinen järjestelmä perustuu absoluuttisuuteen, joten kaikki yhteiskuntakritiikki on automaattisesti kommunistisen puolueen kritiikkiä. Rohkeille kritisoijille tuppaa usein käymään huonosti.

      Kakkosajatus taas on, että melkeinpä ainoa tapa vaikuttaa Kiinan sisältä on ulkomaalaiseen mediaan vetoaminen. Kuten artikkelissakin mainitaan, pysyttelee kotimainen lehdistö hiljaa, eivätkä paikalliset uskalla laittaa nimeään alle. Ulkoapäin paineistaminen vaan hyytyy sekin jo ensimetreillä, sillä kauppakumppanuus Kiinan kanssa saa valtion kuin valtion polvilleen. (Samasta syystä mm. Etelä-Afrikan hallitus on kieltäytynyt myöntämästä Dalai Lamalle vierailuviisumia.)

      Delete
  5. Mä lähdin Kiinaan aikoinani sun juttujen inspiroimana ja rakastuin maahan ihan silmittömän paljon. Mä en oikein osaa jäsennellä mikä siinä iski, mutta Kiina tuntui vain kaikin puolin hyvältä, enemmän kodilta ja oikealta paikalta mulle kuin Suomi. Takana on vuosi Kiinassa ja lähden loppusyksystä uudestaan. Haluan kiittää sua ihan äärettömän paljon siitä inspiraatiosta mitä matkaani sain, koska Kiina muutti ihan kaiken mun elämässä. Kiitos Heidi ihan superisti!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpa kiva kuulla. n__n Kaikenmoisille tutkimusmatkoille mä tällä blogilla pyrin tyyppejä kannustamaankin!

      Minne päin Kiinaa sä meinaat nyt seuraavaksi suunnata? Jos Yunnanin kulmille, niin tuu ihmeessä Kunmingiin moikkaamaan mua!

      Delete
    2. Näillä näkymin oon menossa takaisin Beijingiin, mutta enköhän mä Yunnaninkin kulmille jossan vaiheessa eksy! Pyörähin viime vuonna Lijiangissa ja sen lähitienoilla ja olin ihan myyty siitä miten kaunis maailma voi olla. Eli jos lomat sun muut antaa myöten niin ihan takuulla sinnepäin suuntaan :)

      Delete
  6. Mitäs tuumaat, kannattaako Kiinaan lähteä pelkällä enkulla vai pitäskö jo ilmottautua kielikurssille?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiinaan voi toki lähteä pelkällä englannillakin (tosin: varaudu säätämään ja sähläämään), mutta kyllä se vaan niin on, että kielitaidottoman kosketus paikalliseen elämänmenoon jää huomattavasti kielitaitoista pinnallisemmaksi.

      Jos haluat ihan todenteolla sukeltaa tähän meininkiin, niin ehdottomasti kielikurssille. Jos taas pintapuolisempi ihmettely riittää, ei kielitaito ole mielestäni välttämätön.

      Delete