Tuesday, August 5, 2014

railroad india


Etelä-Intia on tehty seikkailtavaksi. The Railroad Earth on yksi lempinovelleistani Kerouacilta - tämä olkoon oma rautatieläispanokseni Intian muodossa.

Mutta nyt. On aika siirtyä rautateiltä ashrameihin.

5 comments:

  1. Ihania kuvia! Näitä jäin kaipaamaan viime blogista valtavasti. Kaipaan myös ajatuksiasi, itselleni nuo kirjareferaatit ja esitelmät aatteista tai vastaavista eivät anna paljoakaan. Olisi mukavaa jos välillä palaisit ihan vain pohdiskelemaan ja kuvaamaan elämääsi ja tekemisiäsi/havaintojasi itsenäsi, ilman kirjaa tai aatetta tai muuta yleisempää (ja mielestäni samalla jotenkin rajaavaa) teemaa. Minulle ne ovat paljon tylsempiä kuin se, mitä sinulla ja hetken synnyttämillä pohdinnoillasi on annettavana ihan itse. Mutta toimi ilman muuta niin kuin sinusta tuntuu oikealta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Piu, kiitoksia kommentistasi!

      Mulla on mennyt luottamus siihen, että voin kirjoittaa nettiin "omana itsenäni" ilman, että se jossain vaiheessa käännetään kontekstistaan irrotettuna mua ja (etenkin) lähipiiriäni vastaan. Tälläkin hetkellä olen Intiassa elämänkumppanini kanssa, enkä totisesti aio enää altistaa mitään meihin liittyvää netin haaskalinnuille. n__n ("Haaskalintu" tässä yhteydessä provokatiivisena, mutta ihan leppoisana sanana!)

      Tykkään bloggaamisesta kuitenkin hurjasti, joten aion jatkossa kirjoittaa mua kiinnostavista asioista (esimerkiksi juurikin mainitsemistasi kirjoista ja aatteista) - en enää itsestäni. Netti ei pitkällä tähtäimellä osoittautunutkaan niin vilpittömäksi paikaksi, kuin olin aina aiemmin tahtonut kuvitella. Blogimaailma ei myöskään taida olla se kaikkein paras foorumi kirjoittaa seksuaalisuudesta ja henkisyydestä, jotka ovat mulle kaiken lähtökohta. Haluan puhua (ja fiilistellä!) niistä avoimesti, ja koska en voi tehdä sitä täällä, teen sen muualla - ehkä mahdollisesti tulevissa kirjoissani.

      Delete
    2. Hmm. Pakko myöntää, että toisen anonyymin tavoin jään kaipaamaan aiemmasta blogistasi tuttua henkilökohtaisempaa otetta. Toisaalta ymmärrän tietenkin täysin, miksi toimit nyt toisin. Silti ilahtuisin jos uskaltaisit jälleen avata enemmän tunteitasi ja kokemuksiasi. Voihan sen rajan vetää vaikkapa siihen, ettei käsittele ollenkaan esim. lähipiiriinsä ja seksuaalisuuteen liittyviä asioita. Jotenkin tekstisi tuntuu vähän etäiseltä (joskin yhä kiinnostavalta!) ja mä jään vaan arvailemaan miltä Intia susta tuntuu. Ja et millaisia kohtaamisia sulla on ollut ihmisten kanssa? Mitä sä uutta sä olet oivaltanut ja oppinut? Eihän kaikkea tarvitse kertoa niin selkein sanakääntein, jos se ei tunnu hyvältä, mut ois ihanaa jos edes rivien välissä ois enemmän sitä henkilökohtaisuutta ja kokemuksellisuutta. :)

      Delete
  2. Ymmärrän, sääli kuitenkin! Taitaa olla vähän jokaisen yhtään isommaksi nousevan "artistin" ongelma, eikä kaikilla taida olla riittävän paksu nahka sellaiseen esilläolon varjopuoleen. Ei minullakaan varmaankaan olisi. Täytyy kuitenkin myöntää, että jos en olisi lukenut vanhaa blogia, en tämän nykyisen perusteella uskoakseni kiinnostuisi lukemaan kirjaasi. Mutta varmasti tällaisellekin henkireiälle on tilauksensa, niin sinulle kuin omalle yleisölleenkin. :) Itse jään varmaan odottamaan sitä kirjaa/kirjoja sitten.

    ReplyDelete
  3. Niin olen samaa mieltä kahden edellisen anon kanssa! Kuinka kaipaankaan vanhaa rentoa reissu ja pohdiskelu blogiasi. Sen mietteitä ja tekstejä, kuvia. Ja ajatuksiasi jotka saivat tavantallaajankin miettimään maailmaa ja sen menoa aivan uudelta kantilta.

    Toivottavasti vielä joskus tämmöistä on tulossa jostain päin maailmaa ja elämän polkuja!

    ReplyDelete