Sunday, July 6, 2014

tajunta on avain universumin ymmärtämiseen

Seuraavassa postauksessa esitellään biosentrismin idea Robert Lanzan kirjan Biocentrism: How Life and Consciousness are the Keys to Understanding the True Nature of the Universe pohjalta. Olen pyrkinyt pitämään postauksen jälleen kerran mahdollisimman napakkana ja kevyin mielin sekä ottein lähestyttävänä, joten jos kaipaat lisäargumentteja puoltamaan tai kiistämään biosentrismin idean, kannattaa totisesti lukaista kyseinen opus!

(Huom! Lanzan biosentrismi on oma juttunsa, eikä liity [ainakaan suoraan] eettiseen biosentrismiin, joka asettaa kaikki elävät olennot samalle eettiselle viivalle.)



Miksi biosentrismi?

Kvanttifysiikka on juuttunut 30-luvulle ja kaikki neljä perusvuorovaikutusta yhdistävä "kaiken teoria" antaa edelleen odotuttaa itseään pyörien säieteorian abstraktin matematiikan varassa. Ja juuri kun luulimme alkaneemme päästä jyvälle, ilmenee yhtäkkiä että 96% maailmankaikkeudesta koostuukin pimeästä aineesta ja pimeästä energiasta, joista kumpaakaan emme ymmärrä. Alkuräjähdysteoria ei ole kovin vankalla pohjalla sekään: se on pikemminkin yksittäinen tapahtuma loputtomassa jatkumossa kuin selitys kaiken alkuperälle. Mitä enemmän keräämme dataa, sitä enemmän joudumme keinottelemaan teorioiden kanssa - jopa sivuuttamaan ne löydöt, jotka eivät yksinkertaisesti istu ajatuskaavaamme universumin rakenteista.

Robert Lanzan mukaan nykyiset teoriat eivät toimi, sillä ne systemaattisesti ohittavat elämän ja tajunnan roolin kaikkeuden rakentumisessa. Lanza esittää, että juuri elämä ja tajunta ovat perustavanlaatuisia tekijöitä universumin luonteen ymmärtämiseksi. Biosentrismiksi kutsutaankin ajattelutapaa, jossa elämä ei ole vain fysiikan lakien satunnainen sivutuote: biosentrismissä tarkkailija luo todellisuuden eikä toisinpäin.


Nykymallin ongelma

Moderni fysiikka ei kykene selittämään, miten molekyyliryhmä aivoissa synnyttää tajunnan; toisin sanoen miten tajunta nousee aineesta. Itseasiassa koko nykymalli yksinkertaisesti ohittaa tajunnan kysymyksen.

Kvanttiteoria toimii matemaattisesti erinomaisesti, muttei ole loogisesti kovinkaan ymmärrettävä. On havaittu, että atomia pienemmät hiukkaset käyttäytyvät, kuin ne reagoisivat tietoiseen tarkkailijaan. Nykymallin valossa tätä on yritetty selittää mm. loputtomien rinnakkaisuniversumien avulla. Kaikkein yksinkertaisin selitys - että hiukkaset todella ovat vuorovaikutuksessa tajunnan kanssa jollain tasolla - on ohitettu, sillä moinen väite on ristiriidassa modernin fysiikan perusolettamusten ja -olemuksen kanssa.

Koko koulutus- ja oppimisjärjestelmämme perustuu uskomukseen siitä, että universumi, todellisuus, on erillisenä jossain ulkopuolellamme. Me elämänmuodot olemme vain satunnaisvierailijoita omassa pienessä roolissamme. Tämän uskomuksen mukaan universumi olisi siis olemassa, vaikka se olisikin tyhjä elämästä ja täten tajunnasta ja havaintokyvystä. Aistimme ovat kuin ikkunoita, jotka päästävät maailman sisäämme. Kun kuolemme ja aistimme sammuvat, ulkoinen todellisuus pysyy samana. Ulkoinen todellisuus ei siis riipu meistä eikä olemassaolostamme.

Mutta toisin esittää biosentrismi.

Kaksi tietoista tarkkailijaa, toisella tarkkailuantennit vähän villiintyneinä.

Jos metsässä kaatuu puu

"Jos metsässä kaatuu puu, eikä kukaan ole kuulemassa, kuuluuko siitä ääni?" lienee kaikille tuttu kysymys. Valtaosa ihmisistä vastannee tässä kohtaa, että totta maar kuuluu - uskovathan nämä ihmiset itsenäiseen, objektiiviseen todellisuuteen. Mutta mietitäänpä hieman pidemmälle. Sillä ilman kuulijaa ei ole myöskään ääntä. Puun kaatuminen aiheuttaa ilmapulsseja, mutta ilman vastaanottavaa korvaa itse ääntä ei ole olemassa. Nämä ilmapulssit itsessään eivät synnytä ääntä, vaan ääni syntyy vasta silloin, kun paikalle tuodaan (tässä tapauksessa) ihmisen tajunta, johon yhdistettynä korvan hermostollinen arkkitehtuuri mahdollistaa kokemuksen äänestä. Lyhyesti: tarkkailija, korva ja aivot ovat aivan yhtä olennaisia tekijöitä äänen kokemiselle kuin ilmapulssitkin. Jos metsässä kaatuu puu, eikä kukaan ole kuulemassa, syntyy vain ilmapulsseja - ei ääntä. Ulkoista maailmaa ja tajuntaa ei voi erottaa toisistaan.

Otetaan toiseksi esimerkiksi vielä sateenkaari. Kun tarkkailijaa ei ole paikalla, ei myöskään sateenkaarta ole olemassa. Sateenkaari vaatii niin auringon ja sateen kuin oikeassa maantieteellisessä paikassa sijaitsevan, tajunnalla varustetun silmäparinkin. Silmä-aivosysteemin on oltava paikalla, jotta sateenkaari on olemassa. Joten miten todelliselta sateenkaari ikinä näyttääkään, sen olemassaolo riippuu täysin tarkkailijasta.

Se, mitä me pidämme todellisuutena, on tapahtuma, joka sisältää lähtökohtaisesti myös tajuntamme.


Todellisuuden sijainti

Missä todellisuus sijaitsee? Lapsesta asti olemme omaksuneet ajatuksen siitä, että maailma on kaksijakoinen: se koostuu meistä itsestämme sekä kaikesta siitä, mikä on ulkopuolellamme. Se, mitä minä olen, määrittyy sen mukaan, mitä pystyn itse kontrolloimaan. Tätä käsitystä pitävät sinnikkäästi yllä niin kielemme kuin tapammekin - koko käsityksemme todellisuuden luonteesta ja itsestämme osana sitä. Todellisuudessa kuitenkin ainoa paikka, missä mikään on tai tapahtuu, on aivojemme takaosa. Se on ainoa paikka, jossa visuaaliset kuvat havaitaan. Kaksijakoisen todellisuuden tarina on myytti: mikään ei ole olemassa tajunnan ulkopuolella. "Ulkopuolinen maailma" sijaitsee vain ja ainoastaan aivoissa (tai mielessä). Sama koskee mitä tahansa muutakin aistia - esimerkiksi ääntä, kuten yllä jo osoitettiin.

Testiolosuhteissa on todettu, että aivojen alitajuntainen, elektroninen aktiivisuus esiintyy keskimäärin puoli sekuntia ennen kuin testikohteella itsellään on tietoinen tunne päätöksenteosta. Kun samaa on testattu korkeamman tason aivotoiminnoilla, on huomattu että sama tapahtuu jo kymmenen sekuntia ennen kuin testikohde itse tekee tietoisen päätöksen. Vaikuttaa siis siltä, että aivot tekevät omia alitajuisia päätöksiään, ja varsinaisen tarkkailijan rooliksi jää vain kokemus siitä, että tietoinen päätös on itse aikaansaatu.




Lyhyesti kvanttifysiikan näkökulmasta

Kun tutkitaan atomia pienempiä hiukkasia, tarkkailija vaikuttaa muuttavan ja määrittävän sitä, mitä havaitaan. Alkeishiukkasilla on samanaikaisesti hiukkas- ja aaltofunktio, mutta se missä muodossa ja paikassa kyseinen partikkeli sijaitsee, riippuu täysin tarkkailijasta. Näin ollen fysiikan klassinen oletus siitä, että fyysiset tilat ovat olemassa myös ennen niiden mittaamista (siis havainnointia), voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Atomia pienempien hiukkasten käyttäytyminen on siis erottamattomasti linkittynyt tarkkailijan läsnäoloon. Ilman tietoisen tarkkailijan läsnäoloa ne ovat olemassa vain todellisuusaaltojen määrittelemättömänä tilana.

Lanzan kvanttifysiikasta ammentaminen ei lopu tähän, mutta tämän postauksen loppuu. Jos biosentrismi alkoi kutkutella, kannattaa kyseinen kirja ehdottomasti lukea. Aivan erityisesti suosittelen Biosentrismiä luettavaksi edellisessä postauksessa esitellyn non-dualistisen opuksen rinnalle.

Luulenpa, että ainakin kaikki tajunnantilaansa tavalla tai toisella paukutelleet löytävät biosentrismin ajatuksista jotain tuttua. Muutenkaan ei ole lainkaan hullumpi idea (tai vaikka elämäntapa!) olla kiinnostunut tajunnan ja tietoisuuden kysymyksistä - ne tulevat lähivuosina epäilemättä olemaan yhä kiihkeämmässä ja kiistellymmässä keskiössä niin tieteen kentällä kuin muillakin elostelun kentillä.

21 comments:

  1. Sinänsä tarkkailijan rooli havainnon syntymisessä on vanha ajatus ja hyvä pitää mielessä, mutta tässä on kyllä ymmärretty Heisenbergin epätarkkuusperiaate ja kvanttimekaniikka vähän miten sattuu. Epätarkkuusperiaate esittää, että emme voi tietää yhtä aikaa partikkelin tarkkaa paikkaa ja nopeutta, koska -mittausmenetelmämme- vaikuttavat partikkelin liikkeeseen - tämä ei toki poissulje sitä mahdollisuutta, ettemmekö joskus voisi kehittää uudenlaisia mittausmekanismeja asian tutkimiseen. Tämän hetken tilanne kuitenkin on se, ettei -mittauslaitteiden- tarkkuus riitä, ja siksi epätarkkuustekijä on otettava kvanttilaskuissa huomioon. Kvanttiteoria ei myöskään todellakaan ole jämähtänyt 30-luvulle, vaan alan tutkimus edennyt aivan viime vuosina huimin harppauksin (mm. laajasti uutisoitu Higgsin bosonin havaitseminen). Sitä en tiedä, mistä käsitys tietoisuuden vaikutuksesta partikkelien liikkeisiin on syntynyt. Tällaisesta en muista tavanneeni ainuttakaan tutkimusta tai edes mainintaa tätä ennen, vaikka aihe kiinnostaakin ja sitä olen yliopiston puolella opiskellut jonkin verran. En sinänsä sulje mahdollisuutta tällaiseen pois, mutta en kyllä muista kohdanneeni mitään näyttöä moisesta.

    Biosentrismi kuulostaa kohtuullisen relativistiselta maailmankäsitykseltä. Itseäni vähän närästää relativististen väitteiden esittäminen tieteissä, ellei niitä ole millään tavalla mahdollista todentaa tai niiden vaikutusta mitata. Tiede (empiirinen) kuitenkin pyrkii yleensä nimenomaan ei-tarkkailijakeskeisten lainalaisuuksien ja mekanismien havaitsemiseen ja ymmärtämiseen. Jos tietoisuuden vaikutus todellisuuden luontoon on todellinen, se lienee jollakin tavalla mitattavissa ja havaittavissa - ja jos ei ole, mitä merkitystä sillä silloin on? Silloin jokainen elää omaa todellisuuttaan ja kuvittelee tutkivansa yhteistä todellisuutta havaitsijan takana, mutta tällainen todellisuus ei ole tavoitettavissa, eikä tämä mahdottomuus havaittavissa. Olisiko ilmiöllä silloin mitään käytännön merkitystä minkään kannalta?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heisenbergin epätarkkuusperiaate on otettu kirjassa huomioon, mutta sillä ei ole varsinaista relevanssia Lanzan päähypoteesin kanssa. Käyttämäsi sana "mittausmenetelmä" taas tulisi pikemminkin kääntää mittaustilanteeksi. Mittausmenetelmä ei koskaan toimi erillisenä mittaustilanteesta, jossa tarkkailijan tajunta (tässä tapauksessa mittausmenetelmää suorittava tutkija) on läsnä. En puutu Lanzan näkemyksiin kvanttimekaniikan edistyksestä tai edistyksettömyydestä tässä sen enempää: ilmeisesti kyseinen jannu ei ole vakuuttunut, Higgsin bosoneita tahi ei! (Lienee kuitenkin tarpeen mainita, että kyseinen kirja on itseasiassa kirjoitettu ennen Higgsin bosonin löytymistä.) Kyseinen teos on myös reippaalla kädellä popularisoitu, joten ehkäpä on mahdollista, että popularisointiprosessissa muutama mutka on vedetty varsin suoraksi. Mielestäni tällainen popularisointi on yleisesti ottaen jees, koska näillä osittaisilla tähtitieteen perusopinnoillani en vielä lueskele ei-popularisoitua tekstiä aiheesta.

      Käsitys tietoisuuden vaikutuksesta partikkelien liikkeisiin on syntynyt kaksoisrakokokeen kautta. Lisää voi lukea seuraavasta linkistä http://arxiv-web3.library.cornell.edu/pdf/quant-ph/0106078v1.pdf ja Lanzan johtopäätökset itse Biosentrismistä.

      Relativismista taas olen aikalailla täysin eri mieltä kuin teikäläinen. Itseäni närästää nimenomaan esitys siitä, että ei-tarkkailijakeskeisiä lainalaisuuksia ja mekanismeja voisi ylipäänsä "olla olemassa" - saati sitten, että niitä voisi jotenkin todentaa. Närään myös sitä vastaan, että ilmiön tulee olla mitattavissa, jotta sen voi määritellä todelliseksi/todeksi tai epätodelliseksi/epätodeksi - mielestäni mikään ei ole sen enempää todellista kuin epätodellistakaan riippumatta siitä, onko ilmiö mitattavissa vai ei. Jokin väittämä saattaa toki tietyssä ajassa, paikassa ja kulttuuripiirissä esiintyä uskottavampana väitteenä kuin jokin muu, mutta aikaan, paikkaan ja kulttuuriin sidottu uskottavuus ei tee väitteestä totuudellista. Lisäksi monilla ilmiöillä on mielestäni välinearvon (käytännön merkityksen) lisäksi myös itseisarvo (monia erilaisia merkityssisältöjä). Olemassaolo on merkityksellistämistä, ja käytännöllinen merkityksellistäminen on vain yhdenlaista merkityksellistämistä lukuisten joukossa. Relativistisempi ote myös koviin tieteisiin on juuri sitä, mitä itse peräänkuulutan.

      Tunnustaudun aikamoiseksi relativistiksi, kun taas itse taidat olla objektivistisemmin suuntautunut. Meillä on molemmilla varmasti ihan yhtä painavat ja perustellut syyt näkökantoihimme. Iänikuista relativismi-objektivismi -naputtelua ei siis ainakaan mun puolestani ole tarpeen tässä kohtaa aloittaa - joskaan en kiistä sitä, ettenkö moisista naputteluista nauttisi.

      Delete
    2. Kiitos vastauksestasi. Kaksoisrakokoe on klassinen aaltohiukkasdualismin koeasetelma, linkkaamasi tutkimus käsitteli interferenssin vaikutusta fotonin liikerataan. Tietoisuuden vaikutuksesta ei ko. tutkimus antanut minulle mitään viitettä, mutta kenties hra Lanzalla on vakuuttavat perusteet arvella niin.

      Ei liene tarpeen väitöstellä sen enempiä, noita relativismiväittelyitä on jo nähty jokunen ja niin lienet sinäkin nähnyt. :) Itseäni lähinnä häiritsee se, että koen sen vastaavanlaiseksi todentamattomissa olevan ilmiön julistamiseksi kuin jotkin uskonnolliset dogmit - koska siihen ei päästä millään tavalla havaittavalla (mitattavalla) tavalla käsiksi, se voi olla taikka olla olematta "totta". Omasta mielestäni ko. näkemyksen totuusoletus on kuitenkin tieteen kannalta irrelevantti, koska jos emme voi tutkia objektiivista maailmaa jossa pätee yhteiset säännöt, on aivan sama mitä tutkimme - mikään ei ole osoitettavissa muuksi kuin yhden olennon yksinäiseksi kokemuspörähdykseksi universumissa, joka saattaa olla koko kokemusskaalaltaan valheellista tai harhaa muiden havaitsijoiden perspektiivistä. Kaikki "tieto" on silloin irrelevanttia ja arvotonta/yhtä arvokasta, eikä mitään ole mielekästä tutkia enempää. Omasta mielestäni on mielekästä olettaa, että voidaan pyrkiä lähemmäs "objektiivista totuutta" tieteen keinoin. Jos niin ei ole, en kykene havaitsemaan sitä mistään, eikä sillä täten ole minun kannaltani kuitenkaan mitään väliä.

      Delete
    3. "Kaikki "tieto" on silloin irrelevanttia ja arvotonta/yhtä arvokasta, eikä mitään ole mielekästä tutkia enempää."

      Tässä oikeastaan summasitkin hyvin sen (näin oletan) kaikkein perimmäisimmän eron välillämme: itse pidän kaikkea tutkimusta äärimmäisen mielekkäänä riippumatta siitä, onko sen tuottama "tieto" ns. irrelevanttia vai ei. Tieteessä, kuten missä tahansa ihmisen toiminnassa peruselintoimintojen ylläpitämistä lukuunottamatta - ja miksei niitäkin - on itselleni kyse juuri merkityksellistämisestä, eikä merkityksellistäminen ole objektiivisen (tai sellaiseksi pyrkivän) relevanttiuden tai irrelevanttiuden kysymys.

      Mielestäni objektiivista todellisuutta ei ole missään muodossa olemassa, ei edes teoreettisena mallina. Kuuntelen ja opin kuitenkin mielelläni esityksiä siitä, sillä se auttaa minua ymmärtämään paremmin paitsi muiden ihmisten subjektiivisia todellisuuksia, myös omaa todellisuuttani.

      Kiitoksia mainioista kommenteista - arvostan moista viitseliäisyyttä suuresti, varsinkin kun olen (ainakin omalla kohdallani) huomannut, kuinka suuri kynnys on lähteä kommentoimaan tuntemattoman ihmisen blogiin. :>

      Delete
  2. Tähän mä törmäsinkin jo Aivokemiassa joitain päiviä sitten - kiintoisaa settiä!

    ReplyDelete
  3. Hei!

    Olisiko sinulla antaa vinkkiä suomenkielisestä kirjasta aiheen tiimoilta?
    Aivan mieletön blogi, ainoa jota seurailen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Suomenkielisiä kirjoja vastaavasta aiheesta ei ole kyllä tullut vastaan - biosentrismi ei ole varsinaisesti mitään mainstream -kamaa. Luen valtaosan kirjoista englanniksi, sillä suomeksi tarjonta on varsin suppeaa.

      Ja kiitoksia! Musta tuntuu, että alan nyt pikkuhiljaa päästä vauhtiin tämän kanssa, kun uskaltaudun viimein kirjoittamaan myös sellaisista aiheista, joihin mulla ei ole minkäänmoista pätevyyttä, mutta joita pidän hurjan kiintoisina. n__n

      Delete
  4. Tosi mielenkiintoinen postaus! Voisin pistää suosittelemasi opukset harkintaan, jahka omilta tenttikirjoiltani selviän. Aiemmin kirjoittelit suorittavasi tähtitieteen perusopintoja. Itseänikin hiukan houkuttelisi, mutta matikka ei ole mun laji, ei tosin (valheellisenko?) muistikuvan perusteella ihan sunkaan. Joten saanko udella, miten on sujunut?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Matematiikka ei totisesti ole heiniäni - lukion matikassa ansioiduin arvosanalla viisi, joka sekin oli erittäin nihkeän hinkutuksen takana. Luulenpa nihkeilyn kuitenkin johtuneen enimmäkseen siitä, että päätin vakaasti jo kolmosluokalla, että meikäläinenhän ei matikasta piittaa. Moisella asenteella ei kovin pitkälle pötkitä.

      Nyt olen kuitenkin kovin erilaisella asenteella liikenteessä; matikka ei edelleenkään ole lempparijuttujani, mutta tähtitiedejutut on niin hitonmoisen siistejä, että ei tässä auta kuin nöyrtyä ja tehdä parhaansa. Mä oon varsin sinnikäs ja päämäärätietoinen puurtaja silloin kun jostain innostun. En totisesti oleta paukuttavani tähtitieteestä mitään huippuarvosanoja, mutta ihan jo sekin, että olen lähtenyt näin heikoille vesille seilaamaan (ja ainakin tähän mennessä pysynyt veneen kyydissä), on mulle tosi iso juttu.

      Tähtitieteen ensimmäisiä tenttiarvosanoja saan tietää vasta ensi kuun alussa, joten silloin nähdään onko musta mihinkään. :D

      Delete
  5. Astrophysicist and science writer David Lindley's full response to Robert Lanza's article

    "Although Robert Lanza claims to offer "A New Theory of the Universe," his essay contains no theory that I can see – at best, he proposes some sort of vague, inarticulate metaphor about the nature of reality. And I certainly don't see how thinking his way would lead you into any new sort of scientific or philosophical insight. That's all very nice, I would say to Lanza, but now what?

    "I take issue with his views about physics. He wants to argue that all of physical reality is in our mind (which I believe is a philosophical stance with a long history of its own, regardless of what physics says) but his interpretations of relativity and quantum mechanics are misguided."

    http://usatoday30.usatoday.com/tech/science/2007-03-09-lanza-response_N.htm

    ReplyDelete
  6. Alla olevassa kirjoituksessa käydään kohta kohdalta läpi Lanzan ajatusten ongelmakohtia

    Biocentrism Demystified: A Response to Deepak Chopra and Robert Lanza’s Notion of a Conscious Universe

    http://nirmukta.com/2009/12/14/biocentrism-demystified-a-response-to-deepak-chopra-and-robert-lanzas-notion-of-a-conscious-universe/

    ReplyDelete
  7. Novella, joka on lääkäri siinä missä Lanzakin, on kirjoituksessaan kovasanaisempi kuin Lindley:

    "It is sad to see a mainstream scientist like Lanza give in to such rank pseudoscience, and then use his credentials to sell that pseudoscience to the public. Take a look again at his website – I don’t like to speculate too much about a person’s psychology or motivations, but I do think we see the telltale signs of an ego a bit out of control.

    This is consistent with the act of stepping outside one’s area of genuine expertise and expounding on grandiose theories that explain everything and seek to topple our understanding of reality, even over the heads of the actual experts in the relevant field.

    Notice how he places his picture alongside Darwin and Einstein. Meanwhile, biocentrism is not even science."

    http://www.skepticblog.org/2013/11/25/biocentrism/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kommenttina vielä tuohon (meikäläisen vinkkelistä) melkoisen dramaattiseen "Korvat ja silmät auki" -nimimerkkiisi: mulle korvat ja silmät auki oleminen on nimenomaan sitä, että voi olla tasapuolisen kiinnostunut kaikesta ilman että kantaa mukanaan falsifioivan dikotomian valtavaa taakkaa. Biosentrismin ajatus on musta kiinnostava, mutta se ei tarkoita että rakentaisin maailmankuvani sen varaan. Samoin musta ajatus vaikkapa polyamorisesta suhteesta on kiinnostava, mutta se ei tarkoita sitä että rakentaisin rakkauselämäni sen varaan.

      Tässä postauksessa kyseessä oli kirjaesittely ja siinä samassa myös lyhyt esittely eräästä mielenkiintoisesta ismistä - mielenkiintoisesta ihan jo vaikkapa aiheuttamansa polemiikin takia. Mulle korvat ja silmät aukioleminen on siis tätä: tasainen ja samanarvoinen kiinnostus kaikkea kohtaan. Kuten jo tuolla alempana kommentoinkin, musta jokainen väittämä, idea, ihminen ja ajatus on aivan yhtä legiimi.

      Joten ei hätää: näitä korvia ja silmiä ei helpolla suljeta!

      Delete
  8. Deepak Choprahan on asettunut Lanzan taakse, mutta Choprasta saa varsin hyvän käsityksen, kun katsoo olla olevat videot:

    The Future of God Debate Sam Harris and Michael Shermer vs Deepak Chopra and Jean Houston
    http://www.youtube.com/watch?v=0E99BdOfxAE

    Dangerous Ideas - Deepak Chopra & Richard Dawkins 2013-11-09
    http://www.youtube.com/watch?v=f4c_CrQzUGw

    ReplyDelete
    Replies
    1. Johan on Lanza kerännyt ympärilleen aktiivista polemiikkia - kertonee siitä, että äijän ideat aiheuttavat kovaa sutinaa suuntaan jos toiseen! Mikäli väite egoismista pitää paikkansa, lienee hän kovasti mielissään saadessaan patsastella moisen polemiikin keskiössä.

      Itse luen mielelläni polemiikkia ja sutinaa aiheuttavia kirjoja. Nyt Biosentrismin jälkeen lukulistalla on niin Raamattu kuin Oshon Esoteerinen psykologiakin. Kaikesta löytyy aina jotain kutkuttavaa ja jotain epäilyttävää; jotain tuttua ja jotain vierasta - en usko sen enempää totuuteen kuin epätotuuteenkaan. Jokaisella on yhtä legitiimi syy esittää niitä väittämiä elämästä, joita kulloinkin sattuu esittämään. Biosentrismi oli musta oikein kiintoisa teos, enkä ihmettele lainkaan, miksi moinen polemiikki on ottanut tuulta alleen.

      Delete
  9. Mikäli olen mitään kvanttifysiikasta ymmärtänyt, johtuu Heisenbergin epätarkkuusperiaate (vain hiukkasen paikka tai nopeus voidaan määrittää tarkasti) siitä, että ainoa keino jolla voimme saada tietoa hiukkasten liikkeistä on pommittaa niitä toisilla hiukkasilla, eli fotoneilla aka valolla. Kuten nyymi jo aiemmin totesikin, tämä vaikuttaa mitattaviin kohteisiin. Sen sijaan voidaan perustellusti kysyä, onko realistista olettaa että löydämme tarkemman mittausvälineen kuin valohiukkanen: se on nimittäin ainut hiukkanen jonka välityksellä visuaalisia havaintoja ylipäätään teemme.

    Itse biosentrismistä: Minusta kirja esittää puhtaasti virheellisen käsityksen siitä, että tarkkailija(tai tämän tietoisuus) olisi hiukkasen toimintaan vaikuttava tekijä. Kuten aiemmin totesin, tutkittavan hiukkasen liike muuttuu koska toinen valonnopeudella liikkuva hiukkanen törmää siihen. Tässä ei mielestäni ole mitään epäselvää. On täysin mahdollista että mustavalkoinen käsityksemme sisäisestä (tietoisuudesta) ja ulkoisesta todellisuudesta (maailma) on virheellinen. Aihetta tutkitaan. Sisäinen skeptikkoni kuitenkin närkästyy kun tieteen nimissä markkinoidaan mystiikkaa - puhutaan epämääräisin ja sotketuin käsittein ja ymmärretään asiat joko tahallaan väärin tai tehdään hätäisiä johtopäätöksiä. Occamin periaate passaa tähän hyvin.

    Vuodatukseni loppuun todettakoon: Koko teksti on kirjoitettu puhtaasti maallikon hataralta tietopohjalta. On täysin mahdollista että olen olennaisella tavalla ymmärtänyt kvanttifysiikan perusteet väärin. Joku viisaampi tarkentakoon/korjatkoon mikäli tarvis. Lanzan kirjaa en ole lukenut, enkä usko että siitä mitään kostuisinkaan. Nopean googlailun ja wikipedian mukaan näyttäisi siltä, että aiemmin mainittu kvanttifysiikka ei ole ainut tieteellinen aihe missä tohtori Lanza on astunut pahemman kerran miinaan. Ja mikäli joku kritisoi minua siitä että muodostan käsitykseni aiheesta viiden minuutin nettiselailun jälkeen, kehotan heitä lukemaan vaikkapa Mein Kampfin ennen seuraavan Hitler-kortin nostamista. Ainahan on mahdollisuus väärinkäsitykselle toisen käden lähteiden kanssa.. ;D

    Pointti: kaikkea roskaa ei tarvitse eikä kannata lukea, mikäli näyttää selvältä että sisältö on sitä itseään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Muikeimmat kiitokset kommentistasi! Talla hetkella istun varsin tunkkaisessa ja sitakin meluisammassa intialaisessa nettibaarissa, joten vastaan kommenttiisi kunnolla, kunhan paasen ensi viikon keskiviikkona asettumaan Kiinaan omille kampilleni. :>

      Sita ennen voin jannittavana teaserina paljastaa: en ole kanssasi samaa mielta ainakaan kahdesta jutusta! :D

      Delete
    2. Noniin, nyt piisaa vastausta!

      En ota kantaa kvanttifysiikkaan tässä sen enempää, vaan ylipäänsä tieteen rooliin, "vääriin ja hätäisiin johtopäätöksiin" sekä mystiikkaan.

      Tiede ei katsoakseni esitä faktoja tai totuuksia; tiede on vain yhdenlainen myytti maailmasta. Se, että tiede tällä hetkellä näyttäytyy luonnollisimpana tapana selittää olemassaoloa, ei tarkoita että se olisi sen totuudellisempi tapa kuin mikään mukaan. (Myös muinaset myytit ovat omana aikanaan esittäytyneet luonnollisimpana tapana selittää olemassaoloa.) En näe, että tieteen voisi jotenkin perustavanlaisesti erottaa mystiikasta ja mystiikan tieteestä. Kumpikin on myytti olemassaolosta.

      Lisäksi en ymmärrä sitä, miksei "maallikko" voisi kirjoittaa kvanttifysiikasta - kirjoittavathan maallikot esimerkiksi tunneasioistakin ilman sen suurempaa psykologista ymmärrystä. Vietnamin sotaakin ovat kommentoineet miljoonat sellaiset ihmiset, joilla ei ole alkeellistakaan ymmärrystä rauhan ja konfliktin tutkimuksen perusteista. Mun mielestä on hassua ja vahingollistakin, miten matemaattis-luonnontieteelliset tieteet on överiekspertisöity ja epäinhimillistetty - sillä ihan kuten taiteissa, myös tieteissä tekijää ei voi mielestäni erottaa työstään. Tieteellisen teorian takana on aina tunteva, kokeva ihminen, joka on rakentanut koko uransa sekä suuren osan omaa identiteettiään ja elämäänsä tieteentekonsa varaan.

      Jos oma kutsumus on lukea kvanttifysiikasta vain ja ainoastaan alan asiantuntijoiden kirjoittamana, silloin kannattaa toki seurata tuota kutsumusta . Mutta jos aihe vain yleisesti ottaen sattuu kiinnostamaan, on mun mielestä ihan paikallaan lukea siitä monenlaisista eri näkökulmista - myös sellaisista näkökulmista, joita ei itse allekirjoita. (Kaikki raivostuttavimmat ja parhaimmat lukukokemukset syntyvät omien napostelujeni mukaan juuri tällöin.) Olen itse lukenut tähtitieteen kursseilla yliopisto-opiskelijoille suunnattua kvanttifysiikkaa, enkä näe miksi Lanzan kirja ei olisi ollut aivan yhtä kiintoisaa luettavaa.

      Koska pidän tiedettä vain yhdenlaisena myyttinä, en myöskään näe, miten voisi olla olemassa "virheellisiä" tai "hätäisiä" johtopäätöksiä. On vain erilaisista lähteistä ja erilaisilta elämänpoluilta kasvaneita johtopäätöksiä (jotka ovat usein niin kompleksisia, että niiden ns. alkuperää on mahdoton jäljittää), ja jokainen niistä on perustavanlaiselta olemukseltaan yhtä legiimi. Se, näyttäytyykö jokin juuri sulle tai mulle legiiminä, on asia erikseen.

      Delete
  10. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  11. Näin nukutun yön jälkeen haluan vielä hiukan pehmentää eilistä kommenttia.

    Mielestäni siinä, että käyttää tieteellisiä teorioita ponnistulautana uusille ajatuksille tai filosofioille todellisuuden luonteesta on mahtava asia. Moni tieteellinen läpimurto on tapahtunut intuition ja unelmoinnin kautta - Einstein lienee tästä tunnetuin esimerkki. Yhtä paljon kuin pseudotieteellisyys minua hiertää myös skeptismiksi naamioitu ylimielisyys, joka ei jätä tilaa uuden syntymiselle vaan tukahduttaa.

    Argumenttini pääpointti on edelleen sama sen suhteen, että taustatyö pitää tehdä kunnolla jos meinaa maallikkona lähteä isojen poikien leikkeihin. Wikipedian mukaan Lanzan oma erikoistumisalue on lääketiede. Taustatyössähän Lanza on selvästi epäonnistunut joko viitsimättömyyttään, ymmärtämättömyyttään tai vain saadakseen enemmän myyntiä kirjalle.

    Eipä muuta tällä kertaa.

    ReplyDelete
  12. "Lyhyesti: tarkkailija, korva ja aivot ovat aivan yhtä olennaisia tekijöitä äänen kokemiselle kuin ilmapulssitkin. Jos metsässä kaatuu puu, eikä kukaan ole kuulemassa, syntyy vain ilmapulsseja - ei ääntä. Ulkoista maailmaa ja tajuntaa ei voi erottaa toisistaan."

    Jos koko tapahtuma on tarkkailijan olemassaolosta riippuvainen, kaatuuko se puu jos kukaan ei näe?

    Ääniaallot ovat kuitenkin muutakin kuin se osa, jonka ihminen kuulee. On matalampia ja korkeampia ääniä, infra- ja ultraääniä joita ihmiskorva ei erota. Nämä äänet (hertsi- ja kilohertsit kuuloalueen ulkopuolella) ovat olemassa tajunnasta riippumatta. Samoin se puu, jonka kaatumisen ääntä ei kuulla, on olemassa ja synnyttää ääniaallot ja tietyn paineen jota ääneksi kutsutaan ja äänenä mahdollisesti aistitaan. Ääni on todella vain aaltoliikettä väliaineessa.

    Ehkä tässä pitäisi ottaa käyttöön konstruktion termi, ja miettiä, onko ääntä konstruktiona olemassa ilman kokijaa. Ääniaallot kun eivät lakkaa olemasta ilman vastaanottajaa.

    ReplyDelete