Tuesday, July 22, 2014

pelosta ja hulluudesta



Only those with no fear and no worries can conquer life and death, kirjoitti korealainen tantramunkki 1300-luvulla. Kyseinen lause on kiehtonut minua siitä asti, kun sen ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten luin, ja viime aikoina olen taas erityisen hyvin muistanut miksi. 

Näen ja kuulen ympärilläni jatkuvasti paljon pelkoa ja huolta. Moni pelkää kuolemaa ja siten myös elämää - sillä en usko, että kuolemaa pelkäävä voi koskaan todella elää. Monet pelkäävät rakkautta ja monet pelkäävät olla rakastamatta. Osa tovereistani pelkää yhteiskunnan putkessa juoksemista ja osa sen reunalta tiputtautumista. Perheeni taas pelkää puolestani aina, kun lähden pitkälle matkalle. Hyvä ystäväni on keksinyt aivan uskomattoman siistin graduaiheen, johon ei uskalla aiheen kyseenalaisuuden vuoksi kuitenkaan tarttua. Pelko ja huoli on kaikkialla.

Itse en pelkää matkojani enkä hulluja graduaiheita - tätä nykyä en enää uskoakseni rakkauttakaan. Suuri osa touhuistani on varsin kyseenalaisia, mutta olen ottanut ne elämääni ja tullut niiden kanssa sinuiksi. Sen sijaan olen aina pelännyt itseäni ja omaa hulluuttani. Hulluuteni on pahimmanlaatuista, sillä se saa minut tekemään lähestulkoon mitä tahansa: kun keksin jotain, jonka syystä tai toisesta tiedän olevan Se Jokin, en voi enää perääntyä. Repertuaaristani ei yksinkertaisesti löydy perääntymisen mahdollisuutta. Tähän mennessä se on saanut minut tekemään monia hulluja asioita aina metsäorgioihin osallistumisesta Pohjois-Koreaan soluttautumiseen. Olenkin kokenut aina jonkinlaista pelkoa tekemisistäni ja odottanut ristiriitaisin tuntein, mitä seuraavaksi mahdan keksiä.

Korealaisen tantramunkin perintö on kuitenkin kannustanut minua syöksymään kohti omaa hulluuttani - syöksymään itseeni ja rakastamaan tuota hulluutta itsessäni. Ja aivan totta: maailmasta on viime vuosina tullut aina vain kauniimpi ja taianomaisempi. Loppupeleissä pelko saattaa olla ainoa todellinen suunnanäyttäjä. Mitä sinnikkäämmin olen omaa pelkoani kohti kaatunut, sitä enemmän elämä on avannut minulle itseään.

Lähden kolmen päivän päästä Intiaan ja sieltä Kiinaan. Kandiani varten aion haastatella tiibetinbuddhalaisia munkkeja anarkismista ja maanalaisia aktivisteja kansalaistottelemattomuudesta. Kiinan ihmisoikeustilanteesta huolimatta en kuitenkaan pelkää kumpaakaan edellä mainituista - pelkään sitä, mitä muuta sellaista, josta en enää voi perääntyä, mahdan saada päähäni. Kaiken näkemäni ja kokemani jälkeen en kuitenkaan voi enää perääntyä myöskään omasta itsestäni, ja siksi jatkan kaatumista kohti omaa hulluuttani. Uskon nimittäin, että elämän ja kuoleman voi todella valloittaa. Ei hyökäten ja puolustautuen, vaan sinnikkäästi tuon pelon silmukan ja lopulta oman paradoksinsa läpi kaatuen. 

Only those with no fear and no worries can conquer life and death. Toissapäivänä nappasin punaisen tussin kätösiini ja kirjoitin puolen metrin kokoisin kirjaimin lauseista tärkeimmän kellarin seinälle - muistutukseksi kaikille rakkaille kommuunin asukkaille sekä itselleni. Siinäpä taas hieman arkipäivän hulluutta.



Kirjoitelkaamme seuraavan kerran Intiasta!

8 comments:

  1. "Ei ole mikään konsti olla rohkea, jos ei pelkää" -Tove Jansson

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siinäpä se!

      En pidä itseäni erityisen rohkeana - suhteellisen pelottomana vain. n__n

      Delete
  2. Kiitos Heidi, koko sydämestäni. Tämä ja päihteettömyyskirjoitus on tullut mulle just oikeaan aikaan ja en meinaa käsittää miten nopeasti ihminen voi eheytyä ja miten kevyesti kaikki palaset loksahtavat kohdalleen kun niiden aika on. Olen viimeisen viikon aikana päästänyt irti niin monesta asiasta, joita olen raahannut elämääni hankaloittamassa vuosia, että meinaan pakahtua onnesta. Ihan oikeasti tuntuu siltä että voisin poksahtaa. Mun ei tarvitse pelätä enää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näin se on. Itselläni pamahti varsin kokonaisvaltainen muutos päälle ihan muutamassa kuukaudessa - joskin tuon muutokset aallot ovat kantaneet eteenpäin jo yli vuodenpäivät.

      Elämän pelottavampia, jännittävämpiä ja hienoimpia asioita on juuri se, että jokainen hetki on mahdollisuus uuteen alkuun ja muutokseen.

      Delete
  3. Moi Heidi,
    Mä oon mä, Laura joka tulee kaiketi sun tilanne Ripekommuuniin asumaan. Tällä hetkellä Hollannissa liftaamassa himaan. Harmi ettei ehditty tässä vaiheessa tapaamaan, mut kyl me viel joskus jossain päin palloa, luotan! Ihanaa ihanaa reissua. Sitä oloa.
    Lähetän sulle rohkeutta ja puhdasta riemua, kyl sää tiiät! :>

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hoi Laura!

      Jo vain, sulle on huone valmiina - jätin sinne sulle oikein pienen kirjeenkin! Saat suuren kunnian myös käyttää mun joogamattoa, mikäli moisiin puuhiin eksyt. n__n

      Aika hassunjännää ja upeeta, että muutat samaiseen taloon/kommuuniperheeseen, jossa meikäkin on viettänyt elonsa parhaita hetkiä. Muistuta Ollia että se lisäilee sut meidän kommuunin erinäisiin Facebook-rytmiin; tutustuillaan ensi alkuun sitä kautta ja enenevissä määrin sitten kun palaan Suomeen joskus ennen joulua 2015. n__n

      Delete
    2. ! :) totta maar näin tehdään.

      Delete
  4. Jotenkin koen aina suurta tiedonjanoa lukiessani tekstejäsi. Tuntuu, että tiedän vasta niin vähän ja vielä olisi niin paljon nähtävää ja koettavaa. Mutta mistä olisi hyvä aloittaa? Kirjoja lukemalla vai kamat reppuun pakkaamalla? On niin paljon kaikkea mielenkiintoista, etten tiedä mitä polkua pitkin pitäisi lähteä kulkemaan. Kiitos Heidi inspiroivasta blogistasi!

    -Kk

    ReplyDelete