Jokainen ilo pani minut janoamaan uutta. Kuljin juhlista juhliin. Saatoin tanssia yöt läpeensä yhä hullaantuneempana ihmisiin ja elämään. Joskus yömyöhällä, kun tanssi, kevyt humala, oma riehaantumiseni ja toisten kiihko heittivät minut uupuneeseen ja samalla kertaa autuaalliseen huumaustilaan, minusta saattoi silmänräpäyksen ajan - väsymyksen äärimmäisellä rajalla - tuntua kuin olisin vihdoin ymmärtänyt ihmisen ja maailman salaisuuden. Mutta seuraavana päivänä väsymys oli häipynyt ja salaisuus sen mukana, ja minä syöksyin yhä uudelleen vauhdin pyörteisiin. Ja niin minä jatkoin aina onnen yltäkylläisyydessä, mutta kyltymättömänä, jatkoin siihen päivään tai pikemminkin siihen iltaan asti, jolloin soitto vaikeni, valot sammuivat.
Albert Camus - Putoaminen
Muuttuuko mikään sittenkään? Viisivuotiaana tapasin mietiskellä metsissä.
Tässä kuussa saan viimein lopullisen varmistuksen siitä, lähdenkö pian uudelle, pitkälle matkalle. Tällä kertaa suuntana on Tiibetin raja, Indonesia, Papua-Uusi-Guinea, Intia ja Nepal. Osa minusta on hyvinkin valmis lähtemään, osa taas ei niinkään.
Aina toisinaan on tuskallista muistaa, miltä tuntui, kun hetken aikaa oli aivan varma siitä, että on ymmärtänyt ihmisen ja maailman salaisuuden - ja miltä tuntui sitten taas unohtaa tuo kaikki.
Luulenpa kuitenkin, että enemmän kuin mitään, olen valmis taas syöksymään noihin pyörteisiin. Sitä ennen oleellisinta ovat puumajat ja muutama muu asia.
Ihania tekstejä! Sulla oli siinä vanhassa blogissa sellanen kirjalista, joka olisi tosi kiva saada taas esille. Haluaisin lukuvinkkejä. Sulla on tyylitajua elämästä!
ReplyDelete"Tyylitajua elämästä" on ehkä siistein toteamus, joka muhun on koskaan kohdistettu! Aivan suorastaan järkyttävän mainio. :D
DeleteMulla on kova lukubuumi nyt meneillään, joten kirjalistan päivittäminen voisi olla ihan ajankohtainenkin juttu!
Kirjalista on kuvioissa taas, löytyy täältä: http://hiippariaktivisti.blogspot.fi/p/kirjalista.html !
DeleteJee kiitti :)
Delete"Aina toisinaan on tuskallista muistaa, miltä tuntui, kun hetken aikaa oli aivan varma siitä, että on ymmärtänyt ihmisen ja maailman salaisuuden - ja miltä tuntui sitten taas unohtaa tuo kaikki."
ReplyDeleteAi että miten hienosti ilmaistu! Mulla oli elämässäni joskus vaihe, jolloin oivalsin jotain suurta. Oikeastaan koko maailmankatsomukseni muuttui niihin aikoihin. Hetken aikaa olin kovin tietoinen kaikesta ja se oli todella päräyttävää. Nykyään en enää tunne sitä yhteyttä, se kaikki katosi pikkuhiljaa ja olen taas jumiutunut johonkin vanhoihin kaavoihin. Ääh. Löytääpä vielä joskus kaikki se kaunis minkä joskus oivalsin.
Kiitos tästä lainauksesta! Elän itse tällä hetkellä juurit tuollaista "juhlista juhliin" -vaihetta. Uudet kokemukset pakahduttavat, ja koen usein suurta kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä olen nähnyt ja kokenut. Elossa olemisen tunne saa aikaan hurmaantumisen. Ja silti välillä koen myös suurta turhautuneisuutta, eräänlaista turhuuden tunnetta. Riittääkö riehakas elossa olemisen tunne? Mitä jää hurmion jälkeen? Pitäisikö pysähtyä, tehdä jotain muuta - mutta mitä?
ReplyDeleteTotuus on, etten uskalla pysähtyä. En uskalla olla elossa ilman elossa olemisen tunnetta. En tiedä, mikä olisi merkityksellisempää kuin elossa oleminen. Ja se on oikeastaan aika surullista.
Miten Riku päästää sut lähtemään, vai lähteekö se mukaan vahtimaan ettet vahingossakaan rupea liian narsistiseksi?
ReplyDeleteTähän ilmeisen hyvässä hengessä heitettyyn kysymykseen en voi muuta vastata, kuin että olemme kumpikin varsin itsenäisiä ihmisiä, joilla kyllä riittää puuhaa omalla tahollaan!
Delete