Saturday, June 21, 2014

katkaise takertuva kiintymyksesi

Cut off your affection in the manner of a man plucks with his hand an autumn lotus.
Cultivate only the path to peace, Nibbana, as made known by the Exalted One.
Dhammapada 

Kuluneiden kahden viikon aikana olen tehnyt päätöksistä lamaannuttavimman. Olen itkenyt häpeilemättä niin lähijunassa, taukohuoneessa kuin asiakkaiden edessäkin; kun päätökset ja niiden seuraukset käyvät ylivoimaisen armottomiksi, lakkaa häpeä olemasta.

On tuntunut aivan erityisen ihmiseltä - tämä elämä kaikessa katkeran kauniissa kadotuksessaan. Olen kaiken ja kaikkien armoilla, eivätkä edes juhannustaiat tuo takaisin sitä minkä olen menettänyt. Takerrun viimeisiin hetkiini täällä (Suomessa) joskus vähän turhankin kiihkeästi.

Joskus otan niistä myös kuvan.


Villiyrtit ja niiden syöminen.


Seuraavaksi ajattelin taas palata kirjoittamaan.

4 comments:

  1. Mikä päätös :/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Dhammapada sen aika hyvin summasi: päätös päästää irti takertuvasta kiintymyksestä.

      Varsinaisesti en ole menettänyt mitään, vaan päästänyt irti, mutta asia on vielä niin tuore ja pirunmoisen riipivä, että on hankala olla näkemättä tätä juuri menettämisenä.

      Delete
  2. Tulkitsen, että päätös on jättää rakkaus Suomeen kun lähdet Aasiaan? Mä oon aina ihaillu (ja ehkä välillä kadehtinutkin) sun elämäntapaa (matkailua, vapautta, spontaanisuutta), mutta mä en yksinkertaisesti pysty jättämään mun rakkautta taakseni.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näinpä. Tai oikeastaan itse rakkaus ei jää mihinkään, vaan kulkee aina mukana, mutta niin sanottu rakkauden institutionalisoitunut muoto jää taakse. Mulla ei ole mitään tietoa siitä milloin palaan takaisin (ehkä vuoden päästä, ehkä kahden tai viiden), joten on selvää ettei tämä rakkaus voi ilmiintyä enää samassa muodossa kuin tähän asti. Kaikki tuntui aluksi kovin raskaalta ja lopulliselta, mutta nyt ollaan molemmat avoimia sille mahdollisuudelle, että rakkaudella voi olla hyvinkin yllätykselliset tiet ja kauaskantoiset seuraukset. (Tai sitten ei. Sekin mahdollisuus on opittava hyväksymään.)

      Itse taas ensimmäistä kertaa kadehdin sellaisia ihmisiä, jotka pystyvät jäämään. Niin moni puoli mussa haluaisi jäädä tähän elämäntilanteeseen, joka tuntuu kaikin puolin aivan hiton hyvältä, mutta silti se kaikkein voimakkain puoli mussa työntää taas liikkeelle.

      On aika jatkaa matkaa. Tällä kertaa lähden kuitenkin hyvin erilaisissa fiiliksissä kuin silloin kaksi vuotta sitten.

      Delete