Thursday, May 29, 2014

kulttuuriväkivaltaa!

Tällä kertaa esittelyssä on niinkin vaatimaton asia kuin Allekirjoittaneen Kutsumus: talousjärjestelmän ja -teorian tutkiminen kulttuuriväkivallan muotona. Koska joudun myöntymään siihen, ettei talousjärjestelmä teorioineen välttämättä sykähdytä kaikkia yhtä rankasti, kuin se on minua viimeiset viisi vuotta sykähdyttänyt, olen ujuttanut mukaan juttua myös uskonnoista, tieteestä ja syväkulttuurista.

Perusteellisemmin kulttuuriväkivallan kysymyksiin pääsee uppoamaan kandintutkielmani merkeissä, mutta siihen asti tämä toimikoon lyhyenä, herättelevänä ja toivottavasti myös helposti lähestyttävänä johdatuksena aiheeseen!


Mitä on kulttuuriväkivalta?

Kulttuuriväkivaltaa ovat kaikki ne kulttuuriset tekijät, joita voidaan käyttää oikeuttamaan suoraa ja rakenteellista väkivaltaa. Tällaisia kulttuuritekijöitä voivat olla esimerkiksi uskonto, ideologia, kieli, taide ja tiede. Kulttuuriväkivalta saa siis itse väkivallan näyttämään normaalilta - tuntumaan oikealta. Se muuttaa moraalista värikoodistoa punaisesta (väärästä) keltaiseen (hyväksyttävään) tai jopa vihreään (oikeaan). Näin itse väkivalta muuttuu läpinäkyväksi ja siirtyy välittömän havaitsemiskentän ulkopuolelle. Suora väkivalta on tapahtuma ja rakenteellinen väkivalta prosessi, mutta kulttuuriväkivalta on pysyvä tila, joka lymyilee kaiken väkivallan taustalla.

Tästä huolimatta kulttuuriväkivallasta puhutaan huomattavan vähän. Miksi? Juuri siksi, ettemme aktiivisesti havaitse sitä - tai jos havaitsemme, pidämme sitä normaalina, jopa välttämättömänä. Esimerkiksi rakenteellisen väkivallan koneistoista puhuttaessa käytetään usein sanaa diskriminaatio, joka ei herätä kuulijoissa tunteita suuntaan eikä toiseen - kielen siistiminen tunnelatauksista on yksi tehokkaimmista kulttuuriväkivallan keinoista.


Talousteoria kulttuuriväkivaltavana

Talousteoria ja sitä myötä sen käytäntö esitetään tieteellisessä valossa: talousteoria on taloudellisen toiminnan tiedettä. Tällaisessa tieteellisessä valossa esitetään myös David Ricardon suhteellisen edun teoria, jonka mukaan jokaisen maan tulisi osallistua maailmankauppaan niillä tuotteilla, joiden tuottamisessa sillä on suhteellinen etu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että niiden maiden, joilla on paljon raaka-aineita ja kouluttamatonta työvoimaa, tulisi pysytellä raaka-aineiden tuotannossa, kun taas niiden maiden, jotka ovat jo ehtineet pääoman, teknologian ja korkeakoulutuksen vaiheeseen, tulisi toimia lopputuotannon moottoreina. Tuloksena on kehityslukko, oravanpyörä, jossa eriarvoisuus kasvaa kasvamistaan. Tieteellisessä, jopa matemaattisen neutraalissa, valossa esitetty suhteellisen edun teoria normalisoi ja luonnollistaa tämän prosessin, jonka eriarvoistavat tulokset voimme nähdä kaikkialla maailmassa. Kulttuuriväkivaltaa? Totta hemmetissä, sanon minä.


Uskonto kulttuuriväkivaltana

Kaikissa uskonnoissa on jotain pyhää ja jotain hengellistä. Jos halutaan yksinkertaistaa uskonnollisuus äärimmilleen, voidaan tehdä jako siihen, missä tuo pyhä ja hengellinen sijaitsee: se sijaitsee joko jossain ulkopuolellamme tai jossain sisällämme. Abrahamilaisissa uskonnoissa (kristinusko, islam ja juutalaisuus) tuo pyhä, Jumala, on jossain ulkopuolellamme. Kun pyhä on ulkopuolellamme, järjestelmä rakentuu lähes väistämättä sen varaan, että osa ihmisistä käsitetään - syystä tai toisesta - lähemmäs tuota Jumalaa. Tällaiseen ajattelutapaan liittyy myös vahva dikotomisuus: jako hyvän ja pahan sekä Jumalan ja Saatanan välillä - niiden, jotka ovat Jumalaa lähellä, ja niiden, jotka ovat tästä kaukana. Tällöin sosiaaliluokka tai asema maailmanjärjestyksessä määräytyy kuin Jumalan sormen osoittamana, sillä Jumala valitsee Valittunsa. Mikä on siis tuo tunne ja usko siitä, että kuuluu sellaiseen kansanluokkaan tai kansakuntaa, joka on lähempänä Jumalaa? Tuo tunne on kulttuuriväkivaltaa ilmimuodossaan.



Syväkulttuuri kulttuuriväkivaltana

Syväkulttuuri on kulttuurin geneettinen koodi, jonka varassa kulttuuria eletään ja uusinnetaan. Syväkulttuuria ovat kaikki ne syvälle juurtuneet oletukset, jotka määrittävät mikä on normaalia ja luonnollista - voidaan siis puhua eräänlaisesta kollektiivisesta alitajunnasta. Oman kulttuuripiirimme syvärakenteeseen sisältyy mm. voimakas tunne siitä, että kaiken keskus on juuri täällä, ja että periferia, syrjäisemmät alueet, ovat siellä missä me emme. Tämä pätee toki moneen muuhunkin kulttuuripiiriin, mutta ei kaikkiin.


Tiede kulttuuriväkivaltana

Entä voiko tiedettä käsittää kulttuuriväkivallan muotona? Otetaan esimerkiksi matematiikka, joka perustuu siihen, että osa väittämistä on päteviä ja osa ei. Ajattelumallina matematiikka on siis varsin mustavalkoistava ja kahtia jakava. Herääkin kysymys siitä, miten tällainen mustavalkoinen, kahtia jakava ajattelumalli mahtaa näkyä yhteiskuntaelämässä - tai vaikkapa suhtautumisessa sellaisiin kansoihin, joilla ei ole samanlaista mustavalkoisen kahtiajaon ajatteluperinnettä?


Loppusanat

Väkivalta ja sen mahdollisuus on kaikkialla. Usein ne asiat, jotka näyttäytyvät väkivallattomina, näyttäytyvät sellaisina siksi, että olemme tottuneet näkemään ne normaaleina - oikeina tai ainakin hyväksyttävinä. Aktiivinen, suora väkivalta on väkivallan näkyvä ilmenemismuoto, mutta se on vain pieni siivu väkivallan koko totuudesta. En kehota ketään lopettamaan matematiikan opiskelujaan tai syväkulttuurisia touhujaan, vaan yksinkertaisesti olemaan ottamatta mitään itsestäänselvyytenä. Tiede pyrkii neutraaliuteen, muttei ole neutraalia. Tieteellinen ajattelutapa on vain yhdenlainen ajattelutapa, ja sen pitäminen universaalina on kulttuuriväkivaltaa siinä missä oman ideologian tai uskonnonkin ainutlaatuisuuteen uskominen. Konfliktit ovat ihmisten maailmassa kaikkialla, eikä rauha ole niinkään konfliktien poissaoloa kuin niiden jatkuvaa, rauhanomaista kohtaamista. Konfliktit eivät siis ole katoamassa tästä maailmasta mihinkään, mutta kyseenalaistamisen kyky tekee konfliktitilanteista neuvoteltavissa olevia. Ainoa tapa vähentää väkivallan määrää on kohdata se kaikissa ilmenemismuodoissaan, joista kulttuuriväkivalta on paitsi pohjimmaisin ja laaja-alaisin, myös vaietuin.


Lähteet:
Johan Galtung: Peace by Peaceful Means
Siniša Malešević: The Sociology of War and Violence
Ja ennen kaikkea: omat viisivuotiset märehdintäni

8 comments:

  1. Sainpahan sanan tälle ihmettelemälleni ilmiölle! Kiitos.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei mainiota! Se on tosi selkiinnyttävä fiilis, kun saa ison ja häilyvän ilmiön yhden sanan alle ja tajuaa miten jutut liittyvät ja linkittyvät toisiinsa. Mulla käy niin usein etenkin buddhalaisia tekstejä lueskellessani. :>

      Delete
  2. Ihan mielenkiinnosta kyselen saman alan opiskelijana, että miten itse koet väkivallan subjektiivisuuden? Eli onko olemassa sellaisia arvoja tai ilmiöitä, jotka ovat jokaiselle meistä pahoja (ns. absoluuttinen paha) vai voiko olla, että tietynlaiset kulttuuriset phenomenat ja niiden tulkinta väkivaltaisuudeksi on nimenomaan yksilöllistä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Superkiinnostava kysymys!

      Jos olisi olemassa absoluuttinen paha, olisi olemassa myös absoluuttinen hyvä - ja tällaisessa ajattelussa oltaisiin jo niin vahvan ja sokaisevan dikotomian pauloissa, että se jos mikä ruokkisi väkivaltaa. Väkivalta on siis oman näkemykseni mukaan aina subjektiivista. Tämän takia on ensisijaisen tärkeää, että (oletetun) väkivallan kaikki osapuolet saavat sanoa sanottavansa ja esittää oman tulkintansa: jos jompikumpi osapuolista kokee tilanteen väkivallaksi, se on väkivaltaa. (Myös eläimiin ja luontoon kohdistuvan väkivallan tapauksessa voidaan soveltaa samaa periaatetta. Eläinten ja luonnon tapa kommunikoida on erilainen kuin ihmisten, mutta kommunikaatiotapa se yhtä kaikki on.)

      Perusolettamuksena voidaan mielestäni ihan oikeutetusti pitää sitä, että ihmiset ovat halukkaita osallistumaan omaa välitöntä hyvinvointiaan koskeviin keskusteluihin. Mutta mitä on hyvinvointi? Kysy intialaiselta askeetikolta ja suomalaiselta hitsaajalta, ja saat kaksi hyvin erilaista vastausta. Sosiaalinen elämä on subjektiivista, ja siinä juuri piilee yhteiskuntatieteiden haaste ja viehätys!

      Delete
  3. Kun ilmoitit lopettavasi edellisen blogisi kirjoittamisen, olin pettynyt, sillä se oli ehdoton suosikkini ja olin seurannut sitä monta vuotta aktiivisesti (kommentoida en tainnut kuin ehkä kerran). Mutta nyt kun tätä uutta on tullut luettua vähän, niin tämähän on aivan mahtava! Nämä sun kirjotukset saa oikeasti ajattelemaan asioita joita ei joka päivä tule mietittyä. Ja muutenkin kiva lukea sun ajatuksia eri aiheista. Kiitos siis tästä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oon aika ihmeissäni (ja fiiliksissä!) siitä, kuinka montaa tyyppiä mun jorinat vaikuttaa kiinnostavan! Odotin ehkä kymmentä lukijaa, mutta teitä onkin jo hurjan paljon enemmän.

      Tämä blogi antaa nyt vaihteeksi vähän toisenlaista näkökulmaa mun arkielossa pyöriviin asioihin ja mietteisiin. Oon jo pitkään halunnut kirjottaa tämmösistä asioista, mutta oon nössöillyt sen suhteen, että mahtaako ketään kiinnostaa. n_n

      Delete
  4. Mielenkiintoinen teksti! Korvaani kyllä särähti pahasti matematiikan "kritisoiminen" mustavalkoisuudesta. Matematiikka kun on niitä harvoja asioita maailmassa, jotka todella perustuvat puhtaaseen logiikkaan ja varmoiksi todettavissa oleviin premisseihin (ellei sitten lähdetä metafyysiselle tasolle spekuloimaan matemaattisten ilmiöiden totuusarvosta).

    Tiede voi olla kulttuuriväkivaltaa, mutta mielestäni ongelma on enemmänkin esimerkiksi siinä mitä tutkitaan, mitä julkaistaan tai miten hyvin tieteen periaatteita noudatetaan. Näen kovien tieteiden nimeen vannomisessa paljon ongelmia, mutta paljon suurempi ongelma mielestäni on se, jos tieteenä esitetään sellaista, mikä oikeastaan on pikemminkin uskomus tai mielipide. Kysymys siitä, millainen argumentti on tarpeeksi pätevä saadakseen auktoriteettiarvoa, on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En väitä, että matematiikka esiintyisi kulttuurissamme aina mustavalkoisena, mutta harmittavan usein kumminkin. Esimerkkinä mainittakoon vaikka se, että matemaattisilla argumenteilla talouspolitiikka on voitu "ekspertisoida" ja kasvavissa määrin siirtää pois demokraattisen päätöksenteon piiristä.

      Matematiikka voi hyvinkin perustua puhtaaseen logiikkaan, mutta mihin puhdas logiikka perustuu? Se, että puhdas logiikka tässä kulttuuripiirissä, maailmanajassa ja -paikassa tuntuu ilmentävän olemassaolon rakennetta uskottavimmin, ei tarkoita etttä puhdas logiikka ja siihen perustuva olemassaolon rakenne olisi universaali. Se on subjektiivinen maailmanjäsennystapa siinä missä mikä tahansa muukin.

      Tieteen auktoriteettiarvosta (ja sen kiinnostavuudesta!) olen aivan samaa mieltä. :>

      Delete