hiippariaktivistien kuningas Teivo Teivainen

Jotakuinkin viikko sitten ilmoitin, että tässä blogissa tullaan esittelemään Mainioita Tyyppejä eri elämänaloilta. Lienee siis paikallaan aloittaa aktivistiprofessori Teivo Teivaisesta, jota pidän hiippariaktivistien ehdottomana kuninkaana ja yhtenä suurimmista innoittajistani.

Teivo elementissään (Kuva: Kansan Uutiset)

Teivo on reissumies, joka reissaili ympäri maailmaa jo lukioaikoinaan. Rahat tämä hankki nykyisen Baker'sin takahuoneessa koulupäivien jälkeen tiskaamalla; poikkeuksellisen hyvänä oppilaana Teivon reissailuja ja tiskailuja katsottiin läpi sormien. Lukion jälkeen Teivo haki lukemaan niin filosofiaa kuin kansainvälistä politiikkaakin, joista jälkimmäisen kanssa nappasi. Tiedon opiskelupaikasta saadessaan nuori seikkailija kulki syvällä sademetsissä - tieto kiiri viiveellä, mutta saavutti asianomaisen lopulta. Yliopistoelämän aloitettuaan Teivainen tuli pian tunnetuksi maailmanpoliittisista rock-iltamistaan, joita tämä järjesti asunnollaan - paikalla oli räävitöntä porukkaa aina opiskelijoista arvon professoreihin saakka.

Toisen yliopistovuotensa korvilla Teivo hulautti itsensä yhtäkkiä Amerikkaan ja jäi sinne vierailevan tutkijan paikan saatuaan. Alunperin Teivainen oli suunnitellut erikoistuvansa opinnoissaan Aasiaan ja eritoten Intiaan, mutta Amerikan-vuosi johdatti toisille urille: matka Etelä-Amerikkaan muutti kaiken. Suomeen takaisin palattuaan Teivo pyöri opiskelijaradikalismin etujoukoissa ja kirjoitteli ylioppilaslehteen raflaavia tekstejä, joissa milloin mikäkin norsunluutorni tai instituutio tuli hajottaa - mieluiten polttamalla.

Opiskelu ja reissailu ei kuitenkaan jäänyt maisterinpapereihin. Etelä-Amerikassa matkatessaan Teivaisen väitöskirjan alkuhahmotelma varastettiin muiden matkatavaroiden joukossa. Väitöskirja kuitenkin valmistui, ja Teivainen nimitettiin kehitysmaatutkimuksen dosentiksi. Sittemmin tämä osallistui aktiivisesti Maailman sosiaalifoorumin toimintaan toimien useaan otteeseen myös sen puheenjohtajana sekä piti tutkijanpaikkaa Perussa. Lopulta Teivaisesta tehtiin maailmanpolitiikan tutkimuksen professori, ja nykyään tämä reissumies on yksi globaalisen poliittisen talouden tunnetuimmista nimistä. Viime vuosina Teivainen on mm. käynyt haistattelemassa Uspenskin katedaarilla Pussy Riotin hengessä ja järjestänyt maailmanpoliittisia kävelyitä ympäri Helsinkiä. Tyypillisimmillään Teivon voi löytää kovaäänisen varresta milloin mitäkin huutelemasta tai ilahduttamasta opiskelijoita vihreä-oranssi-pinkeillä sammakkopaidoillaan.

Oman yliopistourani alkukuukaudet vietin tiiviisti Teivaisen luennoilla istuen ja tämän erinäisiä radiohaastatteluita netistä kuunnellen. Tiesin heti, että tässä on jotain mitä minäkin haluan tehdä: matkustaa ja tehdä tiedettä, kumpaakin hullunlailla ja omalle näkemykselleni uskollisena. Teivon luennoilla istuessani aloin viimein saada ensimmäisiä vastauksia kysymykseeni siitä, mikä maailmanmenossa mättää: kapitalismin ongelmat ja talouden epädemokraattisuus alkoivat tulistuttaa todenteolla ja vasemmistoradikalismi vei mukanaan.

Paine kasvoi, mutten millään kyennyt uskomaan, että minusta voisi olla samaan. Sitten, erään luennon jälkeen, pakotin itseni tekemään aloitteen ja jättäydyin ujosti juttelemaan itse Teivaisen kanssa. "No mitäs hittoa, sähän nyt pärjäät ihan missä tahansa!", tämä taisi tokaista, kun kerroin haaveistani niin reissaamisen kuin tutkijanurankin osalta. Kotiin päästyäni paine räjähti käsiin - nostin opintolainan ja varasin lennon Hongkongiin. Viikon päästä olin Hongkongissa, ja siitä meikäläisen seikkailu Aasiassa niin matkailemisen kuin tutkimuksenkin osalta alkoi. Ottaisin mieluusti kunnian itselleni (ja osittain otankin), mutta totuus on, etten olisi tässä nyt ilman Teivon näyttämää esimerkkiä. Sittemmin olen siirtynyt ihailuvaiheesta toteuttamisvaiheeseen, mutta pidän Teivoa edelleen yhtenä suurimmista vaikuttimistani. Kertakaikkisen mainio äijä, jolle osoitan julkisen kiitokseni vaikkapa juuri tässä ja nyt: kiitos Teivo ja tiedoksi vaan, että täältä tullaan!