Saturday, May 24, 2014

eettisestä lihantuotannosta Joonas Konstigin vanavedessä

Joonas Konstig kirjoitti Helsingin Sanomiin menneellä viikolla artikkelin, joka sai monen kasvissyöjän raivon valtaan. Tässäpä siis muutama lainaus ja lainausta seuraava pointti eettisestä lihansyönnistä. (En malttanut olla ujuttamatta söpöä nomadityttökuvaa tekstin joukkoon!)

Joonas Konstig: Kasvissyöjät äänestävät tyhjää, kun eettisestä lihantuotannosta päätetään
Konstig: Samanlainen hurskas suuttumus ajaa monen nuoren vegetarismiin: kimmoke voi olla esimerkiksi sopivassa elämänvaiheessa nähdyt kuvat tehotuotantolaitoksista, joissa eläimiä kohdellaan erityisen surkeasti.
Tämä närkästys ajaa protestoimaan moista menoa vastaan ja julistautumaan vegetaristiksi. Tarkoitus on vaurioittaa lihatuotantoa taloudellisesti, heittää hiekkaa lihatehtaiden koneistojen rattaisiin.
Ainoa vain, että vegetarismi ei välttämättä ole paljon realistisempaa kuin minun kommunismivaiheeni.
Ensinnäkin: eläinten ei tarvitse olla "erityisen surkeasti" kohdeltuja, jotta nuppiin kilahtaa: eläimiä kohdellaan äärimmäisen surkeasti kaikilla tehotuotantotilolla. Kaikki kasvissyönti ei myöskään ala nuorena, sillä yhä useampi jättää lihan pois myös vanhemmalla iällä.
Vegetarismi ei ole sen "realistisempaa" kuin lihansyöntikään. Ihminen elää ja syö konteksteissa. Olen ollut kasvissyöjä kahdeksan vuotta (joista puolitoista vuotta vegaani), ja tänä aikana olen elänyt niin täysvegaanisissa yhteisöissä kuin sellaisissakin, joissa syödään ainoastaan eläinkunnan tuotteita. Vegetarismin realistisuus tai epärealistisuus ei ole universaalia vaan kontekstisidonnaista - ja siten se on myös muokattavissa ja muutettavissa!
Vegetaristit tuskin ovat sen naiivimpia tai typerämpiä kuin kukaan mukaan. Jokainen kokee samanlaista voimattomuutta maailmanlaajuista väkivaltakoneistoa kohtaan, kohdistui tuo väkivalta sitten eläimiin tai ihmisiin. "En halua olla tässä mukana - ja koska minulla on vapaus ja siten myös vastuu päättää, päätän olla olematta mukana" lienee ajatus useimman vegetaristin kulutusvalintojen taustalla. Aktiivisen uhmakas halu heittää hiekkaa lihatehtaiden rattaisiin on epärealistinen halu, mutta harva tuon halun varaan ripustautuukaan.

Konstig: Vegetaristeille yleinen loogisen ajattelun non sequitur -virhe on tämä:
jossain kohdellaan eläimiä surkeasti,
ergo,
ihminen on herbivori, kasvinsyöjä.
Väärä johtopäätös. Tässä maailmassa ihminen on edelleen omnivori, sekasyöjä, eikä hänen lihanhimonsa poistu, vaikka lihan ruokavaliosta poistaakin.
"Lihanhimo" on ja pysyy lihansyönnin perusteluista surkeimpana. Kuten sanottu: ihminen elää ja syö konteksteissa. Mongolialainen ruokakulttuuri  perustuu lähes yksinomaan eläinkunnan tuotteisiin - kaakkoisaasialainen taas hyvin pitkälle riisin, nuudelin ja kasvisten sekä hedelmien varaan. Kummankaan ruokakulttuuripiirin edustaja ei kuitenkaan ole sen "lihanhimoisempi" kuin toisenkaan. Ruoanhimo ihmisellä sen sijaan on, ja ihminen hamuaa ja himoitsee juuri sitä ruokaa, jota yhteisössä ruoka-aikaan yleisesti ottaenkin hamutaan ja himoitaan. Buddhalainen munkki ei käy himoitsemaan makkaraperunoita eikä ylänköalueen nomadi pestosalaattia.
Maailmassa elää lukuisia kasvissyöjäyhteisöjä, joten on turha viitata "tähän maailmaan" kaikenkattavana ja muuttumattomana. Osalla näistä yhteisöistä on tuhatvuotiset perinteet (monet Aasian uskonnot, kuten buddhalaiset munkkikunnat ja jainalaiset askeetikot), osa taas edustaa uudempaa aaltoa. "Tämä maailma" on sellainen kuin me siitä yhdessä teemme.
Ihminen ei siis ole sen enempää kasvissyöjä kuin sekasyöjäkään!

Konstig: Mutta fysiologia sikseen, toinen virhe, jonka vegetaristit tekevät, on se, että he liittyvät nukkuvien puolueeseen, kun eläinten hoidosta äänestetään. Äänestys tehdään rahalla.
Tästä olen samaa mieltä. Ruohonjuuritason vaikuttaminen sekä yleisen mielipideilmaston muokkaus saattaa monessa mielessä olla parlamentaarista toimintaa tehokkaampaa, mutta parlamentaarinen toiminta on yhtä kaikki yhteiskunnallisen elämämme ja päätöksentekomme keskiössä. Paras keino on ottaa kaikki mahdolliset keinot käyttöön - ei jättää äänestämättä, vaan pyrkiä muutokseen myös parlamentaarisia väyliä pitkin. Yhdellä äänestyksellä ei vielä päästä ihannetilanteeseen, mutta kymmenellä tai viimeistään sadalla äänestyksellä päästään jo johonkin.

Konstig: Sen sijasta, että he söisivät vain hyvin ja lajityypillisesti kohdeltujen eläinten lihaa ja tukisivat näin rahallaan yrityksiä tuottaa lihaa eettisesti, he äänestävät tyhjää. Joten juuri se ryhmä, jolle eettinen lihantuotanto olisi omiaan, faktisesti päätyy vastustamaan eettistä lihantuotantoa.

Tästä huolimatta kasvissyöjät tuskin ovat se ryhmä, jolle eettinen lihantuotanto "on omiaan." Usein kasvissyönnin taustalla on muitakin syitä kuin tehotuotannon vastustaminen: itse nojaan yleisen väkivallattomuuden periaatteeseen sekä terveyteen ja keveyteen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että yleistä väkivallattomuutta edesauttavat kaikki ne teot, joilla suoraa ja rakenteellista väkivaltaa kyseenalaistetaan. Ensiarvoisen tärkeää tässä vaiheessa on saada lihantuotanto eettisen keskustelun piiriin! Eettisestä lihantuotannosta äänestäminen on askel kohti sitä - ei riittävä askel, mutta askel joka tapauksessa. Se, että eettisestä lihantuotannosta ylipäänsä puhutaan, osoittaa että jotain on sentään jo tapahtunut.

Konstig: Lihaa syövistä ihmisistä suurin osa ei isommin välitä eläinten kohtelusta. Osa välittää – minäkin suosin mahdollisuuksien mukaan luomutuotettua lihaa sekä poroa, riistaa, nautaa ja lammasta ennemmin kuin kellariin lukittuja sikoja ja broilereita.
Olemme vieraantuneet ruoantuotannosta, ja se jos jokin on omiaan aiheuttamaan välinpitämättömyyttä. Oman Rekku-koiran turkkiin tarttunut kesäpunkki jaksaa kyllä huolettaa, mutta Alepan makkarahyllyllä vierailu ei tunnu missään. Valtaosa ihmisistä tietää kyllä, mistä lihantuotannossa on kyse, muttei varsinaisesti tunne sitä itsessään. Jotkut saavat lietsottua tämän tunteen itseensä possunrääkkäysvideoita katsomalla (allekirjoittanut), mutta eivät kaikki. Emme siis voi asettaa oletuslähtökohdaksi sitä, että kaikkia jaksaa kiinnostaa ja liikuttaa. Ei jaksa.
Tästä huolimatta on turha heittäytyä pessimistiseksi. Tehotuotanto ei kumpua ihmisen välinpitämättömyydestä tai luontaisesta väkivaltaisuudesta, vaan monitahoisista tuotantoketjuista, jotka vieraannuttavat ihmisen ravinnon alkuperästä.  Kun tuo tuotantoketju inhimillistetään, inhimillistyy myös ihmisen suhde ravintoon. Näin ensialkuun on tärkeää muistaa, ettei ongelman ytimessä ole se, että ihminen on kautta aikojen syönyt lihaa   - ongelman ytimessä on se, että nykyihminen syö lihaa aina ja kaikkialla. 

Konstig: Mutta aivan tarpeettoman vähissä ovat säädyllisesti tuotetun lihan ostajat. Ehkä vegetaristeja huumaa ajatus, että heidän iskuriryhmänsä esimerkki johtaa maailman väestön vielä vallankumoukseen tofun puolesta.
Ensin siis kohti eettistä lihantuotantoa: eroon vieraantumisesta ja välinpitämättömyydestä - kohti paikallista ruoantuotantoa ja kohtuullisuutta! Tofuvallankumouksesta tuskin haaveilee kovin moni, ja on kasvissyöjien halventamista edes esittää moista. Meillä on yhtä paljon opittavaa ahimsa-periaatetta oman henkensä uhalla vaalivilta jainalaisilta kuin verta juovilta nomadikansoiltakin. Nomadit eivät tee eroa lemmikkieläinten ja ruoaksi päätyvien eläinten välillä: näin yksikään eläin ei saa erityiskohtelua, vaan jokaista eläintä kohdellaan tasapuolisena, yhteisen elämänmenon ja kiertokulun osatekijänä. Siinä vasta piisaakin meille pohdittavaa - ei tofuvallankumouksessa.



Mistä siis aloittaa? Muutama lyhyesti esitetty pointti:
- Lihansyönnin asteittainen vähentäminen: vähentynyt lihansyönti johtaa hyvin todennäköisesti myös siihen, että lihasta tulee erityisempänä pidetty elintarvike ja siten kunnioitetumpi. Kun lihankulutus laskee, ei tehotuotannolle lopulta ole enää tarvetta. Tehotuotannon lopettaminen kertaheitolla ei ole realistinen eikä edes suotava tavoite.

- Lihantuotannon asteittainen eettiseksi tekeminen niin konkreettisesti kuin yhteiskunnallisen keskustelunkin tasolla -> keskustelusta kyseenalaistamiseen ja kyseenalaistamisesta jatkuvaan vähentämiseen!
- Hei sinä kasvissyöjä: älä mene sieltä, missä aita on matalin! Se, että ostat Mäkkäristä tuplajuuston sijaan kasvishampurilaisen, ei aja kenenkään asiaa - paitsi ehkä tämän nimenomaisen suuryrityksen. Mieti, mistä kasvissyönnissä on kysymys. Kasvissyönti on paljon muutakin kuin sitä, että kulutetaan ja eletään kuten ennenkin, mutta miinustetaan siitä liha. Parhaimmillaan kasvissyönti voi olla kokonaan toisenlainen tapa käsittää ravintoketjua ja itseään suhteessa siihen.
- "Kasvissyöjät nauttivat suuseksistä lihansyöjiä enemmän" -toilotus ja kasvissyönnin hippihörhöilypuolet (nämä kaikki itsellenikin tärkeitä ja rakkaita) saavat toki roikkua mukana, mutta sellaisista pointeista, jotka ovat myös poliittisesti korrekteja, ei tule tinkiä.  Hengen puhtaus ja pyhä yhteys luontoon ovat aivan tuhannen päräyttävä juttu muutamille, mutta eivät uppoa valtaenemmistöön.
Kasvissyönti on juuri niin realistista kuin me itse siitä teemme! Yleinen pessimismi ei ole hyväksyttävä syy olla yrittämättä!

5 comments:

  1. Todella hieno teksti. Argumentointi on kohdallaan.
    Olen samaa mieltä luonnosta vieraantumisesta. Syitä siihen on monia mutta itse pidän suurimpana kristinuskoa.
    Sain Konstigin tekstistä sellaisen käsityksen, että Konstig pitää vegetaristeja ja vegaaneja yleisesti politiikasta välinpitämättöminä ja tofua palvovina otuksina. Raivostuttavaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kristinuskolla on tosiaan ollut suuri vaikutus moniin (syvä)kulttuurin rakenteisiin sekä niiden oikeuttamiseen.

      Mulle jäi auki ihan eritoten se, mistä kyseisen artikkelin otsikossakin patsastellut pääväite ("Kasvissyöjät äänestävät tyhjää, kun eettisestä lihantuotannosta päätetään") juontaa juurensa. Koko artikkelissa tuntui olevan aika vahva mututuntuman fiilis!

      Delete

  2. tällaisen luin joskus:
    sinun aktivistisi eivät ole sinun
    http://timpu.blogspot.fi/2009/12/toinen-kampitus.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiintoisa näkökuoma ja kunnioitettavaa itseensä menemistä!

      Silti olen sitä mieltä, että eläinaktivistien olisi voitava tulla nykyistä sosio-kulttuurista tilannetta vastaan - vain siten nykyinen sosio-kulttuurinen tila voi tulla eläinaktivisteja vastaan.

      Delete
  3. Olen monessa asiassa Heidin kanssa samaa mieltä. Mielestäni on kuitenkin tärkeää tähdentää "vegetaristin" ja "vegaanin" välistä eroa. Ymmärtääkseni valtaosa intialaisista on lakto-vegetaristeja, eli maitotuotteet hyväksytään osaksi ruokavaliota. Ja ihan noin fysiologisesta näkökulmasta, ihminen tarvitsee "joitain" tuotteita myös eläinkunnasta: pelkät kasvsperäiset tuotteet eivät sisällä lainkaan ihmisaivojen toiminnalle välttämätöntä B12-vitamiinia. Tätä sen sijaan maitotuotteet sisältävät.

    Itse olen hyvinkin tarkka sen suhteen, että nauttimani maitosuhteet ovat luomua, jotta päästäisiin edes "askel pidemmälle" vallitsevasta tehotuotannosta. Kategorisesti en kuitenkaan ymmärrä maitotuotteiden totaalikieltoa. Kuten yllä mainittu, ihminen on omivori, ja edes jossain määrin eläinkunnan tuotteita tarvitaan, oli se kombinaatio sitten lakto-vegetarismi (maitotuotteet) tai ovo-vegetarismi (esim. kananmunat), tai joku em. yhdistelmä.

    Ehkä koko ajatus kotieläinten pitämisestä rikkoo "ahimsaa", mutta hedelmöittymättömien munien syönti tai kiltisti pidetyn karjaeläimen (lehmä, vuohi tms.) ei mielestäni ole kovinkaan väkivaltaista, ainakaan omasta mielestäni.

    -Jayaguru-Shishya

    ReplyDelete